Jättäisitkö miesystävän tässä tilanteessa?
Ei siis yhteistä osoitetta, 2v seurusteltu. Tavataan viikonloppuisin ja usein pidennettyjä viikonloppuja, joskus matkoilla käydään. Meillä on ollut mukavaa yhdessä ja yhteisiä tuttavia on jonkin verran.
Nyt miehelle on alkanut tulla harrastukseen liittyvää menoa useana viikonloppuna ja emme tapaa enää niin usein. Harrastus on hänelle tärkeä, tiedän. Alan tylsistyä, kun tapaamiset harvenevat ja olenkin alkanut miettiä, josko haaskaan aikaani tuon miehen kanssa. Haluaisin yhteisen kodin, mutta tämä ei ilmeisesti toteutuisi aikoihin töitten takia.
Tyydynkö osaani ja odotan mahdollista seuraavaa tapaamista vai laskenko irti ja elän omaa elämääni? Miten sinä tekisit?
PS Harrastuksen "jatkeeksi" kuuluu lisäksi runsas alkoholin käyttö, mikä ei ainakaan paranna mitään suhdetta.
Kommentit (18)
aika 'casual' suhde tuo on tahankin asti ollut. sinuna eroaisin ja odottaisin sita SUURTA rakkautta. minulle tuollainen viikonloppuisin ja sillointalloin tapailu sopisi kuin nyrkki silmaan. en haluaisi mitaan turhan vakavaa.
no luulisi että miehellä olisi sitten viikolla aikaa jos tosissaan olisi kiinnostunut. Vaikea ylläpitää kunnollista suhdetta jos näkee pari kertaa kuussa.
tapaamme ehkä joka kolmas viikonloppu, koska molemmilla on myös oma elämä. Tää sopii just mulle. Oma tupa, oma lupa ja hauskaa kun tavataan. Toki mun lapset on jo tehty, eikä se voi saada lapsia ja molemmat on tokalla kierroksella, joten mitään perheleikkejä ei ole hätä leikkiä.
En ole toki koskaan ollut kahta vuotta suhteessa, joka ei etene, joten en usko, että jäisin tuohon odottelemaan kovin kauaksi aikaa.
kuulostaa siltä ,että ET halua tällasta....____kenkää!!!!!
joka viikonloppu ja nyt on harventunut siten, että parikin viikkoa menee usein. Ja mitä harvemmin tapaan miehen, sitä vähemmän kiinnostaa tavata. Eli ilmeisesti on aika laittaa stop tälle suhteelle.
Minusta on hienoa, että miehellä on harrastus, jossa voi toteuttaa itseään, mutta myönnän, etten ymmärrä runsasta ryyppäämistä, joka liittyy aiheeseen. Tuokin puoli tuskin muuttuisi paremmaksi ajastaan.
Ollaan seurusteltu 3 vuotta. Tapaamiset on pitkälti kiinni miehen menoista, joita on usein. Harrastaa aika intensiivistä juttua ja kummatkin olemme päivisin töissä.
Olen tottunut ihan erilaiseen menoon aikaisemmissa suhteissa. Mietin myös, että tuhlaanko vain aikaani. En osaa kyllä neuvoa. En jaksaisi enää erota.
Tai ainakin pitäisin suhteen nimenomaan etäsuhteena.
helpompaa kuin yhteisasumisessa. Jos seurusteluaikana jo hankalaa, niin tuskin paremmaksi muuttuu myöhemminkään.
Sehän vasta auvoisaa olisikin, jos mies kiikuttaisi kännisiä kavereitaan yhteiseen kotiin jatkoille.
Mies on siis kuitenkin sanonut haluavansa seurustella kanssasi? mikä harrastus on kyseessä, jos siihen liittyy olennaisesti dokaaminen?
ja tällaisen ajattelu ei ainakaan kohenna tilaani. Mies on kyllä sanonut rakastavansa minua ja ettei koskaan pettäisi, mutta ehkei ihminen muuta toimintatapojaan ainakin mitä olen täältä lueskellut aiheesta.
ap
kyseessä on joku "urheilija"...sukeltaja kenties
vapaille markkinoille, eihän nyt tuollaista saalista saa ihan vaan itselleen omia...
ja tällaisen ajattelu ei ainakaan kohenna tilaani. Mies on kyllä sanonut rakastavansa minua ja ettei koskaan pettäisi, mutta ehkei ihminen muuta toimintatapojaan ainakin mitä olen täältä lueskellut aiheesta. ap
puheitten mukaan. Käytäntö ei kohtaa. Harrastusta en voi mainita, mutta jatkoille menee joka kerran miesporukalla ja mistään parista tuopista ei todellakaan ole kyse. Tuntuu, että määrät lisääntyy.
ap
Mies on siis kuitenkin sanonut haluavansa seurustella kanssasi? mikä harrastus on kyseessä, jos siihen liittyy olennaisesti dokaaminen?
ja alkoholiin menevä psyyke.
Kaksi vuotta on pitkä aika roikkua etäsuhteessa, joka ei tule johtamaan mihinkään pysyvään noilla aineksilla.
monesti sanoo yhtä ja tekee toista, ehkä kannattaa keskustella asiasta jos vielä haaveilet yhteisestä tulevaisuudesta.
Onko sinulla suurempia tunteita häntä kohtaan vai etkö vain esim tänne anna koko kuvaa omista tuntemuksistasi?
Minä varmaan jättäisin jos tunteiden luokka on tuota minkä kuvan annat. Jos se ns. elämän rakkaus haluaisi harventaa -jo ennestään harvoja- tapaamisia, niin tuskin puhuisin asiasta noinkin neutraalisti. Jos taas sinulla on vahva tunne että tämä on "SE", niin noista tapaamiskerroista ja tulevaisuudensuunnitelmista pitäisi varmasti puhua. Olette kuitenkin jo 2 vuotta olleet yhdessä niin tuskin se tulevaisuudesta keskusteleminen voi olla enää mikään tabu?
Seurusteltu kohta 2v, mies ei halua edes kihloihin.. omat menot, välillä viikkoon ei nähdä. Tuhlaan aikaani, tiedän.
usein sitten tapaatte?