Hevimusiikin kuuntelijoilla mielenterveysongelmia

No jaa, olen kuunnellut heviä 80-luvulta lähtien, taitaa itse asiassa olla jo 70-luvun loppupuolelta saakka.

Ei aikomustakaan vaihtaa hyvää musikkia muuksi.

Masentunutta minusta ei saa tekemälläkään.

Joku tuol sano raskaan tai meluisan musiikin ahdistavan lisää jos on valmiiksi paha olla. Itsellä taas reippaalla poljennolla ja agressiivisella korkeahkolla äänellä vedetty thrash metalli nostaa fiilistä tuntuvasti parempaan suuntaan. Esim tälläinen:

Toki tuo kuuntelemani metalli ei ole läheskään sitä raskaimman pään murjontaa ja tuosta saa selvääkin mutta fiiliksen nostattajana toimii erinomaisesti. Eriasia ehkä jos on valmiiksi koko tyylilajia vastaan

Sitä en kiistä, etteikö raskas musiikki voisi kolahtaa masentuneeseen ihmiseen ja varmasti se onkin sellainen musiikinlaji, joka puhuttelee eniten. Omalta kohdaltani sanon, että minä alan aina kevään aikoihin ja valon lisääntyessä kuunnella raskasta musiikkia. Oon päätellyt sen johtuvan siitä, että raskas musiikki antaa minulle tietynlaista energiaa.

Raskaammasta musiikista tykkään kuunnella mm. Type O Negativea, Moonspelliä ja Sentencediä. Ei sieltä iloisimmasta päästä ainakaan lyriikoiden puolesta ja paikoin hidastempoistakin. Toki mustalla huumorilla sävytettynä. En ole ikinä ollut masentunut. Rakastan vain kappaleiden tunnelmaa. Kyseisten bändien musiikki vain sopii esimerkiksi sateisen hämyiseen kesäpäivään tai alkusyksyyn. Masentuneeseen ihmiseen ne lyriikatkin saattavat kolahtaa eri tavalla, mutta minulle ne on aika pitkälle mustaa huumoria. Toisaalta esimerkiksi itsemurhasta kertova kappale voi olla hyvin puhutteleva ja omalla tavallaan haikean kaunis. Ei aina jaksa kuunnella iloista rallatusta, vaikka toki jopa se Britney menee toisinaan pieninä makupaloina. Kaipaan musiikilta myös sitä haastavuutta. Niin ja ei se kaikki "hevi-" tai metallimusiikki ole mitään tautisen synkkää. Esimerkiksi Power-metal tai joku trash saattaa olla hyvin energistä, eikä ne aiheetkaan kyllä usein kovinkaan synkkiä ole.

niimpä.

Taidanpa pistää Deep Purplea soimaan, t. 50-v. elämään rakastava ihminen. 

Paljon menettää jossei kuuntele muuta kuin suomipoppia tai klassista, sen sanon. Soittolistalleni mahtuu niin japanilainen poppi, suomalainen melodinen metalli kuin saksalainen klassinen. Ainoa musiikinlaji, josta en oikein välitä, on rockabilly, ja sitäkin pystyn kuuntelemaan + tunnistan klassikot.

t. metallisti

Ps. Ylempänä mainittiin Type O Negative, jolla oli aivan huikea äänimaailma ja tunnelma. Bändin laulaja oli kaksisuuntainen ja masentunut, mutta musiikillisesti nero.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2011 klo 16:35"]

Ehkä niillä mustiin pukeutuvilla voi olla ongelmia, mutta lähtökohtaisesti miksi ihmeessä musiikkimaku kertoisi mielenterveysongelmista?

Itse pidän melodisesta rokista ja hevistä, jotka kuulostavat musiikilta vrt bassojumputukseen.

[/quote]

Miksi pukeutumistyyli kertoisi mielenterveysongelmista, jos kerran musiikkimaku ei kerro? Ihan maalaisjärjellä ajateltuna pukeutumistyyli on pinnallinen asia, se ei kerro mistään mitään. Musiikkimaku voi kertoakin.

Minulla on vaatteina lähinnä mustaa, koska se on lempivärini enkä viihdy muissa väreissä. Kuuntelen metallia myös, kyllä, mutta en käytä asusteita tai pinssejä tai niittejä. En myöskään meikkaa goottityylisesti tms., ihan siisti perusmeikki vaan jos sitäkään. Vaatteet samoin ihan tavallisia. Mutta mustia.

Mielenkiintoista sillä en ole koskaan osannut liittää heavya masentuneisuuteen tai melankoliaan.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2011 klo 16:07"]

Onko kukaan muu huomannut tätä, masentuneet tai muuten vaan alakulossa rämpivät sekopäät tykkää kuunnella heviä. 

[/quote]On. Ja asiaa on jopa ihan tutkittu. Ei tietenkään voi yleistää että kaikki... 

kuuntelen raskaampaa musiikkia ja myönnän kyllä olleeni aina enemmän tai vähemmän masentunut ja alakuloinen ihminen. yleensä nää raskaamman musiikin biisit on sanotuksiltaan samaistuttavia ja myös voimaa antavia (ainakin mitä mä kuuntelen) joten ne on helpottanu todella paljon mun oloa. mikään britney spearsin oops i did it again ei ainakaan mun kohdalla toimis samalla tapaa.

ps. alakulossa rämpivät sekopäät särähti ikävästi korvaan

Hyvä että sait asian ratkaistua.



