Luoja miten karmeeta luettavaa tuo Elisa-enkelin päiväkirja :(

oliko 14 vai 15.

https://www.facebook.com/enkelielisa

http://jossain.vuodatus.net/blog/category/Elisa

Ei tällaisesta voi syyttää vain opeja. Nykyään kiusaaminen on hyvin monimuotoista, suuri osa voi tapahtua ihan muualla kuin open silmien alla. Tuossa blogissakin mainittiin ilkeistä tekstiviesteistä, irc-galleriasta jne. Pitäisikö sinun mielestäsi open seurata oppilaiden yksityiselämääkin, puhelinta, nettiä, sähköpostia jne.?



Ymmärrän vihasi ja pettymyksesi, mutta ihan yhtälailla voi kysyä, miksi vanhemmat eivät tajunneet, vai eivätkö he välittäneet.

äidin kirjoittamia tyyliin "näin se olisi ainakin voinut mennä". siis varmasti on kiusattu ja ollut kamalaa, sitä en kyseenalaista, mutta paljon vähemmän koskettavia jonkun tositapahtumiin perustuvina stooreina kuin oikeasti koko sydämestä tapahtumaa muistellen, ainoana sen tunteen tuntevana, kirjoitettuna.

mitä tarkoitat kuvitteellisella?



äidin muistot ovat aitoja (elisa-blogissa, samoin kaikki isän ja äidin ajatukset siellä)



päiväkirjat eivät ole oikeita päiväkirjamerkintöjä, mutta pohjautuvat siihen mitä elisa on oikeasti kirjoittanut ja mitä elisan koulupäivistä on jälkikäteen saatu tietää.

http://enkelielisa.vuodatus.net/

http://jossain.vuodatus.net/blog/3145595



oksettaa ja itkettää...

ainoa mitä vanhemmat voi, on kasvattaa lapselle mahdollisimman hyvä itsetunto.

Itseäni kiusattiin myös paljon. Osaksi kaikki tuntui pahalta juuri siksi kun itsetunto oli nujerrettu jo kotoa lähtien. Vuosikymmenet ovat menneet elämän palasia kasatessa. Usko ihmisyyteen ja korkeimpiin voimiin on pitänyt hengissä ja estänyt romahtamasta. Maailmassa on paljon pahaa, mutta onneksi myös hyvää.

jo pienistä alakoululaisistakin...Sielläkin melkein joka luokkaan mahtuu se yksinäinen tyttö jolle kukaan ei puhu paitsi ilkeillessä, joka ei itse sano mitään, mutta surullisena koulun jälkeen katsoo kun muut sopivat leikkitreffejä ja itse lähtee yksin... kamala katsella tätä joka päivä, mutta kun lapsi ei aikuiselle myönnä mitään ja coolit tytöt pitävät porukkansa.

Etunimiä haukutaan sen minkä keretään ym. Kyllähän ne asenteet sieltä kotoota opitaan.

Ja tänään kun menen kotiin aijon puhua lasteni kanssa kiusaamisesta. Ja siitä, miltä se kiusatusta tuntuu. Kerron myös, että jos heitä kiusataan, niin siitä pitää aina kertoa vanhemmalle, jotta asiaan voidaan puuttua.

samaistun paljon Elisan "päiväkirjaan". Mutta samassa tilanteessa olleena tiedän että Elisalle tämä ratkaisu on ollut suunnaton helpotus, poispääsytie. Jo se fakta, että on miettinyt että tästä voi tehdä lopun, on helpottanut oloa. Lepää rauhassa Elisa.

puheeksi koulukiusaamisen joskus tuossa ennen joulua, ja kolmasluokkalaisen pojan puheista sitten ilmeni, että heidän luokalla on yhtä poikaa kiusattu järjestelmällisesti ekaluokan syksystä asti. Ei pyydetä leikkeihin, ruokalassa jätetään monta penkkiä väliin kun poika "haisee", ei kutsuta synttäreille, jne, jne, ja nyt kun poika oli poissa koulusta, oli jopa huudettu luokassa hurraata. Mun poika on toki ollut muitten mukana touhussa (mistä kävin hänen kanssaan vakavan keskustelun), mutta ei onneksi moottorina. Olen siis asiasta jutellut opettajan kanssa, ja koulussa nyt tekevät töitä, jotta kiusaaminen saadaan lopetettua. Opella oli kyllä jonkinlainen käsitys asiasta, mutta ei siitä, miten julmaa se kiusaaminen oli todellakin ollut :(. Lapset osaavat toimia niin vaivihkaa sopivasti juuri silloin, kun aikuinen ei satu näkemään tai kuulemaan.



Omille lapsilleni olen aina tolkuttanut, että vaikka ei olisi kaikkien kanssa kaveri, voi ystävällinen olla silti.



Viime aikoina mun poika on ainakin omien puheittensa mukaan jopa puolustanut tätä kiusattua - viimeksi eilen joku luokan pojista oli jättänyt tahallaan takkinsa lattialle, ja kun kiusattu poika oli sitten vahingossa astunut sen päälle, oli alkanut haukkua ja töniä tätä. Poikani sanoi, että "mä sanoin sille, että itehän sä jätit sen takin siihen, ei se XXXX:n vika ollut että se ei huomannut sitä, anna olla, toi on ihan tyhmää."



Mä olen itse aikoinaan ollut koulukiusattu varsinkin yläkoulussa, joten muistan hyvin, miten pahalta se tuntuu. Siksi jo se, että edes joku puolustaa ja sanoo kiusaajille, on valtavan iso asia, ja siihen aion omia lapsiani rohkaista.



Elisan tarina on äärettömän surullinen :(. Ei enää yhtään enkeliä, ainakaan jos se minusta riippuu.

että suomalaiset ammattijalkapalloilijat ovat aloittaneet koulukiusaamisen vastaisen kampanjan. Kerrankin fiksua asiaa!

sellaisia kouluja, joissa tungetaan jonkun päätä vessanpönttöön kesken koulupäivän?



jotenkin outoa...

Niin järkyttävää kuin se onkin :(.

onko tästä nostettu koulussa jotain juttua? Tai kiusaajien kohdalla?

Mistä on kyse?

täällä töissä keskittyä, minkä ikäinen hän oli kun teki itsemurhan?



t. entinen kiusattu

olla noilla kiusaajilla? Mikä niitä vaivaa? Yleensä kiusaajaa on itse kiusattu? Sanotaan, että väkivalta ei lopeta kiusausta, mutta ei alistuminenkaan. Olen opettanut lapsilleni, että toista ei saa satuttaa, mutta itseään saa puolustaa ja jos joku tönäisee täytyy tönäistä takaisin vielä kovempaan.