Esikoisesta tullut aivan mahdoton vauva synnyttyä!!!

Toisaalta moni on sanonut, että kolmivuotiaat esikoiset vasta hankalia ovatkin, kun on se oma " murrosikä" samaan aikaan päällä.



Meille tulossa vauva 1v.10kk. ikäerolla, joten odotetaan jännityksellä tulevaa..!

Käy kerhossa 2 krt. viikossa 3 tunnin ajan. Muutoin kotihoidossa.

Poika ja 2v, niin siinä on sellainen " yhtälö" että minua tuo käytös ei ainakaan yllätä. Uhmaiän kynnyksellä olevalta pojalta " viedään" hänen ensirakkaus eli äiti, niin kyllä siinä tavarat sun muut saa kyytiä. Ei auta kuin kestää ja rauhoitella menoa, ja antaa lapselle mahdollisimman paljon huomiota ja kahden keskistä aikaa. Muista myös sanoa lapselle että rakastat häntä vaikka vauva tuli taloon.

olla pojan kanssa mahd. paljon, kun vauva nukkuu ja halitaan ja sanotaan, että äiti rakastaa yms.. Täytyy vaan odotella, että tilanne alkaa rauhottua:)

ap

Meillä 2v esikoispoika ja huh.... eilen puistossa hetti hiekat rattaisiin, jossa pikkuveikka onneksi nukkui (silmät kiinni) muuten ois ollut vauvan silmät hiekassa.

Ei osaa enää itse tehdä mitään, meillä vauvalla aloiteltu kiinteet niin isomman pitää saada samaa pepo sosetta, ei syö itse. Onneksi kuitenkaan ei alkanut kakkaamaan enään housuun ja on kuiva päivällä.



Osa tästä on kuitenkin sitä 2v uhmaa, kaikkea ei voi laittaa mustasukkaisuuden piikkiin

ja tutulta kuulostaa. =) Aluksi ihan itketti, että mihin se meidän ihanan kullannuppu hävisi. Nyt vauva n. 2 kk ja pikkuhiljaa helpottaa. Paljon vaan huomiota ja hellyydenosoituksia sekä kehuja aina kun jokin asia sujuu - meillä ainakin näyttää toimivan ja esikoinen alkaa selvästi pikkuhiljaa nauttia uudesta roolistaan isoveljenä. Jaksamista!

Meillä meni ohi kahdessa päivässä..



Esikoinen (poika) siis 1v. 8kk...ja uusi vauva tuli taloon 3vk sitten...ekat kaksi päivää kauheaa kapinointia ja kiukuttelua kaikesta.. mutta se johtui lähinnä äiti-ikävästä (sairaalassa 3pv).. vauvaa kohtaan poika ei koskaan ole ollut ilkeä..



On koko ajan paijaamassa, pusuttelemassa ja antamassa vauvalle tuttia.. mutta sitten toisaalta...meillä onkin tämä kuopus ollut tosi " helppo vauva" ..nukkuu vaan koko ajan..joten jää paljon aikaa esikoiselle ja rutiinit ovat pysyneet samoina..

Mustasukkaisuutta eikä sitä helpota se, että joutuu olemaan itse päivähoidossa ja sinä olet vauvan kanssa kotona. Meillä poika 4 v. muuttui myös ihan kamalaksi kun vauva syntyi. Otin pojan kotihoitoon, että sai olla enemmän vauvan ja äidin kanssa. Olihan se välillä rankkaa, mutta kaikkein paras vaihtoehto. Anna esikolle paljon syliä ja huomiota, kun on kotona ja keksi kahdenkeskisiä juttuja ilman vauvaa niin eiköhän se siitä tokene. Ja jos mahd. niin ota esikko pois hoidosta.

Nyt pojat ovat 3v4kk ja 1v8kk ja vieläkin tulee hetkiä jolloin isompi vaan kiusaa nuorempaa, mutta tiukalla kurilla(laitetaan jäähylle) elämä pysyy jotenkuten hallinnassa. Tsemppiä sulle!!!

Hoidossa olo pahentaa asiaa.



Meillä olivat kotihoidossa ja tilanne tasaantui noin kuukaudessa. Ystäväperheseen tuli tismalleen samaan aikaan samanikäiselle esikoiselle pikkusisko ja heillä lensivät lelut ja astiat ja kipinät vielä reilut puoli vuotta myöhemminkin, kun viimeksi nähtiin. Kumpikin lapsi oli sitten siinä vaiheessa jo tajuttoman huomionkipeä ja esikoinen sai hoitopaikasta ukaaseja joka päivä.

nyt kuopus on jo kohta 2v ja vain vähän aurinkoa ketjuun tuodakseni niin meillä oli todella vähän mustasukkaisuutta ja siitä asti kun kuopus lähti liikkeelle niin noin kaks on ollut kyllä parhaimmat kaverit.

jos muutaman tunnin viikossa viettää kerhossa. Toki lapsi on niin pieni, että en ymmärrä mihin vielä kerhoa tarvitaan? Jos teillä on lähipuistossa muita lapsia tai mahdollisuus käydä kerhossa (esim. avoin päiväkerho) yhdessä vanhemman kanssa, voisit kokeilla ottaa lapsen pois sieltä nykyisestä kerhosta ja katsoa auttaako se asiaa. Olen samaa mieltä siinä, että hoito lisää mustasukkaisuutta kun kyseessä on noin pieni esikoinen joka ei todellakaan vielä tarvitse muuta kun äidin läsnäoloa.

Luulin että oli kokopäivähoidossa kuten ystävälläni.



Meillä esikoinen meni neljä kuukautta kuopuksen tulon jälkeen tuollaiseen kerhoon ja se oli siinä vaiheessa jo ihan ookoo. Hän oli vain pollea, että hänellä oli jotain isojen juttuja, mihin pikkusisko ei pystynyt.



Mutta jos olisin yrittänyt viedä hänet kuopuksen tulon aikoihin jonnekin yksin edes vähäksi aikaa, olisi sota ollut heti käynnissä. Edes mummolaan ei suostunut jäämään ilman minua. Vahti siis mustasukkaisesti.



12

että oli kiva lukea viestisi. Meillä 2 v. esikoinen kotona, kun olen itsekin kotona vauvan kanssa, ja ratkaisumme herättää lähinnä hämmennystä tuttavapiirissä! Tuntuu, että monien mielestä olen ihan outo, hankalaa elämää tarkoituksella haluava, lapseni tylsään elämään pakottava äiti. Suurimmassa osassa samassa tilanteessa olevista tuttavaperheistä nimittäin esikoiset ihan täysipäiväisessä hoidossa..

Meillä tosiaan ikäero heman vajaa 1v7kk. Nyt isompi 1v10kk ja pikkuinen 4kk. Alussa meni muutama päivä isommalla myllätessä, sitten rauhoittui kunnes tuossa viikko hieman reilu alkoi uudelleen. Paljon annan aikaa isommalle, mutta pakosta saa sitä negatiivista palautetta joka päivä, sillä 2v uhma on myös.

Ihan selvästi kokeilee rajojaan ja äidin ja isän hermoja kopsimalla veljeä, heittämällä tavaroita, hiekkaa jne.



Uskon tuon vaiheen menevän kuitenkin ohitse ja se mikä ei tapa vahvistaa