Ongelmallinen äitisuhde;

Lapsesta asti olen ajatellut, että meillä on hyvä suhde äitini kanssa, ja tavallaan olen sitä mieltä edelleenkin, mutta sehän johtuu puhtaasti siitä, että yritän aina tehdä hänen toivomallaan tavalla ja siten siis mielistelen.



Nyt kun oma nuppi on spragaamassa ja yritän tehdä elämästäni oman näköistä, äitini on alkanut olemaan suorastaan ilkeä mua kohtaan. Ymmärrän, enhän enää tottele... Vituttaa ja surettaa tämä tilanne. Syylllistyn kaikesta ihan liian helposti, ja pelkään, että kohta taas mennään talutusnuorassa.



Ja olen jo 40v, eli kiltteyttä on jatkunut liian monta vuotta.



En kuitenkaan halua loukata äitiäni, haluaisin auttaa häntä, mutta nykyään kun puhelin soi, meinaa oksennus tulla, jos se on äitini. Hän on yksinäinen, masentunut ja töihinsä uupunut... Mun lapsetkaan eivät halua siellä usein käydä, kun koko ajan saa niskaan opetuksia, mikä on hyvää ja mikä ei, välittämättä meidän mielipiteistä.



Tänään taas soitteli, ja jutut meni taas siihen, että alkoi suututtamaan, ja sanoin, että soitellaan joku toinen kerta, kun voidaan puhua muusta kuin tekemisistäni. Olen kuulemma valehtelija. Niin varmaan, enemmän taidan olla kertomatta mitään kuin lupaamassa asioita.