Ystäväni joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi (lestadiolaiset)

Ystäväni tarina:



Hän on nyt tänä vuonna 22-vuotias aikuinen ihminen. Pojan äiti ja isä saivat tämän todella nuorina, 18-vuotiaina, tyttö tahtoi pitää lapsen mutta tämä jätkä ei ja häippäsi kuvioista heti kun sai tietää tytön olevan raskaana.



Ystäväni ollessa 8-vuotias, hänen äitinsä kuoli 26-vuotiaana syöpään ja poika joutui tietysti sossujen huostaan ja sitten pistettiin sijaisperheeseen, joittenka uskontona oli lestadiolaisuus.



Ystäväni kuvailee tilannetta tänä päivänä näin; Mistään ei saanut kysyä mitään ikinä tai turpaan tuli. Televisiota ei tietenkään saanut myöskään katsoa. Eikä hän koskaan saanut olla siellä yhteisössä yksin, joku oli vahtimassa suihkussa käynninkin aikana. Sitten oli jotain ihme seuroja jne. Naiset asui lasten kanssa toisessa mökissä ja miehet toisessa, miehillä ei ollut mitään asiaa sitten naisten mökkiin.



Ja se miten ystävääni oltiin käytetty seksuaalisesti hyväksi, niin suoraan sanottuna ukot vetäny persuuksiin, sitten mitä vähempänä niin läpsitty ja hiplailtu.



Sen takia ystävälläni on tänä päivänä erittäin huono itsetunto. Vaikka olen kuinka sanonut, että hänen ei tarvitse hävetä kokemaansa, se ei ole ollut hänen vikansa, silti hän häpeää sitä...



Eli siellä lestadiolaisessa sijaisperheessä hän eleli 8-12vuotiaana, 12-vuotiaana hän onnistui sitten karkaamaan sieltä yhteisöstä, meni poliisin puheille ja 13-vuotiaana hän pääsi uuteen sijaisperheeseen joka oli onneksi tosi mukava!



19-vuotiaana muutti sitten omillensa.



Eli, tämän takia minusta vanhoillislestadiolaiset OVAT TÄYSIN PÖPEJÄ JA MUUTENKIN IHAN KUN KATSOO SITÄ NIITTEN USKONTOA!!!!