Kenenkään muun lapsi terapiassa?

Sinä onnellinen, kun lapsesi pääsee terapiaan ja saa apua noin varhain.

Tottakai tilanne voi muuttua vaikka miten mutta varhainen apu yleensä muuttaa tilannetta myönteisempään suuntaan.

Meillä lapsi masentui vasta lukion ekalla ja nyt ollaan 7 vuotta eletty tätä rankkaa arkea. Diagnoosi on vaihtunut sentään vaikeasta keskivaikeaan masennukseen. Eli parempaan suuntaan menossa.

Mä ottaisin ilolla kaiken avun ja tuen vastaan.

Kiitos samalla rohkaisevasta ja samalla surullisesta viestistäsi. Ehkä se niin on, että nyt aloitettu terapia auttaa parhaiten. Tuntuu vaan niin raskaalta, että pitää kaiken muun lisäksi alkaa juoksemaan työaikana pitkin kaupunkia ja iltaisin tehdä tunnit sisään.



Tsemppiä teidän perheellesi ja toivottavasti tilanne paranee pian!



Ehkä eniten pelottaa se, että tässä menee koko loppuikä tukiessa sairasta lasta ja taistellesssa.



ap

mutta olen kuullut että varhain kun tartutaan ongelmiin, niistä ei tule niin isoja. Lapsesi on vielä pieni ja identiteetti vasta kehittymässä. Hae itsellesikin apua.

lapsesi on masentunut? Onko teillä ollut turvatonta jostain syystä, vai mikä saa lapsen masentumaan? Ymmärrän et näistä on ehkä vaikea puhua, mut vois helpottaa jotakuta toistakin. Osaatko nähdä mahdollisia asioita jotka olis vaikuttanut lapseesi?



Ja ehdottomasti kannattaa terapia käydä läpi, lapsikin näkee että haluatte auttaa ja olette valmiita joustamaan vaikka työstäkin hänen vuokseen. Töitä ehtii tekemään, mutta lapsen tulevaisuutta rakennetaan nyt.

Kiitos samalla rohkaisevasta ja samalla surullisesta viestistäsi. Ehkä se niin on, että nyt aloitettu terapia auttaa parhaiten. Tuntuu vaan niin raskaalta, että pitää kaiken muun lisäksi alkaa juoksemaan työaikana pitkin kaupunkia ja iltaisin tehdä tunnit sisään.

Tsemppiä teidän perheellesi ja toivottavasti tilanne paranee pian!

Ehkä eniten pelottaa se, että tässä menee koko loppuikä tukiessa sairasta lasta ja taistellesssa.

ap

Nimenomaan teillä on toiveita, ettei mene loppuikä vaikka koskaan ei voi varmaksi sanoa. Lasten hyvinvoinnin puolesta kannattaa jaksaa tsempata. Kyllähän hyvinkin voi olla niin, että lapsi voi jossain vaiheessa itse kulkea terapiaan vai onko teillä hankalat välimatkat?

Kiitos tsempistä, kyllä mä uskon, että elämä voittaa. Pitkä työ jo tehty ja paljon paremmin asiat meilläkin.

t.2

Kiitos samalla rohkaisevasta ja samalla surullisesta viestistäsi. Ehkä se niin on, että nyt aloitettu terapia auttaa parhaiten. Tuntuu vaan niin raskaalta, että pitää kaiken muun lisäksi alkaa juoksemaan työaikana pitkin kaupunkia ja iltaisin tehdä tunnit sisään.

Tsemppiä teidän perheellesi ja toivottavasti tilanne paranee pian!

Ehkä eniten pelottaa se, että tässä menee koko loppuikä tukiessa sairasta lasta ja taistellesssa.

ap

Lapseni on terapiassa, hänen masennuksensa ja itsetuhoisuutensa laukaisi koulukiusaaminen.

Outoa, minun suurin huoleni ja murheeni on se, että miten lapseni kärsii, eikä oma epämukavuus.

