Kotiäidit

Teen työtä kotona. Lapsetkin ovat kotona. Virikkeitä on muuallakin kuin päiväkodissa :)

Ja uskoisin kyllä olevani oikein pätevä kasvattamaan lapseni ilman päiväkotiakin :)

Luulen myös että perheemme virikkeet riittävät alle 2-vuotiaalle mainiosti. Meillä maalataan joka päivä, soitetaan (perheessä on konservatorio-opiskelijoita), lauletaan, luetaan, loruillaan, ulkoillaan, tutkitaan luontoa, käydään leikkipuistossa, kokkaillaan yhdessä. Mitä vielä tarvitsisi olla? (nyt lapsiraukka kylläkin leikkii ihan itsekseen, lastaa duploja duploauton kyytiin - varmaan saa jotain traumoja siitä ettei joudu ravaamaan tälläkin hetkellä kellon mukaan tarhassa muiden lasten mukana eikä kukaan tarjoa/tuputa virikkeitä)

hoidan lapseni kotona, koska hänen hoidossaan on tiettyjä erityisvaatimuksia mitä muilla lapsilla ei ole. hoito sinänsä päiväkodissa tms. onnistuisi, mutta katson, että lapsen ja minun on helpompi olla kotona, hoito on sujuvampaa. Ja mitä lapsi siitä hyötyy? Mielestäni ainakin sen, että saa viettää aikaa vanhempansa kanssa - ja myös toisten lasten jos vaan lähtee kodin ulkopuolelle järjestettyyn toimintaan ja näkee muita lapsia. Lapsi oppii myös sen kuinka kotia hoidetaan. Vastakysymyksenä: mitä lapsi siitä kärsii, jos vanhempi on kotona? Tai mitä hän hyötyy siitä, että vanhempi olisi töissä? Minusta taistelu sen puolesta, että naiset voivat käydä töissä on kääntynyt itseään vastaan: täytyy säilyttää myös oikeus pysyä kotona ja hoitaa itse lapset ja kotinsa. Yhdessä vietettyä aikaa ei voi mitata rahassa.

äidin laiskuus jota sitten perustellaan muka lapsen parhaalla

Miksi hoidan lapsiani, öö no siksi että olen heidät hankkinutkin. En minä ole lapsia tehnyt päiväkodin varhaiskasvattajille tai neuvolantädeille, suurin osa heistä kykenee siihen halutessaan itsekin.



En ole sen kummemmin tutkimuksiin perehtynyt (vaikka niitä kyllä aloittajallekin löytyisi jos sattuisi oikeatsi kiinnostamaan), mutta ihan mutulla päättelen että lapset jotenkin hyötyvät siitä että heitä hoidetaan ja tuskin vähemmän jos heitä hoitaa rakastava ihminen kuin joku palkattu työntekijä jolle lapset ovat vain tulonlähde.



Lapsia voi kasvattaa kotonakin ja ulkopuoliset ehtivät heitä ihan tarpeeksi kasvattamaan koulussa ja harrastuksissa, pikkulapsen kasvattamiseen ei (normaali, terve ja täysjärkinen äiti) todellakaan tarvita mitään varhaiskasvattajia. :D



Itse en ole vain kotiäiti vaan teen myös töitä kotona (maatila sekä etätöitä toisella alalla), lapseni eivät tarvitse 24/7 varhaiskasvatusta vaan leikkivät paljon ulkona kavereiden ja naapuruston lasten kanssa. Ei heitä tarvitse aikuisen leikittää jatkuvasti koska osaavat itsekin. Jos tulee oikeaa tarvetta olen aina käytettävissä.

Miksi hoidan lapsiani, öö no siksi että olen heidät hankkinutkin. En minä ole lapsia tehnyt päiväkodin varhaiskasvattajille tai neuvolantädeille, suurin osa heistä kykenee siihen halutessaan itsekin.

En ole sen kummemmin tutkimuksiin perehtynyt (vaikka niitä kyllä aloittajallekin löytyisi jos sattuisi oikeatsi kiinnostamaan), mutta ihan mutulla päättelen että lapset jotenkin hyötyvät siitä että heitä hoidetaan ja tuskin vähemmän jos heitä hoitaa rakastava ihminen kuin joku palkattu työntekijä jolle lapset ovat vain tulonlähde.

Lapsia voi kasvattaa kotonakin ja ulkopuoliset ehtivät heitä ihan tarpeeksi kasvattamaan koulussa ja harrastuksissa, pikkulapsen kasvattamiseen ei (normaali, terve ja täysjärkinen äiti) todellakaan tarvita mitään varhaiskasvattajia. :D

Itse en ole vain kotiäiti vaan teen myös töitä kotona (maatila sekä etätöitä toisella alalla), lapseni eivät tarvitse 24/7 varhaiskasvatusta vaan leikkivät paljon ulkona kavereiden ja naapuruston lasten kanssa. Ei heitä tarvitse aikuisen leikittää jatkuvasti koska osaavat itsekin. Jos tulee oikeaa tarvetta olen aina käytettävissä.

