Selittäkää tatuoimattomalle ihmiselle tämä:

niin on sitten ohjelmaa, kun pähkää miksi tuo päivämäärä on tuossa.



(anteeksi kaikille dementoituneiden omaisille, itsekin olen sellainen, joten älkää kivittäkö)

Minä tykkään tatuoinneista. Ja ei, en ota niitä kuin omaksi ilokseni. Minulle on yksi hailee, mitä muut niistä ajattelevat.



Omissa tatuoinneissani ei ole mitään sen ihmeellisempää symboliikkaa (joskaan ei ole mitään lasten nimiä tms.). Jos löydän itseäni miellyttävän kuvan, kypsytän ajatusta siitä jokusen kuukauden ja käyn sitten ottamassa jos se vielä miellyttää.

Itselläni vain ei ole ainoatakaan enkä ikinä voisi kuvitella tatuoivani päivämäärää (enkä kyllä kenenkään nimeäkään) iholleni.



T: Ap

Itselläni vain ei ole ainoatakaan enkä ikinä voisi kuvitella tatuoivani päivämäärää (enkä kyllä kenenkään nimeäkään) iholleni.

T: Ap

Joskus kyllä suunnittelin tatuoivani lasten nimet mutta se jäi sitten. Hassua, en oikeastaan tiedä, miksi olisi kiva saada ne iholle. Jotenkin se tuntuu vain sellaiselta hyvältä ajatukselta. Miehen nimeä, hääpäivää tms. en koskaan tatuoisi koska se ero voi tulla vaikka muuta suunnittelisikin. Rakkaus lapsiin on ikuista (tai ainakin pitäisi olla...).

ihoonsa "elämäntarinaansa". Siinä lasten nimet/päivämäärät voivat olla osa sitä "tarinaa". Miksei myös puolison nimi. tmv. vaikka ero tulisikin. Tatuoinnin voi aina peittää toisella, onnistuu hyvin jos se on pieni, joku iso koko selän tatuointi tietenkin eri juttu.



Tatuointeihin voi myös laittaa nimiä/päivämääriä ns. huomaamattomasti. Eli on kuvana, no sanotaan nyt vaikka kukka, ja sen yhdessä terälehdessä lukee esim. lapsen nimi/syntymäaika. Eli jos joku näkee sen vaikka kun kävelee kadulla näkee vain kukan, vasta lähemmässä tarkastelussa huomaa ne yksityiskohdat.



On erilaisia tatuoinnin ottajia, osa ottaa sen siksi että se "cool", osa siksi että sillä on jotain syvempää merkitystä. Ja osa ei ymmärrä tatuointeja ollenkaan, sekin on ihan ok, makuasioita :)

Nyt huomenna menet ja hommaat jonkn tribaalin perseeseen ja sitten olet ns nykyimpesillien kanssa samalla tasolla. Trashtageja white trashille.

Jos tulee dementia niin on sitten ohjelmaa, kun pähkää miksi tuo päivämäärä on tuossa.

(anteeksi kaikille dementoituneiden omaisille, itsekin olen sellainen, joten älkää kivittäkö)

Jos tulee dementia, niillä päivämäärillä ei ole enää mitään merkitystä. Millään ei ole merkitystä. Joten mahdollisen tulevan dementian vuoksi ei kaunista ihoaan kannata turmella. Itse olen jo niin vakavasti dementoituneen läheinen, ettei nämä kommentit tunnu missään, kun olen surutyöni jo tehnyt (dementikkoahan ehtii surra vuosikausia hänen elinaikanaan -> ehkä haudalla ei enää itketä).

Musta on hassua miten ketjuihin tulee aina joku, joka on lukenut ehkä kaksi sanaa aloituksesta ja luulee vastaavansa siihen, vaikka oikeasti vastaa ihan ohi. Esim. nyt ap ihmetteli, miksi kukaan tatuoi päivämääriä, ja heti tuli joku kertomaan, että no jotkut tykkää tatuoinneista ja toiset ei. Kysehän ei ollut tatuoinneista ylipäänsä vaan juuri tuosta päivämäärien tatuoimisesta.

mullakaan ei kyllä ole tatuointia, mutta musta numerot on kauniita! tekstitkin on tavallaan, mutta johonkin sanaan voisin kuvitella kyllästyväni paljon helpommin. Siis paljon mielummin ite ottasin sen päiväyksen kuin jonkun symbolisen kukan.

päätin juuri tatuoida lasteni nimien etukirjaimet :D

niin käyn ottamassa lapsen nimen ja syntymäajan ihooni. Ei siinä ole sen suurempaa symboliikkaa, mä vaan en ole keksinyt mitään sellaista kuvaa minkä tahtoisin ja lapsi on kiva pitää ihon alla iäisyyden, vaikka vaan nimenä ja päivämääränä.

jalan kokonumerot. Oli joku päähänpisto. Vilkkuuhan ne siellä kun paljain jaloin kulkee, mutta enemmän ne ehkä naurattaa jossain ruumishuoneella;)

Jalkapohjassa tatuointi.kuinka paljon se sattui?itse oon miettinyt myös jalkapohjien tatuoimista mutta luulen että sattuu liikaa.muissa paikoissa mulla on jo kuvia,kuten esimerkiksi selässä ja ranteessa.

t. nainen jonka miehellä on niitä liiankin paljon