Vahvatahtoinen lapsi, kasvatusvinkkejä?

todellakin opettaa kuka määrää.Eli toivottavasti sinä:)Oot sen kans muute aika pulassa.Jäähylle jos ei tottele.Aika pienestä ne oppii.Ja toivottavasti tää on provo.Ei kai kukaan oo noin hölmö.Sorry vaan:D

oma kuopukseni oli yksivuotiaana samansorttinen. Todella voimakas tahto tuli esiin. Raippareiden pelossa annoin aika paljon periksi ja se on todellakin kostautunut. Paljon rankempaa on asettaa rajoja voimakastahtoiselle 7-vuotiaalle.. Eli yhtä kamppailua ollut tuon lapsen kanssa. Ihana persoona, mutta jälkiviisaana: olisi pitänyt asettaa selkeämmät rajat jo yksivuotiaalle.. Vähemmällä oltaisiin varmasti päästy koko perhe.



En tarkoita, että pitäisi kieltää huvikseen. Tarkoitan sitä, että muun perheen ei pidä alkaa joustamaan raippareiden pelossa. Sitä saa sitten tehdä loppuelämän, jos lähtee sille tielle.

Kuulostaa ehkä vähän hölmöltä, mutta tahtoisin tosiaan välttää tuon kolmosen kaltaisen tilanteen. Ja kun on meidän ensimmäinen niin en oikei tiedä miten tässä nyt sitten toimisi, en kuitenkaan halua liikaa kieltääkään mutta pelkona tuo että sitten on isompana todella hankalaa. Eihän meillä tuon ikäisen kanssa vielä ongelmia ole vaikka vahva tahto onkin.

Vauvasta asti tyttärestä näkyi vahva tahto. Meillä taas toimittiin siten, että tyttärelle asetettiin selkeät rajat ja hänen pillinsä mukaan ei tanssittu. Toki jossain asioissa hän sai päättää (esim. minkä väriset rukkaset), mutta monissa asioissa menimme vanhempien haluamalla tavalla (esim. kylmällä ilmalla ulkona pidetään rukkasia). Uhmaiässä tytär sai pahoja raivareita ja saattoi huutaa pari tuntia jostain mitättömästä asiasta. Mutta tämä linja on toiminut eli tytär on nyt ekaluokkalaisena erittäin yhteistyökykyinen lapsi.

Ole johdonmukainen ->tätä ei saa tehdä, tänään, eikä myöskään huomenna. Lapsi ei tiedä miksi telkkua saa katsoa lähempää tänään,mutta huomenna taas ei...



Ei tartte huutaa. Nosta pois tilanteesta, kiinnitä huomio muualle, kestä se pieni huuto, joka tuntuu jopa täysin ylimitoitetulta tilanteeseen lapsen osalta. Selitä ettei ole hätää ->lapsi oppii hallitsemaan tunteitaan ja tuntee turvallisuutta. Hän ei siis ymmärrä vielä miksi harmittaa paljon ja miten se menee pois, siksi pitää lohdutella vähän vaikka onkin "tuhmuuksia" tehty ja siksi kiukuttaa, Yksin ei saa jättää huutamaan ajatuksella, että "siinäpähän oppii".



Edellä mainituilla perusteilla, en laittaisi vielä näin pientä jäähylle.

pitää näyttää kuka määrää. Minusta turhista asioista ei kannata alkaa turhaan sanoa, mutta ne asiat, jotka ovat tärkeitä turvallisuuden takia ja ne asiat mitkä ovat aikuisen asioita päättää, kuten ruoka-ajat ja miten silloin käyttäydytään (istutaan omalla tuolilla eikä haahuilla) ja se esimerkiksi milloin johonkin lähdetään ja miten kohdellaan toisia ihmisiä (ei satuteta jne) ovat asioita, jotka pitää opettaa lapselle, eikä silloin pidä pelätä raivareita.



SAisit varmasti tukea kasvatustyöhösi Raisa Cacciatoren lapsen aggressiota käsittelevistä kirjoista sekä Liisa Keltikangas-Järvisen temperamenttejä käsittelevistä kirjoista.



Lapsen kasvatuksessa ei lähdetä siitä, että siinä ttaistellaan vallasta ja lapsi pitää nujertaa. AIkuisena sinä päätät aikuisen päätettävistä asioista, ohjaat lasta toimimaan hyväksytyllä tavalla. Sen voi tehdä lasta kunnioittavasti. Joka tapauksessa kannattaa varautua, että voimakastahtoisen lapsen kanssa joutuu tekemään töitä, eli ristiriitatilanteet eivät hoidu sormia napsauttamalla ja saat tosiaan sietää vastaanhangoittelua. Jos jotain vaadit lapselta, sinun pitää pitää kiinni vaatimuksesta.