Olen tämän kanssa aivan samaa mieltä :)

Ja maatilalla minäkin teen töitä, joten ei ole tarvetta viedä lapsia päiväkotiin :)

äidin laiskuus jota sitten perustellaan muka lapsen parhaalla

Olisikos tälle faktalle jotain lähdettä esittää?

Jos olisin laiska, menisin töihin. Voisin hoidattaa lapseni muilla ja itse tarvitsisi vain istua pehvansa päällä. Kotona nousen joka aamu viideltä että saan elukat hoidettua (paskan kärrääminen on vähän raskaampaa kuin näytön edessä makoilu) ennen kuin lapset heräävät ja ehdin tehdä heidän kanssaan aamutoimet rauhassa. Sitten teen siinä työnteon ja lasten kanssa puuhailun ohessa kaikki kotityöt (jos kävisin muualla töissä voisin palkata siivoojan, niitä kotitöitä on nimittäin vähän enemmän kuin keskiverto kaupunkiyksiössä).

Onneksi tykkään liikkua ja touhuta joten tämä on itselle ihan mukavaa elämää, mutta ei tämä kyllä laiskalle ihmiselle sovi.

Mietin vain, että onko siitä oikeasti jotain hyötyä, että äiti tai isä on kotona lasten kanssa. Päiväkodissa on kuitenkin enemmän virikkeitä ja lapsilla on seuraa toisistaan. Päiväkodissa on myös alaa opiskelleet hoitajat, jotka tietävät mikä on minkäkin ikäiselle lapselle parasta ja huomaavat paremmin kuin esim. neuvolantäti (joka näkee lasta vain harvoin), jos lapsen kehityksessä on jotain outoa. Yritän siis vain selvittää, mikä olisi paras hoitoratkaisu pienelle lapselle. Ymmärrän, että lasten kotona hoitaminen voi olla vanhemmalle mukavaa, mutta entä jos se tarkoittaa köyhyysrajalla elämistä tai jos vanhempi ei viihdy kotona? Onko silti lapselle parasta, että isä tai äiti hoitaa?

Ap

Virike sitä ja virike tätä... Kyllähän se lapsi saa vaikka mitä päiväkodista ainakin kymmenkunta flunssaa jossei muuta. Mulla ei mitään sitä vastaan että pienikin lapsi menee hoitoon ja mamma duuniin. Mitä tulee tähän typerään kysymykseen "Mitä lapsi saa kun jää kotiin", hmmm no mitäköhän, olla äitinsä/isänsä/sisarustensa kanssa. Jo on typerää porukkaa jos kuvitellaan että joku äiti laiskuuttaan tms.pitää lapsen kotona.

Minusta ainakin tuntuu että pojan on parempi olla kanssani kuin joidenkin täti-ihmisten, olenhan lapsen oma äiti!

Minä vien ja haen lapsen kouluun ja kotiin. Syödään koulun jälkeen ja lähden kuskaamaan harrastuksiin niinä päivinä kun niitä on.

Aamulla herään laittamaan aamiaisen ja eväät, mitä milloinkin tarvitaan kaikille.

Lapsi hyötyy siitä että on aikuinen kotona auttamassa läksyissä, on lämmin ruoka jo päivällä ettei tarvitse mikrottaa mitään eineksiä. Eikä pitkiä iltapäiviä yksin kotona. On aikaa kuskata ja tukea harrastuksissa mitä lapsi haluaa tehdä. Olen oikeasti läsnä lapselle katsomatta kelloa.



Sitten kun lapsi itsenäistyy ja kasvaa niin minä palaan työelämään.

Lapset ovat nyt 4- ja 5- vuotiaita. Leikkivät nykyisin paljon yhdedssä ja naapurissa on molemmille omat kaverit. Virikkeitä saavat kotoa. Isommalle olen hommannut tehtäväkirjoja joita tykkää tehdä. On varmasti ikäistensä kanssa samoissa ellei edelläkin. Lasten ei tarvitse lähteä laitostielle (joka kestää eskarista hamaan tulevaisuuteen) vaan saavat olla kotona ja nauttia elämästä tutussa ja turvallisessa paikassa. Ei tarvitse olla koko ajan sairas ja jos joskus sairastuu niin saa levätä pöpöt ihan rauhassa pois. Lapset tykkää olla kotona.



