mmiten saisin pojastani raisumman ja rohkeamman

on liian kiltti perusluonteeltaan. Pelkään, että joutuu nyrkkisäkiksi koulussa

Et mitenkään, eikä ole tarkoituskaan. Arvosta häntä juuri sellaisena kuin hän on. Raisujen poikien lisäksi tarvitaan myös herkkiä ja rauhallisia poikia. Oletan, että sinulla on vain yksi lapsi. Suuremmassa sisarusparvessa rauhallisesta luonteesta olisi melkoisesti etua.

Meillä on yksi tällainen (kolme poikaa) mutta on tosi pidetty kaveripiirissä ja kaverit arvostavat häntä sellaisena kuin on, luokan priimus ja se jolta pyydetään usein apua. Ihan turha yrittää vääntää lapsesta jotain mitä hän ei ole. Jos yrität niin siinähän hän joutuu sinun "nyrkkisäkiksesi". Lapsi haluaa olla rakastettu sellaisena kuin on. Parasta mitä voit antaa, on hyväksyä hänet omana itsenään. Joku harrastus voisi olla hyvä, ei edes välttämättä taistelulaji vaan jotain mistä hän nauttii, missä menestyy ja mistä saa itseluottamusta. Näin meilläkin.

samaa kun esikoiseni oli pieni, ja nyt tokaluokkalaisen äitinä voin vain ajatella, että olisinpa osannut nauttia "kiltistä" lapsestani! Eskarin myötä poika vähän rohkaistui ja koulussa välitunnit menevät palloa potkiessa, mutta en tiedä, painivatko ikinä. Opettaja on jämpti eikä tosiaankaan mitkään viidakon lait vallitse. Ainakin toistaiseksi poika on pärjännyt omana itsenään vallan mainiosti. Usein reipastuvat juuri koulun alkaessa, mutta mitään machoa en pojastani ikinä toivoisikaan. Kuopukseni on samaa maata, käy samaa kerhoa kuin isoveli aikanaan ja taas katselen hakiessani, kuinka muut pojat painivat ja omani rakentelee jotakin, enää ei huoleta yhtään.

Minulla on kome raisua ja rohkeaa poikaa. He eivät todellakaan nyrkkeilysäkkeinä käytä muita ja ovat myös kilttejä usein.

Raisuutta ja rohkeutta tulee ensinnäkin sillä, ettet kiellä tekemästä kaikkea. Lapset saavat kiipeillä puissa, potkia palloa kovaa, heittää keppejä kauas jne.

Arka taas ei ole. Ihmeellisiä juttuja jollain. Väittääkö joku ihan oikeasti et hiljainen hissukka on henkisesti vahva?



Lapsen persoonaa ei voi muuttaa mutta itsetuntoa ja sitä rohkeutta voi kehittää.



Minusta pojan täytyy oppia kestämään nujuamista ja tuuppimista, pojat hakevat niin toisiltaan läheisyyttä. Se ei ole raisuutta eikä tuhmuutta.

Ei ole koskaan ollut rämäpää, ei ole ekana rynnimässä kyynärpäät ojossa, ei ota turhia riskejä. Lapsi vain on perusluonteeltaan rauhallinen ja arvioiva. Ollaan puhuttu paljon siitä, miten toisten ihmisten kanssa ollaan, mitä ei tarvitse sietää muilta ja miten pidetään koko porukasta huolta. Poika (nyt 12 v.) on koko päiväkoti- ja kouluajan ollut hyvä kaveri muille, ihan luottokaveri, eikä ole nyrkkisäkiksi joutunut. Pari kertaa on koitettu vedättää rahan kanssa, esim. pyydetty maksamaan jotain mobiilipelejä, mutta sellaisia asioita joutuu muutenkin lasten kanssa setvimään. Eli ei tosiaankaan ole joutunut kyykytetksi tai kiusatuksi, vaikka onkin rauhallinen ja ns. kiltti. Tuntuu tekevän lapselle hyvää, että saa pääasiassa positiivista palautetta. :)

Arka taas ei ole. Ihmeellisiä juttuja jollain. Väittääkö joku ihan oikeasti et hiljainen hissukka on henkisesti vahva?

Lapsen persoonaa ei voi muuttaa mutta itsetuntoa ja sitä rohkeutta voi kehittää.

Minusta pojan täytyy oppia kestämään nujuamista ja tuuppimista, pojat hakevat niin toisiltaan läheisyyttä. Se ei ole raisuutta eikä tuhmuutta.

Tässä on nyt kyse kai lähinnä temperamenttieroista, ja jotkut vaan ovat ulospäinsuuntautuvia ja toiset hiljaisempia, hitaampia, enempi omissa oloissaan. Joskin temperamenttipiirteistä saa aikaan myös yllättäviä yhdistelmiä, esim. ensialkuun varovainen ihminen voi olla hyvinkin sosiaalinen jne. Eivät ihmiset kuulu kahteen pakettiin rohkeat ja arat. Mutta itsetunnon kanssa jollain nopealla tutustumishalulla ja fyysisellä aktiivisuudella ei ole tekemistä paitsi tietysti sitä kautta, että ympäristö voi antaa lapsen ymmärtää tämän olevan vääränlainen. Se oma varovainen poikani oppi eskarin keväänä sen verran nujuamista, että pärjää poikaporukoissa, mutta ei kaikissa porukoissa välttämättä paljon nujutakaan. Eli lyhyt oppimäärä tässä taidossa voi riittää hyvin.

9

Opeta silti luottamaan itseensä ja kehu paljon.

Kun ei koe olevansa se nyrkkisäkki, pärjää kyllä.

munb oli tollanen vielä ekalla, nyt toivon vaan että se oi JOSKUS sohvan nurkassa hiiljaa ;:D

mut voit opettaa itsepuolustustaitoja viemällä harrastuksiin ja muutenkin panostaa siihen, että pärjää fyysisesti. On tärkeää, että lapsi ei lamaannu kun häneen käydään käsiksi, vaan alkaa heti toimia. Kun sitä on saanut harjoitella painissa, judossa tms. niin tilanteet pysyy vain poikien välisenä nujakointina eikä niistä tule kiusaamistilanteita. Meillä mies painii poikiemme kanssa (isompi aloittaa painin ensi vuonna) hauskuuden lisäksi ihan siksi, että pojat sit pärjää kodin ulkopuolella poikaporukoissa.

on liian kiltti perusluonteeltaan. Pelkään, että joutuu nyrkkisäkiksi koulussa

Et mitenkään, eikä ole tarkoituskaan. Arvosta häntä juuri sellaisena kuin hän on. Raisujen poikien lisäksi tarvitaan myös herkkiä ja rauhallisia poikia. Oletan, että sinulla on vain yksi lapsi. Suuremmassa sisarusparvessa rauhallisesta luonteesta olisi melkoisesti etua.

Raisu ja rohkea ei useinkaan ole henkisesti vahva.

Raisu ja rohkea ei useinkaan ole henkisesti vahva.

Kasvata lapsesi luottamaan itseensä, että hän pärjää missä vain. Opeta ja rohkaise pyytämään apua kun on avun tarve. Kerro hänelle, että hän on täydellinen juuri sellaisena kuin hän on.

Jos tässä onnistut, olet tehnyt parhaasi vanhempana.