Ei yhteistä tulevaisuutta - jos tulisit raskaaksi tekisitkö abortin?

Enkä tehnytkään vaikka erosimme ennen kuin abrotin raja meni umpeen. En edes harkinnut sitä!

Mun ei psyyke antais periksi. Jos nyt olisin raskaana, olisi jaksaminen kyllä kovilla, koska olisin sitten neljän alle kouluikäisen yh.

Eihän se lapsen vika ole jos vanhempien parisuhde ei ole eikä häntä tarvitse rangaista kuolemalla.

Mä tiedän, että pärjäisin senkin lapsen kanssa.



Tosin olen naimissa lasteni isän kanssa, mutta jos eroaisin ja kävisi noin, niin pitäisin lapsen. Tosin ikää mulla alkaa olla jo liikaa...

missään tapauksessa. Kyllä sä ilman sitä miestäkin pärjäät. Mene vaikka paikallisen yksinhuoltajayhdistyksen toimintaan mukaan.

tiesin tilanteen. Olen tänä päivänä hyvin onnellinen ja tyytyväinen yksinhuoltaja :)

Tulin raskaaksi nykyiselle miehelleni tietoisesti heti tavattuamme (mies hyväksyi myös suunnitelman) ja otimme siis riskin, ettemme sovikaan toisillemme elinkumppaneiksi. Meillä kävi tuuri, sillä olemme edelleen yhdessä ja meillä on toinenkin lapsi.



Mutta siis mulla oli alunperinkin aikomus hankkia lapsi ja mies sai tulla mukana jos oli tullakseen.

pistäisin pelit poikki heti kun huomaisin ettei tulevaisuutta ole ja huolehtisin ehkäisystä, niin ei tarttis edes moista miettiä.

Yksinhuoltajilla on vielä huonommat saumat löytää hyvää miestä ja ihan mahdotonta löytää miestä jolla ei olisi lapsia. Eli jos haluaa miehen niin pitää perustaa uusioperhe.

Pienikin alkio kykenee tuntemaan kipua ainakin yhtä paljon kuin vastaavalla kehitystasolla olevat eläinlajit. Lisäksi en kokisi minulla olevan oikeutta siihen. Jo hedelmöityksen hetkellä lapsi on joku tietty lapsi, persoona ja yksilö. Abortti vie häneltä mahdollisuuden ainoaan elämään, joka hänellä on. En ikinä haluaisi, että minut olisi abortoitu. Olen iloinen, että pääsin näkemään maailman, olemaan olento jolla on oma tietoisuus, omia ajatuksia ja tunteita. Jos minut olisi abortoitu en olisi koskaan saanut tätä. Toista mahdollisuutta ei tule. Jos saat myöhemmin lapsen, se ei koskaan ole sama lapsi kuin se, jonka olet abortoinut. Sen lapsen mahdollisuus elämään meni jo.



En sano tätä painostaakseni, vaan koska olen sitä mieltä. En ikinä pakottaisi ketään aborttiin, koska jokaisella on oikeus toimia oman omantuntonsa ja maailmankatsomuksensa mukaan. Jos esimerkiksi uskoo, että sikiö/alkio/hedelmöittynyt munasolu/ on ihminen/yksilö vasta kohdun ulkopuolella tai vasta tietyn viikkomäärän jälkeen niin, hän tekee päätöksensä sen mukaan. Itse ajattelen, että hetki, jossa geenit on jaettu määrää, että nyt tästä tulee joku tietty ihminen, juuri tämä. Ja että minulla ei ole oikeutta keskeyttää hänen tuloaan ihmiseksi.



Olen aina ollut tätä mieltä. Teinistä saakka. Olen aina pitänyt elämää ihmeellisenä asiana, tietoisuutta ja olemassaoloa hyvin ainutkertaisina ja kiinnostavina asioina. Koskaan ei tule toista minua. Samoin kuolemaa. Se ei tarkoita, että elämä olisi ihanaa tai että en vihaisi sitä. Enemmänkin kunnioitan olemassaolon kauneutta ja aidosti ajattelen ihmisyyden alkavan aikaisemmin kuin laki sen määrittää.



Raiskatuksi tulleen tai alaikäisen abortti on asia erikseen. Alaikäisenä olisin varmaan tehnyt abortin, en olisi pystynyt käsittelemään tilannetta. Mutta jos joutuisin raiskatuksi, en tekisi aborttia. Menetin itse asiassa tämä takia erään ystävän, joka piti raiskauksesta syntyneen lapsen synnyttämistä sukupuoleni pettämisenä. Ilmeisesti jotenkin siten, että... Itse asiassa en oikein tajua häntä. Kai hän ajattelee, että raskaudessa nainen alistaa kehonsa vieraan loisen palvelukseen ja orjuuttaa itsensä lapsen ja sukupuolensa vuoksi (koska on väärin, että nainen on sidottu lapseen ja joutuu synnyttämään). Itse ajattelen, että miehuuteenkin littyy ärsyttäviä asioita ja että synnyttäminen on itse asiassa aika ihmeellistä. Sama tyyppi sanoi, että jos olisi mies ja saattanut jonkun raskaaksi (ja haluaa olla), ei olisi missään tekemisissä lapsen kanssa (vaikka yleensä puolustaa naisten oikeuksia). Sama tyyppi sanoi että nauttisi, jos voisi ottaa lapsen itse kohdusta ja talloa sen. Jos kysytte minulta niin kyse on enemmänkin kompleksisesta suhteesta omaan sukupuoleen kuin perustellusta mielipiteestä. No joo.



Ap olet muuten sellaisella palstalla, jossa todennäköisesti saat aborttia vastustavia vastauksia :D Täällä on ihmisiä, joilla on lapsi ja he tuskin haluavat ajatella tilannetta, jossa heidän nykyinen lapsensa olisi abortoitu.