Isommalla on yksi harrastus jossa käy kerran viikossa. Pienempi saa aloittaa jonkin harrastuksen vuoden päästä. Meille syntyy näinä päivinä kolmas lapsi, joten en tietenkään vie isompia hoitoon senkään takia kun olen kerran itse kotona.



Kyllä tämä ihan työstä käy ja varsinkin sitten kun se vauva tässä mukana arjessa. Köyhyysraja on aika häilyvä käsite. Mikä on kenellekin köyhyyttä. Itse olin yli puoli vuotta ilman mitään tuloja. Ja silti pärjäsimme ihan hyvin. Mies ei tienaa kovin kummosia summia.



Kyllä ne lapset kerkeää olemaan siellä koulutiellä vielä piiiiiitkän ajan kiusattavana ja väsyneinä ison joukon keskellä kaikkea muuta kuin yksilöinä!

Ja mä kiireettömästi arjen. Lapsi saa äidin huomion ja tuntee ja tietää mun rakkauden.

Ihan oikeasti? Kotona voi askarrella, piirtää, laulaa, käydä kirjaston satutunnilla, viedä itse lapsia taidenäyttelyn jne. Isompi hyötyy minusta muiden lasten seurasta, mutta pienemmille riittää puisto/kerhokaverit.

Psykologian ja kasvatustieteen ammattilaiset järjestäen suosittelevat _alle 3-vuotialle_ lapsille kotihoitoa, jos siihen vain on perheessä mahdollisuus, eikä ole erityissyitä (esim. kuntoutuksellisia), miksi päivähoito olisi suositeltavaa.

Aiheesta on kirjoittanut hyvin ja kansantajuisesti mm. kasvatustieteen tohtori Erja Rusanen (ja toki esim. Liisa Keltikangas-Järvinen).

Kiitos asiallisista vastauksista! Täytyy tätä nyt vielä pohtia, mutta onneksi aikaa on, kun ei ole lapsi vielä syntynytkään. Tuntuu vain,että sekä päiväkotia että kotihoitoa voidaan perustella niin, että juuri toinen niistä on ehdottomasti parempi kuin toinen. Ehkä pitää sitten ratkaista asia sen perusteella kummassa on enemmän riskejä. Ja tietenkin ottaa selvää, mitä minkäkin ikäisen lapsen on osattava. Ap

Kiitos asiallisista vastauksista! Täytyy tätä nyt vielä pohtia, mutta onneksi aikaa on, kun ei ole lapsi vielä syntynytkään. Tuntuu vain,että sekä päiväkotia että kotihoitoa voidaan perustella niin, että juuri toinen niistä on ehdottomasti parempi kuin toinen. Ehkä pitää sitten ratkaista asia sen perusteella kummassa on enemmän riskejä. Ja tietenkin ottaa selvää, mitä minkäkin ikäisen lapsen on osattava.

Ap

Ja Sitten ihmetellään kun lapset syrjäytyy... Aloita ap lapsesi rakastamisella ja muista, että lapset osaavat eri asioita hyvin eri aikaan.

ja väitän että olen parempi kasvattaja lapsilleni kuin vieras ihminen. Kotona on turvallista, äidillä on aina aikaa lapselle. On mahtavaa seurata lapsen kehitystä ja kasvua, oppimista ja vaikka mitä!



Vaikka olen kotiäiti, emme silti olleet kotona koko aikaa. Kävimme puistossa, kerhoissa, erilaisissa tapahtumissa, retkillä jne. Muuten lapsi leikki pihalla ja minä olin mukana.



Luen paljon lapsille, askarrellaan ja ollaan toisten samanikäisten lapsiperheiden kanssa, meillä onneksi niitä on ja paljon.



Päiväkodissa on liikaa lapsia, sen jokainen voi myöntää. ne ovat lasten säilytysparkkeja joissa hoitajia on liian vähän ja yhdelle lapselle ei ole aikaa. Lapset itkevät ikäväänsä, ei vuoden ikäinen ymmärrä että äiti tulee hakemaan 8 tunnin kuluttua. Lapsi stressaantuu ja tulee kaikenlaisia käytöshäiriöitä. Toki vahvimmat selviävät tästä hullunmyllystä täyspäisinä mutta moni ei.



Lapsilla on pitemmät päivät päiväkodissa kuin aikuisilla töissä koska heidät viedään sinne ennen työtä ja haetaan sen jälkeen, moni vanhempi käy vielä kaupassakin.



Minä tein lapset ollakseni heidän kanssaan, en nähdäkseni heitä viikonloppuisin tai iltaisin 16.30-19. Monissa perheissä lapset nukkuvat liian vähän koska vanhemmat haluavat olla lasten kanssa edes hetken ja se ei onnistu koska lapsen pitää mennä nukkumaan. Niinpä niitä ei laiteta ajoissa nukkumaan vaan saavat valvoa pitkää ja ovat aamulla väsyneitä.



