Runoanalyyysi- auttakaapa!
Tieto avaruudesta, jonka vain tieto toisista ihmisistä voi hiljentää.
Tieto huudosta, jonka vain rauhallinen uni voi hiljentää.
Tieto siitä, että kaikki syntyi ehdottomasti näin.
Kohtalonusko jota jatkuvasti koetellaan.
Sattuma jonka nimeä ei enää kukaan tunne.
Kukaan ei enää kysy, kohtaloko vai sattuma.
Sitä näytelmää pelattiin marionettien teatterissa kerran
mutta nyt se on unohtunut.
Mutta jokaisella on kuitenkin mukanaan kysyttävä kysymys.
Jos sen voisi nähdä, se olisi kuin jonkinlainen nuuskiva pölynimuri,
mutta elävä, orgaanisesti kantajassaan kiinni, ja aktiivinen.
Pauliina Haasjoki
--> tulkintoja?
Kommentit (10)
nyt pakko sanoa, että mieluummin nautin runosta kuin analysoin sitä.
Haluaisin vain kuulla erilaisa kantoja. Päästäkää mielikuvituksenne lentoon!
onkos pääsykokeet tulossa hahahah
veikkaan kotimaista kirjallisuutta tai kirjallisuustiedettä.
eli kaikki ne asiat, joille annoin jonkun tulkinnan eivät järjestyneet miksikään koherentiksi kokonaisuudeksi, runoon jäi joku arvoitus, jännite. Runo on vähän kuin kupla, jonka sisään jäi jotain arvoituksellista.
Eli en osaa sanoa, mistä runo kertoo. Mutta pidin.
t: se aiempi, joka kertoi vain nauttivansa runosta
Pidän itsekin runosta, juuri sen arvoituksellisuuden vuoksi.
Jos joku saa jotakin irti, niin luen mielelläni vastauksia!
ap
tykkää runoja tulkita, mutta tuon luettuani tuli mieleen, että usko olisi tuossa läsnä. Olenko ihan hakoteillä? :D
siinä puhutaan jumalisuuden olemassaolosta ja siitä, ettei siihen enää oikein uskota tieteen saavutusten myötä.
etenkin siitä alusta. Lopputeksti pölynimureineen oli hämmentävämpi.
Runon teema on kohtalo
Siinä pohditaan eksitentialisimin, maailmankaikkeuden ja erillisyyden ongelmia aluksi.
Kysymys voisi olla esim. Mikä on elämän tarkoitus. Kaikkea tätä pohdintaa ja kuitenkin meidän pitää kiinni elämässä arkiset rutiini imurointeinee :-)
Sit pitäisi perustella väittensä ottamalla esimerkkejä runon rakenteesta, sanavalinnoista...
Kuka on runon puhuja, kuka kuulija etc.
hahahah