Itkettää, raivostuttaa, tuntuu aivan kauhealta...

Äitini menee huomenna tekemään abortin. Syynä se, että lapsella todettiin ultrassa downin syndrooma. Itse olen 13-vuotias, ja tuntuu niin pahalta, että vain downin takia tehdään abortti. Kuulin isäni ja äitini keskustelun (he kertoivat jälkeenpäin minullekin) ja he olivat sitä mieltä, että kehitysvammaisia ei tähän taloon tuoda. Mielestäni he ovat muutenkin rasisteja. Ala-asteella minulla oli ulkomaalainen ystävä ja he kielsivät minua olemasta hänen kanssaan. Myöskin kun puhutaan homoseksuaalisuudesta, niin se on heille kyllä niin vastenmielinen asia, että se tulee nopeasti selvästi.

Olen itkenyt abortin takia koko viime illan. Olisin niin halunnut pikkuveljen, viis downin syndroomasta. Olen huutanut äidille, ja anonut, että synnyttää lapsen. Olen pyydellyt, pyydellyt ja pyydellyt. Aina vastaus on: Tänne taloon ei kehitysvammaisia missään nimessä...

Tuntuu, että ole ainoa täysjärkinen perheessä isosiskoni (17-vuotta) lisäksi. En ole rasisti ja hyväksyn kaikenlaiset ihmiset. Vihaan vanhempiani. Onko tämä vain joku vaihe murrosiässä, vaiko jatkuuko pitkäänkin. Voiko joku auttaa minua?