Olen murheen murtama... :( 4 kk tyttövauva...

yhteydenotto neuvolaan. Älä nyt suinpäin syöksy pahinta mahdollista pelkäämään. Selvität asian neuvolantädille ja hän ohjaa tarvittaessa lääkäriin!

Toi on normaalia! Luoja, mistä näitä yksinkertaisia riittää... Kysy vaikka neuvolassa lisää infoa siitä miten pienen kehitys etenee!

siihen asti kun lähti kävelemään. Mitään vikaa ei ainakaan siinä muksussa ole. =) Voit oman mielenrauhan takia tarkistaa asian vielä neuvolassa.

Vietimme pitkiä aikoja Lastenlinnan neurologisella osastolla.



Aamulla lapseni meni kouluun tänään ja on nyt neljännellä. Koulu sujuu ysin verran ja lapsi on onnellinen pieni tyttö.



MM. moron refleksi jäi pienenä pitkään päälle ja oli erilaisia kramppeja ja vipinöitä. Menivät muutamassa kuukaudessa ohi.



Ja jos vaikka olisikin jotain vikaa, rakkautta se lapsi tarvitsee vielä enemmän jos näin on. Ei sitä voi hylätä, kun se ei täytä kaikkia odotuksia.

Ota yhteys neuvolaan, niin asiaan saadaan selvyys,metkä suotta stressaa. Tietysti vauvat räpytellen ihan luonnostaankin:) mutta jos huolettaa, neuvolat on ihan sitä varten, että ne auttavat ja ohjaavat pienten hoidon kanssa.



Kakkoselle järki käteen. Tuollaiset viestit huolestuneelle pienen vauvan äidille on ihan käsittämättömiä!

iahn syntymästään asti. Enkä tajunnut edes pitää sitä outona. Mitä se tarkoittaa? Kertokaa?

Menen nyt synkin sydämin ( sairauslomalla) tekemään lapselle (koululainen) marjapiirakkaa ystävänpäivän kunniaksi.

minä teen sen aina jos olen huolissani. mieluummin liian usein kuin liian harvoin. vauvat nyt vaan sätkii ei sille voi mitään. mutta jos se on sinusta outoa niin käy lääkärissä. saat toisen aikuisen ja vielä asiantuntijan mielipiteen!

että ymmärrät masentuneen mielen niin hyvin, että viitsit sanoa tuollaista.

Täällä yksi jolla oli aikoinaan erittäin paha synnytyksen jälkeinen masennus, sillä huoli lapsestani oli äitynyt niin suureksi. Kuvittelin kokoajan kaikenlaista pahinta ja pelkäsin kokoajan milloin minkäkin olevan vinossa tai jotain sattuvan... Olin erittäin skeptinen ja pessimistinen kaiken suhteen. Minulle kehkeytyi lopulta psykoosi.

Ja ennen raskautta ja synnytystä olin siis täysin tasapainoinen sosiaalinen ihminen.

Niin voi siis käydä kenelle tahansa (ilman aikaisempaa mt-taustaa) ja tiedän kokemuksesta, ettei se ole leikin asia!

huolestuneelle äidille?

Teidän se kuuluu päähän järkeä hankkia, eikä suinkaan Ap:n!

RAKASTA vauvaasi! tiedän perheen jolla oli myös lemmikkinä yksisilmäinen koira ja hekin rakastivat koiraansa kaikesta huolimatta!

10, miten sait apua ja millä keinoin sinut hoidettiin kuntoon? Minulla on varmaan jotakin masennusta..

Onko sinulla muitakin mielenterveyden ongelmia vai onko provoilu ainoa asia, joka viestii heikosta henkisestä tolasta? Sairas aihe sinänsä...



t: 4 kk vauvan äiti (oikeassa elämässä)

Onko sinun huoleesi jotain asiallista syytä, vai onko se vain sinun oman pääsi sisällä?



Pyydä neuvolasta perusteellisia tutkimuksia. Yleensä ottavat vakavasti varsinkin useamman lapsen äidin huolen vaikka ei osaa selittää muuta kuin " se vain tuntuu erilaiselta kuin muut".

10, miten sait apua ja millä keinoin sinut hoidettiin kuntoon? Minulla on varmaan jotakin masennusta..