Kannattaa ajatella, että voimakastahtoisuus on ominaisuus, mikä auttaa lasta selviytymään elämässä. Lapsesta jolla on tahtoa ja energiaa - kunhan hän oppii sitä kanavoimaan oikeisiin asioihin - on hyvät edellytykset pitää aikuisenakin puolensa ja olla pärjäävä aikuinen tässä haastavassa maailmassa. Oma tahto on hyvä asia. Yrität vain suunnata lapsen energiaa oikeisiin kohteisiin ja pitää huoli siitä, että teillä aikuisilla on tärkeissä asioissa päätösvalta ja lempeä, mutta jämäkkä ohjaus lapselle. Tärkeissä asioissa ei voi antaa periksi.



Jäähypenkki ei välttämättä auta, riippuu miten sitä käyttää. Olennaista on, että lasta ohjataan oikeaan käytökseen, ei vain kielletä sitä mitä ei saa tehdä ja miten toimia!

Eli mielestäni kannattaa johdonmukaisesti antaa lapselle tietyt asiat, jotka hän voi päättää. Minusta esim. mitä ruokaa, mitä vaatteita on äidin asia. Lapsi voi päättää pieniä juttuja esim. kummat sukkikset. Siis valita kahdesta. Tai jossain vaiheessa meillä, hae hiusrenksut ja ne lapsi päätti aina itse. Vaatii paljon, kun on voimakastahtoinen lapsi ja kun lapsia on vain yksi. Rajoja ei tietyllä tavalla tule luonnostaan. Periaattessa aina voisi tehdä kuten lapsi määrää. Se vain ei ole lapselle hyväksi. Mutta seuraaville lapsille onkin jo helpompi sanoa, että ei meidän täytyy lähteä sisälle, koska siskon jumppa alkaa tsm näitä rajoituksia tulee luonnostaan paljon. Ja vielä totean, että lasta pitkän päälle rauhoittaa tieto, että minun ei tarvitse miettiä ja päättää koko maailman asioita, minulla on ne omat jutut joihin voin vaikuttaa. Jossain määrin ajattelen, että liika valta lapsella saattaa jopa tehdä lapsesta levottoman, kun koko ajan on koko maailma mahdollisuuksineen edessä... minne seuraavaksi sännätään... Paljon parempi, kun lapsi voi rauhassa istua rattaissa ja nauttia vaan olostaan ja luottaa siihen, että kyllä se äiti tietää minne mennään. (neljän äiti, kasvatustieteilijä)

Se on paras ikinä lapsista ja niiden kanssa elämisestä kirjoitettu kirja. Lue kaikki mikä koskee ton ikästä. Nää ohjeet mitä täällä on jaeltu, eivät yhtään ota huomioon sitä että lapsi ei tiedä mitään etukäteen, sen on itse selvitettä itsellensä miten kaikki toimii ja mikä mitäkin on. Tietyssä iässä heittää tavaroitakin siksi että saisi ne irti kädestään, hermosto ei ole vielä niin kehittynyt että osaisi irrottaa ilman harjoitusta. Tuhat sata asiaa mitä sun olis hyvä tietää että ymmärtäisit lasten kehitystä paremmin. Pliis lue se kirja.

En ole ap, mutta uteliaisuuteni heräsi. Pitääpä käydä lainaamassa kyseinen opus :)

kirjasta pitää, se sisältää hyvin 0-15 ikävuodet, ja kun lapsi on joskus sitten sen 6 vuotta, voi lukea että ei se ei ole tullut hulluksi, ja hoidon tarpeessa vaan se on se rankka 6 vuotis uhma, (joka menee ohi omalla painollaan). En olis ikinä hankkinut 4 viimestä lasta jos en olis tätä kirjaa aikoinani lukenut.

ei ehkä kannata täytetä totena lukea tuota Lapsikirjaa, mutta kyllä siinä jotain ihan hyviäkin käytännön vinkkejä voi olla. :)





Lapsikirja on siis vain erään tavallisen äidin kirjoittama kirja ja enemmän kyllä suosittelisin vaikkapa Jari Sinkkosen kirjoja esim.Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä.

ja tulee ajattelemisen aihetta.

Aina kannattaa lukea kriittisesti ja omaa päätä käyttäen. Tykkään kovasti lukea, olen lukenut Sinkkosen ja Keltikangas-Järvisen kirjoja jo, mutta tää oli uusi nimi. Siksi kiinnostus heräsi.



