Koulukiusaamisen lopettamisessa vanhemmilla olisi paljon annettavaa.

Tottahan se on, että kiusaamiseen tulee puuttua, mutta eikö kotona voisi lapsille kukin opettaa, ettei saa kiusata.

Kun pienestä pitäen siellä KOTONA huomioidaan kasvatuksessa se, että kiusaaminen on väärin ja opetetaan lapsille toisten kunnioittaminen ja huomioiminen, eikä näytetä esimerkkiä toisenlaisesta käyttäytymisestä, varmasti lapsetkin oppii olemaan kiusaamatta.

Opetetaan sekin, että jos jotakuta kiusataan, siihen mennään väliin ja puututaan kaverin kiusaamiseen ja kerrotaan siitä heti jollekin aikuiselle, eikä aleta kiusaamaan mukana.

Kyllä ne on ne vanhemmat opetuksillaan ja käytöksellään, jotka parhaiten lasten toimintaan pystyy vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi. Sittenhän se on jo liian myöhäistä, kun kiusausta tapahtuu. Silloin on jo vahinko tapahtunut ja aletaan puhua isommasta ongelmasta. Parempi kun se kiusaaminen ei olisi koskaan alkanutkaan. Ei aina tarvitse osoittaa sormella koulua ja rehtorin saamattomuutta, kyllä se on se peili johon ekana kannattaa katsoa.

Jos kotona arvostellaan ääneen naapurin ulkonäköa ja käytöstä ja kehutaan omaa paremmuutta, kyllä ne lapset perässä sen oppi tekemään. Kun kaupasta pitää saada tietynmerkkinen auto tai laukku, ei se ole ihme jos lapsenkin pitää päteä farkku- tai pipomerkillä ja halveksia sitä jolla ei ole samanlaista.

Aikuiset pitää laittaa ensin käytöskurssille, sitten kannattaa vasta odottaa lasten parantavan tapansa.