Lue keskustelun säännöt.
onko "normaalia" pakkoneroottiset ajatukset siitä että vahingoitan lasta
10.03.2012 |
olen pulma tilanteessa. Käyn psykiatrilla ja psykologilla säännöllisesti ja syön psykoosi lääkettä ja masennuslääkettä. En pysty puhumaan edellä mainittujen kanssa pakkoajatuksistani joissa pelkään muuttuvani hulluksi ja satuttavani lasta. Minusta tehtiin lastensuojelu ilmoitus kun hakeuduin hoitoon ilmoitus todettiin aiheettomaksi koska lapsella on täysjärkinen isä ja tukiverkosto.
Tuntui että minua vaan rankaistiin siitä että hain apua, olin siis jonkin asteisessa psykoosissa ja halusin koko ajan vain tappaa itseni ja kuulin ääniä.
Ongelmaksi muodostuu tämä etten pysty kenellekään puhumaan koska pelkään että lapsi viedään minulta. Toisaaltaan pelkään sitä että muutun yhtäkkiä hulluksi ja satutan lastani.
Kommentit (9)
tai minulla ei ole lasta, mutta muihin ihmisiin kohdistuvia pelkoja. Pidän niitä kyllä "normaaleina" enkä kiinnitä niihin mitään huomiota, joten ne eivät häiritse. Ei pidä pelätä pelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta tuo pikemminkin kertoo siitä että rakastat lastasi paljon ja siksi niin kovin pelkäät häntä satuttavasi..? Itsekin tiedostat että kyseessä on vain AJATUS,vai oletko oikeasti harkinnut lapsesi vahingoittamista?
Lapsi viedään sinulta jos ET hoida itseäsi kuntoon joten kerro kaikki siellä terapiassa,muuten hoitosi voi jäädä vaillinaiseksi!
Toivon hirmusti tsemppiä sinulle ja koko perheellesi :)
fyysisten pakkoneuroosien takia ja olen ne "voittanut"
Olen myös ilmoittanut psykologilleni että on neurooseja joista en voi puhua juuri tuon ls-ilmoituksen takia.
Ja tietyllä tapaa tuo tämän hetkinen lääkitys auttaa tuohon pakkoneuroottiseen ajatteluun. Nyt lääkitystä ollaan kuitenkin lopettamassa koska olen lihonut KAMALASTI. En voi käsittää miten enää koskaan pääsen lähellekään normaali painoa...
Kamala tilanne
ap
mutta silti se ehdottomasti kannattaa kertoa, jotta saat oikeanlaista apua. Voi olla tarpeen, että et ole yksin lasten kanssa ennen kuin toivut, mutta jos isä on ok ja kunnossa, niin eiköhän joku järjestely löydy, missä huostaanotto ei ole tarpeen. Ihan peruspäivähoito riittää. Ja eihän tilanne välttämättä kovin kauaan kestä.
Mutta voin kertoa sen, että yhden lapseni syntymän jälkeen olin ahdistunut, ilmeisesti jonkinasteista synnytyksen jälkeistä masennusta oli, ja välillä tuli mieleen pelottavia pakkoajatuksia, ei kuitenkaan mitään psykoottista. Ne olivat kamalia, ja itsesyytökset pahoja. Helpotti, kun eräs ystävä kertoi kokeneensa samaa, ja sai vertaistukea. Järjestin meille paljon ohjelmaa, jotta emme joutuisi olemaan lasten kanssa yksin. Ja melko pian tilanne helpotti, kun vauva kasvoi, ja asiasta puhui rehellisesti. Nyt meillä on lapsen kanssa ihana suhde, hän on oikea ihme ja aarre.
aloitusta, mutta tiedäthän ap, että on aika tavallista, että äidillä tulee sitä lasta kohtaan (varsinkin vauvaa kohtaan) hyvinkin väkivaltaisia, suorastaan sadistisia ja tuhoavia ajatuksia. Ne liittyvät siihen valtavaan vastuuseen mikä lapsesta on, ja siihen lapsen haavoittuvuuteen ja täydelliseen avuttomuuteen. Ne on vaan ajatuksia, vaikka järkyttäviä ja pelottavia, ja ne täytyy käydä läpi. Ei se tarkoita, että ikinä tekisi mitään lapselleen, mut jos sulla on kerran jo ammattiapua saatavilla, niin nehän ois hyvä käydä läpi. Voihan osa niistä kertoa jotain sellaista sun omastakin lapsuudesta, jota et muista. Minä sain aikanani itkuisen vauvan, enkä kestänyt vauvan itkua ollenkaan, muutuin täysin kylmäksi lasta kohtaan,minulle tuli tuollaisia tuhoavia ajatuksia lapsesta, ahdistuin valtavasti, pelkäsin omia reaktioitani ja olin tästä tosi järkyttynyt. Kun paljastui, että omassa vauva-ajassani on ollut kaltoinkohtelua, asiat jotenkin lähti aukeamaan ja minun oli helpompi kestää lapsen tarvitsevuus ja itkuisuus. (Kaikille tiedoksi, en ikinä satuttanut lasta ja hänestä on pidetty hyvää huolta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on kyllä yksi ystävä jonka kanssa voisin puhua tästä asiasta, ei vain olla nähty pitkään aikaan, mutta eiköhän sekin onnistu.
Yritän järjestää asiat niin ettei olla lapsen kanssa ahdistavana aikana yhdessä tämä tarkoittaa iltoja. Meillä on hyvä tuki verkosto ja oma äitini auttaa paljon. Olemme usein äidilläni kun mies on esim. yötöissä. Tilanne on vain jatkunut liian pitkään.
Hakeuduin hoitoon sen vuoksi että ajattelin koko ajan itsemurhaa eli siis pakkoneuroottisesti ajattelin tappavani itseni. Siitä olen päässyt nyt yli mutta ahdistavassa paikassa tuo pelko että satutan lastani astuu aina mieleen.
ap
olen tainnut pyöritellä tätä ajatusta liikaa itsekseni enkä ole saanut puhuttua sitä kenellekään... täytyy saada tuo yksi ystävä kiinni kenen kanssa voisin asiasta puhua
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pieni, mut pakko-ajatukset on ajatuksia, ja parhaiten niistä pääsee kun ei ahdistu niistä enempää kuin ahdistuu ja koittaa keskittyä muuhun.
Meillä kaikilla sisarruksilla on noita. Ahdistavia, kun oikeen vaivaavat.
Mut ei mulla ole kuin toodella rasittuneena.
Voimia sulle. Olet rakastava äiti. Sä selviät!
Ymmärrän, että Sinulla on nyt varmasti raskasta. On todella tärkeää, että kerrot psykiatrillesi ja psykologillesi ajatuksistasi rehellisesti. Silloin voit saada hoitoa myös pakkoneuroosiisi.
Lapsen paras on tärkeintä, ja luultavasti lasta ei huostaanoteta. Jotta pystyt olemaan hänelle vanhempi pidemmällä tähtäimellä, on kuitenkin tärkeää, että kerrot kaikista oireistasi. Teethän sen jo seuraavalla tapaamisella? Paljon voimia Sinulle.