Maalaisjärkeä käyttäen kasvatus tapahtuu mielestäni parhaiten, (Sehän taitaa olla Sinkkosenkin punainen lanka opeissaan) mutta näitä ihmisen kasvua käsitteleviä juttuja on aina kiinnostavaa lukea! Itsellänikin on melko temperamenttinen ja voimakkaasti tunteva pieni pikku myy täällä kasvatettavana, nukkumassa nyt on tietysti :)





Nyt nukkumaan, kauniita unia kaikille!

t. se joka kiitteli numero 9:ä kirjavinkistä

kannattaa joskus katsoa sitä Kasvun paikka -ohjelmaa. Se on niin, että rajat tuo turvaa. Se, että vanhemmat päättävät ja kertovat mitä saa ja mitä ei saa tehdä, tuo sitä turvaa myös. :)

hyvänoloisia neuvoja sain. Taidanpas etsiä käsiini tosiaan jonkun kirjan, jos vaikka hiukan viisastuisin =)

Meillä tosiaan aletaan vasta tulla ikään jossa lapsi osaa jo ilmaista tahtoaan ja hakea kai rajoja.

Ehkä meillä on hiukan sitäkin että yhden lapsen kanssa on helppo tehdä asiat lapsen tahtiin eikä sellaisia tilanteita hirveästi ole tullut missä pitäisi olla tiukkana.

Ajattelin joka tapauksessa että pääsen varmaan helpommalla jos kiinnitän asian enemmän huomiota jo tässä vaiheessa kuin sitten kouluiän lähestyessä =)

Olet varmasti hyvä äiti, kun pohsit tällaisia, vaikka lapsesi on vasta ihan pieni. Muista, että vaikka olisi helpointa antaa periksi, se ei aina ole viisainta! Mukavia lukuhetkiä, ne kirjat ihmisen psyykkisestä kehityksestä on todella kiinnostavia. Siinä oppii samalla itsestäänkin kaikenlaista... ;)

Itse olen sitä mieltä, että noin pienelle ei tarvitse vielä mitään erityisiä rajoja laittaa, rangaistuksista puhumattakaan. Lapsi ei ole mikään koira jolle pitää näyttää kuka määrää. Ohjaat lasta toimimaan oikein eri tilanteissa ja kerrot mitä saa tehdä ja mitä ei.

Näin meillä menty kolmen lapsen kanssa. Yksi erittäin kovapäinen erityislapsi joten mistään helpoimmasta päästä eivät ole olleet. Nyt lapset alakouluikäisiä ja ihan täyspäisiltä vaikuttavat, osaavat ajatella omilla aivoilla ja käyttäytyä erilaisissa tilanteissa ja kunnioittavat auktoriteettejä.

tyttö on nyt 1v3kk, eli varmaan aika saman ikäinen kun sunkin tyttö, mun kolmas lapsi.



1v on aika pieni vielä ja mun mielestä liian pieni mihinkään jäähyille.

Meillä on kyllä aika paljon rajoitteita kotona koska lapsi on aika huimapää ja kova kiipeilemään joten vahtia saa ja kieltää kanssa, muuten rajoitus tilanteet koskee esim.roskiskaapin tonkimista yms.

Näin pienen kanssa tuskin riitaa tulee vielä kengän väreistä tai haalarin materiaalista :D



Itse pyrin pitämään kiinni niistä säännöistä mitkä on mulle ehdottomia, muita ei lyödä,kissaa ei kiusata ym.

Toisissa sitten joustan jos en katso niitä niin tärkeiksi asioiksi.



Meillä tyttö ottaa pienenkin kiellon aika rankasti, heittäytyy maahan ja huutaa ym.

Pidän itse paljon sylissä ja selitän miksi jotakin ei saa tehdä ja jos tekee, että mitä siitä seuraa, ei varmaan vielä niin ymmärrä, mutta pian ymmärtää :)

Koitan myös kääntää huomion johonkin muuhun, aina se ei kuitenkaan onnistu.

Sen oon huomannu, että se helpottaa jos keksii mahdollisimman paljon korvaavaa tekemistä sen kielletyn tilalle, esim. sen roskiskaapin penkomisen tilalle saa viedä sinne roskia ja sitten kehuu kovasti päälle ja vessanpöntön kaivelun sijaan saa vetää vessan tai suihkuttaa hajustinta. On helpottanut arkea kun pääasiassa keskittyy nyt näihin sallittuihin toimintoihin.



Tsemppiä teille :)

vinkki, että juuri sillä hetkellä, kun susta tuntuu että tää ei onnistu, mä en jaksa enää, toi ei lopeta ikinä....niin just silloin jaksa vielä vähän. Kun lapsi huutaa toista tuntia, yrittää hakata sua naamaan ja pissaa tahallaan housuun, SILLOIN on se tuhannen taalan paikka, jossa pitää osata henkisesti vähän irtautua, katsella "ulkopuolisena" ja pysyä rauhallisena, turvallisena aikuisena joka edelleen pitää rajasta kiinni. Koska siitä lapsi saa sen, mitä hakee. Mitä kovempaa lapsi raivoaa, sitä enemmän hän kaipaa turvaa. Ja rajat (meillä ennemminkin muuri...) on se turva.



T. KOLMEN kovapäisen äiti