11v tyttö pilasi taas koko illan

Muistuta myös jouluna miten juuri 5.12. meni pilalle hänen vuokseen.

Pitäkää te mukava ilta muun perheen kanssa, älkääkä antako kiukuttelevan esiteinin pilata kaikkien iltaa.

Antakaa olla huoneessaan niin kauan kun ei osaa käyttäytyä muiden seurassa.

Pois voi tulla mukavaan illanviettoon muun perheen kanssa sitten kun käyttäydytään asiallisesti.

Murrosikäisen äidin täytyy opetella pitämään hermonsa paremmin, jotta voi jatkaa hauskanpitoa teinistä huolimatta.

Kaverilla on muka kaikki paremmin. Käskin sen muuttaa kaverilleen kun kerran siellä on mukavampaa. Joo lapsellista tiedän, ei tarvi sen takia tulla lyttäämään. Tämä päivä vaan on muutenkin ollu ihan paska.

Lapsesi on tulossa murkkuikään, tuliko ihan yllätyksenä?



Et taida osata käsitellä teiniä vaan vajoat hänen tasolleen. Ikävää, että et tunne omaa lastasi tarpeeksi hyvin lepytelläksesi hänet hyväntuulikseksi. Älä ainakaan tytölle mene sanomaan, että pilasi illan. :( Sääli tyttöäsi!

keksimällä, että yksi ei ole kiva. Ja sitten äiti ärsytti aikansa, sai 11v tytön hermostumaan ja niin äiti voi keksiä arestin. Sen jälkeen äiti nettiin (sitähän hän oikeastaan halusi) ja väitti perheelle, että ei tehdä kaikenlaista hauskaa yhdessä tuon tytön takia. Oikeasti äiti ei halunnut muuta kuin pilata illan ja olla itse marttyyrina rauhassa.

kyllä jo ton ikäseltä voi lämäyttää ilmat pihalle.

keksimällä, että yksi ei ole kiva. Ja sitten äiti ärsytti aikansa, sai 11v tytön hermostumaan ja niin äiti voi keksiä arestin. Sen jälkeen äiti nettiin (sitähän hän oikeastaan halusi) ja väitti perheelle, että ei tehdä kaikenlaista hauskaa yhdessä tuon tytön takia. Oikeasti äiti ei halunnut muuta kuin pilata illan ja olla itse marttyyrina rauhassa.

Kamalan kuuloinen äiti. Millainen otus nyt haukkuu omaa lihaa ja vertaan netin vauva-palstalla?

Meillä ihan samanlaista 9v kanssa. Ja ei, ei ole kyse murrosiästä. Lapsi on valitettavasti aina ollut voimakas ilmaisemaan negatiivisia tunteitaan. Ikävä kyllä se tarttuu.



Mietin itsekin eilen miten voi pitää hyvää tuulta yllä kun toinen rutisee, valittaa, vikisee, irvistelee ja haukkuu. En ole niin paksunahkainen ettei se vaikuttaisi omaan mielialaan.



Meillä on muitakin lapsia, joiden kanssa ei ole tällaisia ongelmia. Ihan vaan normaaleja kiukutteluja, joista selvitään puhumalla, jäähyillä ym.



Joten asiallisia neuvoja kiitos. Av-palstailijat ilmeisesti tyytyy läimäyttelemään kiukuttelevia lapsia. Me emme sitä tee, joten jos jollain on muita keinoja säilyttää oma mielenrauha niin laittakaas tulemaan.

Meillä samanikäinen murkunalku ja saattaa jo aamulla herätä valmiiksi 'huulimutrulla' ilman mitään selkeää syytä. Vaativa temperamentti ja alkava murrosikä ei ole todellakaan helppo yhdistelmä kestää...ajaa vanhemmat välillä todella tiukille.



Yritän kehua aina kun on vähänkään aihetta, ja huonosta käytöksestä taas lähtee etuja pois. Riitojen aikana yritän sanoa, että rakastamme häntä, vaikka asioista ollaankin erimieltä....anyway, voimia sinnekin.

Siis se on ihan luonteessa. Minä olen toiminut niin, että tarkoituksella suljen tämän valittajan kivojen juttujen ulkopuolelle. Aikani yritin olla hyväntuulinen, mutta eihän se auttanut koska muutkin sisarukset alkoivat ärtymään siskonsa käytöksestä ja sitten oli tappelua. Ongelma oli joka kerta tuossa yhdessä marisijassa, jolla ei koskaan ollut mikään hyvin, ei edes silloin kun pääsi toivomaansa paikkaan kesälomalla. Naama nurinpäin, kaikesta valitti ja alkoi haastamaan riitaa muiden kanssa. Silloin minulle riitti ja ilmoitin että jos ei tyhjästä valittaminen ala loppumaan, hän saa jäädä jatkossa kotiin pilaamasta muiden reissuja. Meni vakavaksi ja hiljeni...kunnes jo samana iltana alkoi taas marmatus. Yhdelle reissulle otin vielä mukaan, muistutin siitä mitä sanoin viimeksi eikä mitään vaikutusta. Sen jälkeen aloimme reissaamaan ilman tätä marisijaa.