Sain ajan psyk.poliklinikalle jossa tilannettani alettiin seurata säännöllisesti ja aloitin lääkityksen. Aluksi käyntejä oli 2krt/vko ja siitä ovat pikkuhiljaa voinnin mukaan vähentyneet. Edelleen lääkitys päällä ja käyn n. kerran kuukaudessa keskustelemassa voinnistani.

Mun poika oli pienenä tosi kömpelö ja eikös neuvolantäti jo vihjannut, että lapsessa on jotain vikaa. Itse tiesin, ettei ainakaan päässä ja ymmärryksessä ole mitään vikaa, joten en niin kauheasti stressannut asiasta, toki se mietitytti.



Myöhemmin oltiin lastenlääkärin vastaanotolla ihan muissa nuhakuume-asioissa ja mainitsin neuvolatädin huolesta. Vanhempi lääkäri katseli poikaani ja kysyi, kuolaako hän, onnistuuko itse syöminen tai osaako kävellä suoraan (poika oli noin 4-vuotias). Vastasin, että ei kuolaa ja syöminen ja käveleminen onnistuvat. Lastenlääkäri totesi, että siinä tapauksessa ei ole syytä epäillä mitään motorista häiriötä. Kyllä se huojensi. Mutta neuvolan täti se osasi äidin huolestuttaa turhaan.

Kiitti vastauksesta! Mä juuri varasin ajan yksityiselle psykiatrille, mutta jännittää mennä - osaanko esittää asian oikein, tulenko kuulluksi ja ymmärretyksi.. entä huolestuuko psykiatri sitten mun lapsistani, miten suhun äitinä suhtauduttiin? Otettiinko lapset jotenkin avun piiriin tms? Mä siis ihan hyvin hoidan lapset, mutta hermot kireällä jne mikä tietysti vaikuttaa.

Onko sinulla muitakin mielenterveyden ongelmia vai onko provoilu ainoa asia, joka viestii heikosta henkisestä tolasta? Sairas aihe sinänsä...

t: 4 kk vauvan äiti (oikeassa elämässä)

Nimenomaan ongelmat ovat MINUN pään sisällä. En uskokaan että vauvalla mikään ihmeellinen hätänä mutta mieleni tekee kärpäsestä härkäsen ja halusin laittaa esimerkin mikä tällä hetkellä huolestuttaa. Olen siis aidosti pelokas kokoajan vauvani puolesta enkä edes voi antaa kenenkään muun hoitoon häntä koska pelkään hänelle sattuvan jotain kamalaa!

Sen takia laitoinkin etten jaksa tälläistä elämää enkä kokoaikaa jatkuvaa huolehtimista vauvani voinnista. Kiitos ihmisille jotka ovat ymmärtäneet =( Osa taas pahentanut oloani entisestään... itseäni saan syyttää kun tulin tänne kysymään yhtään mitään, ei kukaan voi ymmärtää miltä musta tuntuu!! =(

Kiitti vastauksesta! Mä juuri varasin ajan yksityiselle psykiatrille, mutta jännittää mennä - osaanko esittää asian oikein, tulenko kuulluksi ja ymmärretyksi.. entä huolestuuko psykiatri sitten mun lapsistani, miten suhun äitinä suhtauduttiin? Otettiinko lapset jotenkin avun piiriin tms? Mä siis ihan hyvin hoidan lapset, mutta hermot kireällä jne mikä tietysti vaikuttaa.

Meillä pystyin kokoajan kuitenkin huolehtimaan lapsistani kokoajan hyvin...eikä tullut laiminlyötyä heidän tarpeitaan. Onneksi vain otettiin tarpeeksi nopeasti yhteyttä ja sain tilanteeseen apua. Nämä mielenterveysasiat eivät tosiaan ole leikin asia.

Vietimme pitkiä aikoja Lastenlinnan neurologisella osastolla. Aamulla lapseni meni kouluun tänään ja on nyt neljännellä. Koulu sujuu ysin verran ja lapsi on onnellinen pieni tyttö. MM. moron refleksi jäi pienenä pitkään päälle ja oli erilaisia kramppeja ja vipinöitä. Menivät muutamassa kuukaudessa ohi. Ja jos vaikka olisikin jotain vikaa, rakkautta se lapsi tarvitsee vielä enemmän jos näin on. Ei sitä voi hylätä, kun se ei täytä kaikkia odotuksia.

Meillä epäiltiin pojalla epilepsiaa ja TAYS:in neurologi tutki jatotesi terveeksi muutamassa tunnissa.