Oletko kokenut saman kuin minä?

Olen ollut aina tai siis lähiakoihin asti hyvin kiltti. Kestänyt oikeasti niin monia juttuja. En ole ollut kovin hyvä sanomaan ei, en kuitenkaan ole mikään hissukka, mieluumminkin puhelias. Minut on kasvatettu kohteliaaksi ja toiset huomioon ottavaksi, mutta kuitenkin itsenäiseksi.



Nyt kun olen 37v. On mittani tullut täyteen. OLen joutunut niin moneen "liemeen", koska en viitsi paljastaa asioita joissa jotain vääryyttä tai en viitsi sanoa ilkeälle ihmiselle päin naamaa mitään ja olen jaksanut kuunnella monien murheita. Se on luontainen kykyni, en ahdistu tai ala kauhistella vaan keskustelen mielelläni ihmisten kanssa, jotka tarvitsee kuuntelijaa. Voin siis unohtaakin toisten murheet helposti, enkä kerro niitä eteenpäin.



Mitä kaikesta on jäänyt? tosi pahamieli nyt jälkikäteen kun minua on alettu eri tahoilta syytellä milloin mistäkin lähivuosina, mihin en ole pienessäkään määrin syyllinen. Siis totuus on valjennut minulle nyt.



Ja varsinainen asia on siis se, että jos joku teistä kokenut saman niin onko alkanut uhma ja raivo ja inho kasvaa myöhemmin. Minä olen kohta muuttumassa joksikin ihan eriksi persoonaksi, katkeruus nostaa päätä tosissaan. Tullut ihan semmoinen olo, et kohta alan riehua ja haukun kaikki. Ja uhoan itsekseni huutavani kaikille niille päin näköä vaikka ja mitä, jotka tehneet mua kohtaan väärin. Siis suren monesti, että jotkut toiset voivat aiheuttaa tällaista tuskaa ja ihminen joutuu väkisin muuttumaan samanlaiseksi ilkeäksi kuin he itse. Olen kohta työtön, koska en jaksa mitään. Pitkä koulutukseni ja mieluisa työ on hukkaan heitettyä jne.



Kuulostaako tämä enää hyvältä lainkaan?