Haukkukaa vaan lapselliseksi, mutta ei muu maailmakaan niin toimi että hyväksyisi ihmisen, joka ensin haukkuu pystyyn kaiken tarjotun, haastaa riitaa muiden kanssa ja sitten pilaa muiden fiilikset tekemällä jotain typerää.

Ja miten pysyt ite rauhallisena nurinan keskellä? Mulle tekee tiukkaa sanoa rakastavani lasta ku omassa nupissa kiehuu. Sanoin eilen lapselle ikävästi ja harmitti jälkeen päin. Lapsi oli toisaalta useamman päivän rutissu ja valittanu, mietin vaan että mikä epäihminen sitä pitäis olla että semmonen ei vaikuttais mitenkään mielialaan.

Meillä samanikäinen murkunalku ja saattaa jo aamulla herätä valmiiksi 'huulimutrulla' ilman mitään selkeää syytä. Vaativa temperamentti ja alkava murrosikä ei ole todellakaan helppo yhdistelmä kestää...ajaa vanhemmat välillä todella tiukille.

Yritän kehua aina kun on vähänkään aihetta, ja huonosta käytöksestä taas lähtee etuja pois. Riitojen aikana yritän sanoa, että rakastamme häntä, vaikka asioista ollaankin erimieltä....anyway, voimia sinnekin.

esim. kuka hakee tarhasta pois ja kenties mihin aikaan?

esim. kuka hakee tarhasta pois ja kenties mihin aikaan?

Niinpä. ;) Kasvattaja voi katsoa peiliin ellei oman kasvatuksen tulos miellytä.

Lapsesi on tulossa murkkuikään, tuliko ihan yllätyksenä?

Et taida osata käsitellä teiniä vaan vajoat hänen tasolleen. Ikävää, että et tunne omaa lastasi tarpeeksi hyvin lepytelläksesi hänet hyväntuulikseksi. Älä ainakaan tytölle mene sanomaan, että pilasi illan. :( Sääli tyttöäsi!

hyväntuulinen ja lempeä. Nyt paukkuu ovet ja suuttuu herkästi

Meillä on poikia, eikä tuollaista ole ilmennyt. Muuten tappelevat kyllä keskenään.

esim. kuka hakee tarhasta pois ja kenties mihin aikaan?

Niinpä. ;) Kasvattaja voi katsoa peiliin ellei oman kasvatuksen tulos miellytä.

pois käytöstä. Töihin lähdettässä on vaan napattu kaapelit mukaan. Toisinaan taas on otettu lempimuotivaatteita ja lahjarahoja ja sitten on ilmoitettu, että miten ne voi tienata takaisin.

Se on huomattu, että pelkkä uhkailu ei auta, vaan ne pitää sitten myös kunnolla totetuttaa. Muutaman päivän kituuttamisen jälkeen neitokaisen asenne yleensä muuttuu, mutta valitettavasti se on väliaikaista, kuten olettaa voikin. Onneksi olemme tytön isän kanssa samoilla linjoilla, joten ei tarvitse yksin pähkäillä.

Ja ei sitä rauhallisena aina voikaan pysyä. Olen yrittänyt sanoa tytölle, että vanhemmatkin voivat väsyä ja anteeksikin mekin joudumme välillä pyytämään. Ehkä itse yritän kuitenkin antaa lapselle tunteen, että kaikesta huolimatta vanhempien rakkaus kestää. Muista sinäkin armahtaa myös itsesi.

Ja miten pysyt ite rauhallisena nurinan keskellä? Mulle tekee tiukkaa sanoa rakastavani lasta ku omassa nupissa kiehuu. Sanoin eilen lapselle ikävästi ja harmitti jälkeen päin. Lapsi oli toisaalta useamman päivän rutissu ja valittanu, mietin vaan että mikä epäihminen sitä pitäis olla että semmonen ei vaikuttais mitenkään mielialaan.

meillä on muitakin lapsia ja vaan yhden kanssa näitä ongelmia. Kyllä lapsen temperamenttikin (ja vanhemman) vaikuttaa siihen miten myrskyisää yhdessäolo on.

Puhuttiin juuri että on se kumma kun lapset käyttäytyvät muualla täydellisesti ja puhuvat fiksuja = siis tietävät mitä heiltä odotetaan, mutta kotona on aina välillä piru irti.

?

Niinpä. ;) Kasvattaja voi katsoa peiliin ellei oman kasvatuksen tulos miellytä.