Kysymys teille joille kotiäityis on rentouttavaa

Ovatko lapsenne ns. kilttejä lapsia? Joku toisessa ketjussa sanoi että on niin kivaa kun aamulla köllötellään yhdessä ja rennosti ollaan. Minäkin olin pitkään kotiäitinä (huh en enää) mutta ei se mitään köllöttelyä ja rentoa elämää ollut. Lapset aloittivat aamun aina herättämällä minut kesken unia ja pahalla päällä. Päivän aikana kirkumista, juoksentelua, lapset tappelevat keskenään, uhmakohtauksia, tavarat hajoavat, paikat menevät sotkuun jne. Tietysti hyviäkin hetkiä. Mutta en sanoisi että leppoisaa! Onko meidän lapset jotenkin kamalia? Vai onko teidän kotiäitiydestä nauttivien lapset jo isompia eivätkä taaperoita ja uhmiksia? Vai miten... Kotiäitydessäni oli tasan yksi "ihanan rentouttava" aika, se oli se kun esikoinen oli vauva. Sen jälkeen aamusta iltaan tosi haastavaa.

kotona oli 3 kpl alle 4v ikäisiä, kun "urani" aloitin ja nautin joka hetkestä. Meillä ei riidelty, tapeltu, rikottu, uhmisteltu jne. Oltiin ja leikittiin, leivottiin, siivottiin yhdessä jne. Leppoisaa ja kivaa aikaa, joita kaiholla muistelen.

rentouttavaa. :) Mut onhan niitä rentouttavia hetkiä tietenkin. Minäkin herään aina kesken unien siihen, että esikoinen huutaa kuin palosireeni, koska on herännyt ja huomannut jonkin hirveän epäkohdan (kuten että koira nukkuu eri nurkassa kuin normaalisti tai toinen housunlahje on noussut pohkeen päälle). Samalla tietenkin vauvakin herää. Koska yötkin on joskus ton vauvan kanssa yhtä heräilyä, oisin helposti ihan todella pahalla päällä.



Mut nyt sitten jotenkin vaan pimahdin tähän kotiäitiyteen ja ajattelin, että antaa mennä vaan. Nykyään otan esikoisen vaan kainaloon ja toiseen kainaloon vauvan, ja odotan että lopettavat parkumisensa. Sitten köllötellään, luetaan kirjoja, kutittelen näitä pieniä, piirrän esikoiselle numeroita selkään jne. Siitä pikkuhiljaa aamiaiselle ja näin päin pois. Siirtymätilanteita alan valmistella vähintään tuntia ennnen kuin pitää lähteä jne. Vaikka niissä on aina hässäkkää, niin nekin menee nykyään paremmin. Joka päivä mennään jonnekin kylään/kahville tai tehdään jotain hauskaa, ollaan kuin Ellun kanat. En vaan jaksa enää säätää enkä stressata enkä miettiä meneekö asiat ns. "oikein". Aivan kelvoton kasvattaja varmaan olen, mut muuten en selviäisi kotona olemisesta. Nyt tosiaan tuntuu joskus, että olen kuin etelänlomalla näiden kahden kanssa. :)

Vaan ovat vauvoja, taaperoita ja uhmiksia. "Kilttiä" lasten ei olekkaan, jos on niin on syytä huolestua.



Aamut aloitetaan kainolo hetkellä ollaan sitä kuinka väsyneitä ja pahalla päällä tahansa. Ja kyllä se äitikin osaa juoksennella, sotkea ja kirkua, niiden lasten kanssa.



Tappelut on niitä arjentilanteita, joista lasten on opittava selviämään myös keskenään, kaikkeen ei ole pakko puuttua vaan vetää vaan rajat.



Huumorilla ja pilkeellä silmäkulmassa haasteista selviää kyllä.

Selvisin siitä ilma tarumoja vaikka menoa riitti :D

Ehkä siksi nautin täysillä tämän iltatähden kanssa olemisesta kolme vuotta kotona.

Tuskin on mikään superrauhallinen tapaus mutta kun muistuu mieleen se aikaisempi kokemus, on mihin verrata ja osaan suhtautua asioihin eritavalla.

Pipo on selvästi löysemmällä kuin nuorempana.

on 2-vuotias joka on kyllä varmaan kiltti lapsi :). Meillä on oikeasti tosi mukavaa yhdessä.



Lapseni herää jo klo 5.30 ja itse menen nukkumaan aina vasta 24 aikoihin- olen siis aina väsynyt. Otan sitten torkut 2-4 päivänä viikossa, kun lapsikin nukkuu. Otan joka aamu lapsen viereeni köllimään. Supatellaan ja silitellään puolisen tuntia. Se on ihanaa molammista ja siinä herää äitikin lempeästi.



Lapsella on mahdollisimman vähän kiellettyjä asioita, ehkä siitä syystä hän noudattaakin sääntöjä todella hyvin. Kielletyt asiat ovatkin sitten ehdottomasti kiellettyjä (ei huonoa käytöstä ruokapöydässä, ei seiniin piirtelyä yms).



Uhmakohtauksia tietysti on, mutta niistä selviän yleensä ajatelemalla sitä, että lapsi tarvitsee niissä aikuisen tukea eikä voi itselleen mitään.



Tavaroita tuo ei riko. Paikat menevät sotkuun mutta siivoilen sitten aina välillä. Yleensä lapsen kanssa.



Ulkoillaan paljon.



Minusta tämä on ihanaa elämää!!!!!!!!!!!!

Ei tää kotiäitiys ole mun mielestä yhtään leppoisaa, ei mulla vaan omaa aikaa ole yhtään...:/

Toinen lapsista on leikki-ikäinen, eikä ole vuoteen nukkunut päiväunia. Taapero nukkuu taas päiväunet, 15min-2h päivässä...

Koko aika pitää molempia miellyttää, jatkuvasti riitelevät keskenään ja vaativat äidistä leikkiseuraa kokoajan. Eli jompikumpi lahkeessa kiinni koko ajan.

voi kun olisi edes ikioma piha, missä voisi lasten kanssa yhdessä tehdä pihahommia päivät pitkät, sais ajan kulumaan itsellä myös ulkona, muuta kuin hiekkalaatikon vieressä seisten ja kelloa katsoen.

Leikkiseuraa ei ole meidän talossa eikä pihalla eikä viereisessä leikkipuistossa....:/

Sisällä ollessa se on tosiaan sitä pelkkää riitelyä ja juoksemista ja pelkkää riehumista...:(

Voi ku pääsisin kohta opiskelemaan tai töihin..

Minustakin rentouttavinta aikaa on ollut silloin kun esikoinen oli vauva! =D

huoh.