Mites sen Britneyn päänuppi?



ps. kaikki ei luovu hevistä mummoina tai pappoinakaan ;)

No kieltämättä olen huomannut, että ainakin ne jotka myös ulkoisesti "tuunaavat" itsensä hevariksi/gootiksi, ovat vähän synkissä vesissä muutenkin, ainakin lievää masennusta ym. Ei toki varmasti kaikki, mutta omassa tuttavapiirissäni olen ainakin havainnut. Jotenkin siitä synkkyydestä tulee "se juttu".



Ei toki voi yleistää, ja varmasti jollain purkkapoppi-ilostelijallakin saattaa joku päivä vaan tulla seinä vastaan. Synkistelijät ainakin ovat sinut synkkyytensä kanssa, kai...



Ja sitten toisaalta sellainen tutkimustulos oli jokin aika sitten uutisissa, että masentuneet ihmiset eivät mielellään kuuntele raskasta musiikkia. (Tutkimuksen tarkempi sisältö jäi kyllä epäselväksi, luin vaan uutisen.) Itsekin olen huomannut, että "meluisan" tai muuten vihaisen tai raskaan musiikin kuunteleminen ahdistaa minua, jos olen alakuloinen tai valmiiksi ahdistunut.



Mutta alkuperäiseen kysymykseen vastaus on ainakin osittain kyllä.

Noh, ihan miten vain =D



terv. kaksikymmentä vuotta heviä kuunnellut

Noh, ihan miten vain =D

terv. kaksikymmentä vuotta heviä kuunnellut

että pukeutumistyyliltäni olen gootti (mustaa, mustaa ja lisää mustaa!). Eipä kukaan ole vielä tullut sanomaan, että kovin apaattinen tai masentunut olisin =D

Hevari piireissä ei liiku huumeet ja esim.Tuska-festaritkin ovat yksi suvaitsevimmista tapahtumista kesäisin.Poliisin tilastojen mukaan Tango-markkinoilla ja kevyen musiikin festareilla tapahtuu enemmän rikoksia,jopa raiskauksia.

Hevimusiikin kuuntelijat ovat empaattisia,kilttejä,eläinrakkaita ja älykkäitä surumielisellä tavalla.

on sellaisilla jotka arvostelevat ja vähättelevät toisten musiikkimakua.

Ja miksi ei musiikkimaku saa muuttua?

Itse kuuntelin teiniä kovasti heviä, nyt sit menee muukin mutta myös SaunaOpenair tuli nähtyä ja kuultua. Masentunut ja alakuloinen en ole ollut koskaan

Onko kukaan muu huomannut tätä, masentuneet tai muuten vaan alakulossa rämpivät sekopäät tykkää kuunnella heviä. Mungolifen Anna nyt viimeisimpänä esimerkkinä, pää sekaisin, ja asu keikalla oli kuin 14 v. teinillä... Kuinkahan sen kypsältä vaikuttava boyfriend suhtautuu tähän musiikki "harrastukseen".. Inhoan heviä, en ole koskaan jaksanut kuunnella sitä, Brtney <a href="http://www.youtube.com/watch?v=T-sxSd1uwoU" alt="http://www.youtube.com/watch?v=T-sxSd1uwoU">http://www.youtube.com/watch?v=T-sxSd1uwoU</a&gt; ym. taas saa hyvälle tuulelle. Musiikin pitää vaikuttaa piristävästi ja antaa energiaa. Jännä, monilla se hevi-innostus laantuu tai loppuu kokonaan sitten kun ikää tulee. Mulla musiikkimaku on pysynyt samana vaikka kohta "mummoiässä" :D

kuuntelemalla tangoa tai vaikka klassista mutta sitten patoumat puretaan kun lähdetään tangofestarille ja otetaan sivistyneesti ensin viiniä. Sit riidellään puolison kanssa vuoden murheet ja sit löytyy kohtalotoveri jonka kanssa harrastetaan irtoseksiä kun niin vituttaa oma suhde. Tai jos ei suosiolla anna niin sit väkisin.

Hevikansa ottaa rennosti jatkuvasti eikä pidä mitään feikkikulissia yllä teennäisine rajoineen. He hyväksyvät kaikki mukaan...

Hevari piireissä ei liiku huumeet ja esim.Tuska-festaritkin ovat yksi suvaitsevimmista tapahtumista kesäisin.Poliisin tilastojen mukaan Tango-markkinoilla ja kevyen musiikin festareilla tapahtuu enemmän rikoksia,jopa raiskauksia. Hevimusiikin kuuntelijat ovat empaattisia,kilttejä,eläinrakkaita ja älykkäitä surumielisellä tavalla.

Olen kuunnellut oikeaa, ns. perinteistä heviä 70-luvulta lähtien (tätä ei nykyään kai edes pidetä hevinä) ja koen musiikin mielialaa parantavaksi, voimaa antavaksi ja positiiviseksi. Myös vanhaa punkkia ja perusrokkia tulee kuunnelluksi.



Ikinä en ole pukeutunut mitenkään erikoisesti. Minulla ei koskaan ole ollut tarvetta ns. fanittaa jotain sillä tavalla, että olisi pitänyt ostaa bändin t-paitoja, rintamerkkejä ja mitä lie. Niissä kaikissa on se huono puoli, ettei niitä voi kuunnella, juoda tai syödä, joten ne ovat merkityksettömiä minulle. :)



On se Spotify vaan kätevä juttu vanhojen aarteiden uudelleen löytämisen kannalta.

kuuntelen laidasta laitaan mutta myös heviä.Ehkä sun ei kuulukkaan tajuta.:)Mies kuuntelee vain heviä ja ihan täyspäisiä ollaan.:DEikä muuten laantumista näköpiirissä.