Ja ei niille päiväkodintädeille kaikille se ole mikään kutsumusammatti. Siellä on myös ikäviä ihmisiä ja ammattiin sopimattomia. Ja mitä tulee ammattikasvattamiseen... päiväkoteihin sijoitetaan paljon työllistettyä väkeä joilla ei ole mitään koulutusta. Että se naapurin alkoholisoitunut "parempaa vaihetta" elävä Marja voi olla hoitamassa sinunkin lastasi...



Minä nautin lasten kanssa olemisesta. Lapsista on tullut jo koululaisia, hyväkäytöksisiä, kilttejä ja sosiaalisia. Esikoulun ovat käyneet.



Ei kotona oleminen tarkoita etteikö lapset sosiaalistuisi. Meillä on onneksi ollut samanikäistä seuraa aina ja paljon.



Ja tajuaahan jokainen senkin että sellaisista lapsista jotka ovat jo yhden vanhana heränneet joka aamu klo. 06, viety tarhaan jossa ovat 16.30 tulee eri luonteisia kuin niistä jotka aamulla voivat herätä silloin kun heräävät, ei ole kiire mihinkään ja päivä kulkee leppoisasti yhdessä oman vanhemman kanssa.



Kyllä siihen oravanpyörään ehtii myöhemminkin kuin pienenä lapsena.

Vielä kysyn, kun jäi mietityttämään. Miten ehdit nähdä puolisoasi, jos olette aina eri aikaa töissä. Eikö lapsetkin hyödy, jos vanhempien parisuhde voi hyvin?

hyödy varhaiskasvatuksesta,koska ei sitä vielä tarvitse. Tavallinen kotielämä riittää. Rajoja,paljon rakkautta ja rutiineja. Uskon pienelle lapselle kotihoidon olevan parempaa,koska lapsi saa aitoa rakkautta muun hoidon lisäksi.

Päivähoidon virikkeet ja varhaiskasvatus alkaa hyödyttää sellaista lasta,joka jo vähän ymmärtää mistä on kyse. Eli +2-4-vuotiasta lapsesta riippuen.

hyvä vastaus, yhdyn täysin :)

Meillä mies piti puolet vapaista, mikä oli loistavaa, koska jos minä olisin pitänyt kaiken, hän olisi matkustellut ja olisimme nähneet minimaalisesti.



Nyt kun hän oli vapaalla ja minä tein töitä kotitoimistossa, olimme maksimaalisesti koko perhe yhdessä.

ennen kuin n. 3-vuotiaina, tai siinä iässä alkavat yhteisleikit. Pienempi voi toki katsella kiinnostuneina toisia lapsia ja leikkiä heidän rinnallaan. Päiväkodit ovat kuitenkin meluisia paikkoja, ja menlun on todettu vaikuttavan haitallisesti kehitykseen. Samoin kaikkien on pakko mennä samassa rytmissä, huomiota ja tukea ei saa tarpeeksi kun kaikki hoitajat harvoin yhtä aikaa paikalla jne.

Hoidan lapseni kotona koska hän saa rauhassa opetella elämää: opetella kuivaksi omassa tahdissaan, opetella syömään omassa tahdissaa jne toki häntä ohjaan oikeaan suuntaan. Päivärytmistä pidetään kotonakin kiinni, mutta se on juuri minun lapselleni sopiva. Lapsi saa huomiota ja syliä juuri niin paljon kuin tarvitsee. Ei tarvitse turhautua ja stressaantua ja odottaa (päiväkodissa on paljon odottamista: potalle, syömään, ulkovaatteiden pukemista jne).

Haluan myös itse nauttia näistä vuosista, koska lapset kasvavat niin nopeasti.

t. 2 v 5 kk pojan äiti

siis tähän yhdyn :) vaikka toinenkin kommentti oli hyvä

tasapainoinen ja hän menestyy koulussa erinomaisesti ja hänellä on hyvät sosiaaliset taidot. Lisäksi hän on infektiokierteeltä pikkulapsivaiheessa.



Lapsi on jo teini. Jälkeenpäin katsottuna, olen sitä mieltä, että kotihoidosta on ollut vain hyötyä.

Kiitos asiallisista vastauksista! Täytyy tätä nyt vielä pohtia, mutta onneksi aikaa on, kun ei ole lapsi vielä syntynytkään. Tuntuu vain,että sekä päiväkotia että kotihoitoa voidaan perustella niin, että juuri toinen niistä on ehdottomasti parempi kuin toinen. Ehkä pitää sitten ratkaista asia sen perusteella kummassa on enemmän riskejä. Ja tietenkin ottaa selvää, mitä minkäkin ikäisen lapsen on osattava.



Ap