Kun monet ovat sitä mieltä että koiranpennn hankkiminen vauva-aikana on liian raskasta ja

Koiranpentu vinkuu, pissailee ja kakkailee, vaatii paljon aikaa ja energiaa sekä koulutusta koko ajan.



Meillä nyt 1.v koira ja ei kyllä tosiaan ole ikävä pentuaikaa. Koira oli suloinen, mutta aika oli raskasta. Kesti aika pitkään kun oppi sisäsiistiksi, pureskeli kaikenlaista. Pentukurssilla käytiin ja koulutuksen kanssa oli haasteita vaikka helppo rotu.



En todellakaan lähtisi tuohon kuvioon. Pentu myös näykkii paljon voi mm näykkiä vauvaa, eli saat olla silmät selässä koko ajan..

Miksi sinne kotiin tarvittaisiin vielä joku muu hoivattava kuin vauva. Aivan yli hilseen menevä ajatus. Jos ei jaksa vauvan kanssa, niin se koiran hoitoko lievittäisi väsymystä?



Onhan se koira helppo kun sille sanoo, että vaiti! niin se ainakin yleensä on ja rangaistuksia voi antaa mielensä mukaan. Sekö siinä viehättää?



Keskity vain siihen vauvaasi, nainen. Parempi lopputulos, uskoisin.

eräs ystäväni otti kissanpennun juuri ennen laskettua aikaa. No siinä vaiheessa kun vauva syntyi kissa ei ollut vielä edes sisäsiisti, siinä oli sitten lopulta sekä vauva että kissa hunningolla. Kissa sitten tippui 8. kerroksesta maahan ja kuoli. Ja mitä tekee ystäväni? Ottaa toisen kissan tottakai :)



Itselleni ei tulis ikinä pieneen mieleenkään ottaa mitään elukkaa tähän lasketun ajan kynnykselle, tuskin parin vuoden päästäkään. Haluan käyttää kaiken tarmoni vauvaan. :)



Ei mun päähän kyllä mahdu että jos vauvan hoito on rankkaa ja tarvii siihen "henkireiän", niin voiko se henkireikä olla sitten koiranpentu? Mulle henkireikä ois ihan vaikka sohvalla pötköttely tai salilla käyminen, mutta ihmiset on erilaisii :)

Edellinen koiramme kuoli vanhuuteen vauvamme ollessa 5 kuukautta vanha.

Meille tuli labradorinnoutaja pentu sitten hetken päästä. Ei sitä osaa ilman koiraakaan olla kun koko elämän karvaset pyörinyt jaloissa.



Aluksi saimme paljon arvosteluita varsinkin mieheni vanhemmilta, muutamilta kavereilta ja jopa naapureilta.



Itsekkin silloin rupesin miettimään, että mitenköhän käy. Kaikkien epäilykset kuitenkin osoittautuivat vääriksi.



Koira vie paljon aikaa, mutta se on minun omaa aikaani kun mies jää hoitamaan vauvaa ja pääsen koiran kanssa koulutuksiin tai ihan vaan metsään/lenkille.



Mitään ongelmia meillä ei ole ollut vaikka kaksi vauvaa talossa onkin. Koira on hyvin hyvin pehmeä (verrattuna entiseen koiraamme) ja uskoo hyvin ja on helppo kouluttaa.



Labbiksethan ovat hyvin hyvin aktiivisia :D ja välillä tuntuu että olisi jossain hullujen huoneella kun lapsi ja koira laittavat menemään kumpikin omaan suuntaansa :D



Näin jälkikäteen ajateltuna en kadu ollenkaan, että otimme pennun. Enemmän tuo touhukaveri iloa elämään tuo. Enkä koe, että olisi ajallisesti liian tiukkaa kouluttaa koiraa tässä samalla, mutta tämähän on vain minun mielipiteeni.

minä pienimuotoisesti kasvatan koiria ja on mulla ollut kokonainen pentuekin kun on ollut oma vauva talossa myös. Eikä kukaan kyllä ole arvostellut, tietävät että minä kasvattajana tiedän mihin ryhdyn ja pärjään.



Minusta kyllä usein vähän liioitellaan sitä kuinka kauhean vaikeaa ja raskasta se koiranpennun pito on. No voihan siitä toki TEHDÄ sellaista ja joillekin se on henkisesti raskas muutos että taloon tulee pentu, mutta ei sen tarvitse olla työlästä. Kuitenkin, itsekään en suosittele ottamaaan pentua kun talossa on vauva, jos kyseessä on henkilön tai perheen ensimmäinen koira. Tällöin on se pennun hoito stressaavampaa ja vaativampaa kuin jos siihen on jo entisestä kokemuksesta rutiinit, ja myös tietää mihin ryhtyy.



Mutta siis meillä pentujen kanssa ei kauheasti hössötetä. Niin kauan kun eivät normaaleja lenkinvälejä kestä pissaamatta, saavat tehdä kylppäriin paperille. Yleensä siinä 4-6 iässä voi laittaa paperit pois eikä ole ikinä ollut mitään vaikeutta oppia sitten tekemään tarpeet vain ulos. Mitään jatkuvia kouluttelemisia ei harrasteta vaan pennut elävät siinä sivussa vaan osana arkea kuten aikuisetkin koirat. Oikein hyvätapaisia ja mukavia lemmikkejä niistä tulee niinkin. Yhtäkään ongelmakoiraa en ole omistanut vaikka joidenkin "täydellisten koiranomistajien" mielestä teen varmasti kaiken väärin.