Elätän yksin lasta ihan omalla palkallani ja jos pomo suuttuu, me emme syö



Lapsi on syntynyt keskosena. Raskaus meni niin, että lapsen piti syntyä vammaisena. Ei syntynytkään, mutta terkkari oli vakuuttunut lapsen vammaisuudesta ja olin ensimmäisen vuoden masentunut ja ravasimme sairaalasta toiseen. Vietimme sairaaloissa pitkiä tutkimusjaksoja.



Sen jälkeen lapsi on aina ollut ns. vaativa lapsi ja hyvin temperamenttinen, jopa itsetuhoisuuteen saakka. Kaiken lisäksi lapsi on joutunut kolariin, jossa oli hengenlähtö 30 cm päässä ja nähnyt erittäin sairaan pahoinpitelyn joka kohdistui lapseen.



Aina välillä on ollut tietysti suvantovaiheitakin, mutta aina on ollut jollain tavalla vaikeaa. Olemme ravanneet paljon perheneuvolassa, mutta se ei ole ollut riittävää.



ap

VOisi olla oikeutettu, niin ei tarvi itse kuljettaa. Hoitavalta taholta tarvitaan lausunto KELAlle kuljetusta varten. Voimia!

Kiitos samalla rohkaisevasta ja samalla surullisesta viestistäsi. Ehkä se niin on, että nyt aloitettu terapia auttaa parhaiten. Tuntuu vaan niin raskaalta, että pitää kaiken muun lisäksi alkaa juoksemaan työaikana pitkin kaupunkia ja iltaisin tehdä tunnit sisään.

Tsemppiä teidän perheellesi ja toivottavasti tilanne paranee pian!

Ehkä eniten pelottaa se, että tässä menee koko loppuikä tukiessa sairasta lasta ja taistellesssa.

ap

VOisi olla oikeutettu, niin ei tarvi itse kuljettaa. Hoitavalta taholta tarvitaan lausunto KELAlle kuljetusta varten. Voimia!

Kiitos samalla rohkaisevasta ja samalla surullisesta viestistäsi. Ehkä se niin on, että nyt aloitettu terapia auttaa parhaiten. Tuntuu vaan niin raskaalta, että pitää kaiken muun lisäksi alkaa juoksemaan työaikana pitkin kaupunkia ja iltaisin tehdä tunnit sisään.

Tsemppiä teidän perheellesi ja toivottavasti tilanne paranee pian!

Ehkä eniten pelottaa se, että tässä menee koko loppuikä tukiessa sairasta lasta ja taistellesssa.

ap

mutta on räjähdysherkkä, pahimmillaan väkivaltainen ja täysin suorastaan hysteerinen.



Taksikyyti on vähän huono idea, koska lapsi pelkää niin paljon kaikkea, että ei voisi kuuna päivänä mennä yksin miestaksikuskin kyydissä, koska se voi olla murhaaja ...



Tottakai säälin myös lasta, mutta epäilen vahvasti myös alkavaa skitsofreniaa, jota meillä on suvussa. Se on raskasta kaikille...



ap

Ei Suomessa voi jättää palkkaa maksamatta jos suuttuu.

me emme syö. ap

myös puolivuotta terapiassa 10-vuotiaana pelkoihin. Se on hyvin tyypillinen ikä saada pelkoja. Nyt voi hyvin ja on sekopäinen ;-) teini-ikäinen, joka voi niin hyvin kuin vain teini-ikäinen kaikkine temppuineen ja sekoiluineen voi voida.

mitä aikaisemmin saadaan kuntoutus alkuun, sen lupaavampi on paranemisennuste.



Onko lapsellasi muuta hoitoa kuin psykologi? Onko jotain diagnoosia?

Puolisoni mielestä lapsille pitäisi etsiä terapeutti, mutta minä en usko, että se on tarpeen. En halua leimautua joksikin huonoksi ihmiseksi, jollaisia mielestäni viime kädessä sellaiset ihmiset ovat, jotka turvautuvat elämänsä karikoissa terapiaan.

Puolisoni mielestä lapsille pitäisi etsiä terapeutti, mutta minä en usko, että se on tarpeen. En halua leimautua joksikin huonoksi ihmiseksi, jollaisia mielestäni viime kädessä sellaiset ihmiset ovat, jotka turvautuvat elämänsä karikoissa terapiaan.