Kosinnasta :)

mutta lähdettiin sitten saman tien sormuksia yhdessä hakemaan, kun vastasin myöntävästi :)

Oltiin ostamassa miehelle jotain auton varaosia ja käväistiin syömässä. Siinä vastapäätä oli kultaseppä, mentiin sinne ja ostettiin sormukset. Kihlapäiväksi päätettiin edellinen lauantai ja se kaiverrettiin sormuksiin.



Saman miehen kanssa ole yhä 22 vuotta myöhemmin.

Katsottiin sitten jälkikäteen mieleiset sormukset.

LAitettiin sitten saman tien sormukset sormeen ja oltiin kihloissa.

Anoppi jankutti miehelle, että kyllä sormus tarvitsee olla ja mies painosti minutkin ottamaan sen turhakkeen. Taidan silti kuulua vähemmistöön tässä,että just ignore me ;)

Mies suostui. Parin viikon kuluttua muistutin että ne kihlat on lupaus avioliitosta. Pienen nieleskelyn jälkeen mies oli yhtä mieltä ja niin mentiin vuoden päästä naimisiin kun molemmat täytettiin 18v.

Sormukset ostettiin yhdessä kihlojen jälkeen läheisestä kultasepänliikkeestä, halvimmat mahdolliset ("kinder-sormuksiksi" niitä vieläkin sanotaan).

Sen enempiä kosintoja ei meillä ollut ;)

Nyt avioliittoa takana 14 vuotta :)

Siis tän niin tarttee olla mun mieheltä..



Tyyli vapaa, ei haittaa onko mukana sormus vai ei.

Romanttisuus tietty toivottua mutta minä en välitä kihlasormusta ottaa. Mutta väliäkö sillä? Kunhan kosis.

Onneksi, koska sormusta olisi pitänyt joka tapauksessa pienentää/suurentaa :), kun ei olisi muista sormuksista oikeaa mittaa saanut.