tää ei oo totta! mun piti mennä

Ja sun tarvii " jaksaa" ... Siinä se nähdään, meilläkin mies valittaa töistä, mut varmasti tietää et pääsee siel helpommalla kuin meitsi kotona 3 muksun kanssa. No, meillä kohta hoitovapaat loppuu ja molemmilla duunt edessä. Aion kyl jakaa päiväkotikeikat puoliks, toinen hoitaa aamun ja toinen iltapäivän, ei kantsi yksin alkaa juosta jossei pakko oo... :)

Sympetiat ap:lle ja aurinkoista viikonloppua kaikesta huolimatta :)

Mikä ihme siinä on, että väkipakolla pitää jäädä kotiin, vaikkei yhtään haluaisi? Luuletko, että se sun martyyrin kruunusi siitä koko ajan kirkastuu? Kuule, ei se siitä kirkastu. Eikä se lapsi mene pilalle, vaikka meneekiin hoitoon.

Meillä myös miehen piti jäädä syyskuusta etiäppäin kotiin 1v tytön kanssa, mutta hän saikin töitä loppu vuodeksi. Joten nyt minä opiskelen, mies töissä ja tyttö pph:lla.

Sen sijaan lapsi saattaa kärsiä äidistä, joka on kyllästynyt kotona oloon, haikailee töihin " edes vähäksi aikaa" ja katkeroituu miehelleen.



Mutta sitten toiseksikin eihän tuollainen peli vetele mieheltä! Se on käsittääkseni teidän yhteinen lapsi, josta puhutaan, ja jos jotain tämän lapsen hoidosta on sovittu, niin sitten se on sovittu. MIKSI, voi MIKSI niin monet naiset suhtautuvat tuolla tavalla, että " no minä sitten jään kerran mies ilmoitti näin" . Miksi et vain sano miehelle, että " se on voi voi, jos koet ettet jaksa, sillä nyt sinun on vaan jaksettava. Sillä en MINÄKÄÄN jaksa sen paremmin ja " vuorot" on ennalta sovittu. Kyllähän te molemmat varmasti jaksatte ja olette hyviä vanhempia, kysymys on siitä, että kumpikaan ei nyt ensisijaisesti haluaisi olla kotona täyttä päivää vaan töissä. Ja jos kumpikaan ei halua, sen osapuolen on oltava jonka " vuoro" on olla!

Teepä kuule nyt ensitöiksesi niin, että heti kun miehelläsi on seuraavan kerran joku meno, vaikka harrastus, lättää lapsi sen eteen ja sano että " kuule kun mä en nyt jaksakaan katsoa tota lasta, tehdä ruokaa ja siivota niin teepä sinä se" . Painele ovesta ulos, äläkä tule takaisin koko iltana. Sitten kysy tullessasi, että " tuntuiko kivalta, kun oli ennalta sovittu lapsenhoidosta ja sinulla jotain suunniteltuna, ja sitten toinen peruikin yllättäen kun ei vaan jaksa..." Kysy, onko tämä se tapa, jolla hän haluaa elää ja kasvattaa tämän lapsen sinun kanssaan? Että kumpikin voi koska vaan pyyhkiä perseensä sovituilla asioilla ja omalla vastuullaan ja sysätä oman(kin) osuutensa toiselle. Että jos on, niin tämä vapaus on sitten molemminpuoleista, ei vain miehen oikeus ja että kyllä aika vaikeaksi tulee menemään teidän perhe-elämänne sellaisella pelillä.



Nyt vähän omanarvontuntoa peliin naiset! Älkäää suostuko hoitamaan niitä lapsia yksin/miehen oikkujen mukaan. Eivät ne miehet niitä lapsia kotiin yksin jätä huutamaan ja sosiaaliviranomaisille siten luovuta vaan hoitavat ne jos on pakko. Nyt niiden ei ole pakko kun te jäätte kuitenkin aina kotiin kun miesten tekee mieli tehdä muuta...