Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Aloitekyky kadoksissa ja koko ajan heikko olo

Vierailija
03.04.2012 |

Aamuheräämiseen saattaa mennä parikin tuntia, juon kahvia ja ravaan tupakalla. Ei edes tee mieli, mutta kun tätä on jo jatkunu jonkun aikaa, niin inhottava tapa jäänyt.



Sama juttu kun pitäis lähteä jonnekin (koirien kanssa ulos, kaupunkiin). Kahvia, tupakkaa, onkohan joku tehnyt facebookissa jotain jännää? Mitähän vauva.fissä tapahtuu? Raitis ilma kyllä vie heikottavaa oloa vähän pois.



Pelkästään tottumuksesta saatan "ruoaksi" syödä sipsipussin. Voi olla, että syön päivän aikana vaan sen 300 g sipsiä + siihen päälle kahvia, kahvia, kahvia. Ei siis ihme, että on heikko olo. Mulla vaan ei oo voimia mihinkään. Työnhaku ei onnistu vaikka oon soitellu perään ja yrittänyt olla aktiivinen niiden suhteen. Menetin ihanan pojan johon ihastuin. Olen yksin uudessa kaupungissa. Olen 2 viikkoa nukkunut lattialla kun en ole saanut aikaiseksi hankkia sänkyä vaikka rahaa kyllä olisi.



Mistä mä saisin voimia elämiseen?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
03.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikeus aloittaa pieniäkin asioita on klassinen masennuksen oire. Sama myös vitkastelu sängystä nousemisen kanssa. Vähennä helvetissä tuota sipsien syöntiä, saat aivan perkeleesti suolaa tuollaisesta määrästä. Eikö tuo ole jo suorastaan vaarallinen määrä?

Vierailija
2/4 |
04.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

aikanaan ei jaksanut sängystä nousta. kaupassa käyntikin oli olevinaan raskasta. olin tuolloin työttömänä joten millään ei ollut väliä. unirytmi oli mitä mielenkiintoisin ja ruokaa oli tehtävä vain koska kroppa sitä vaati. kotona yksin koneella istuen telkkaria kuunnellen meni noin kaksi vuotta.



ei toisaalta vastaus, mutta kohtalotoveri vähintään. itsellä asia korjautui pääsemällä töihin ja saamalla päiviin jotain merkitystä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
22.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

nekroillaan vanhaa threadia.. mutta piti vaan sanoa että itsellä sama juttu, mutta homma jatkunut jo 12 vuotta. olen kuin elävä kuollut. meitä on varmaan paljon.

Vierailija
4/4 |
22.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuinka vanha olet? Mitä olet tähän mennessä tehnyt, että olet sen ajatuksen kanssa jaksanut aamulla nousta ja elää normaaliin tapaan, syödä ja tehdä jotakin? Kuinka paljon saat tehtyä päivällä, vaikka sitten käytyä ostamassa niitä sipsejä ja tupakkaa? Pesetkö vaatteitasi, käytkö suihkussa, onko sinulla kavereita? Mistä löysit sen pojan? Miten silloin asiat olivat toisin?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kaksi kolme