Lue keskustelun säännöt.
Nuoret äidit: Kuinka kerroitte vanhemmillenne lapsesta?
11.12.2011 |
Siinähän se tulikin, eli kuinka kerroitte vanhemmillenne odottavanne lasta? Miten suhtautuivat? Oliko kuinka pitkä suhde taustalla, vaikuttiko kenties suhtautumiseen? Tuliko epäileviä kommentteja? Suunnittelen miehen kanssa lasta ja vähän mietityttää jo etukäteen mitä vanhempani tulevat sanomaan, olen 20.
Sanotaan nyt nuoreksi vaikka alle 25v.
Kommentit (4)
Taustalla oli neljän vuoden on/off-suhde huomattavasti mieheen.
Soitin vain molemmille (ensin isälleni, joka on läheisempi) ja onnittelin siitä, että tulee saamaan ensimmäisen lapsenlapsen(äidilläni on yksi lapsi edellisestä suhteestaan, joten hänelle minun esikoiseni oli toinen lapsenlapsi).
Tiedä sitten reaktioista. Äitini ei koskaan ilmaissut millään tavoin ajatuksiaan raskaudestani, onnitteli toki. Isäni taasen oli ihan eri maata. Alkoi etsiä minulle asuntoa läheltä häntä jne. =D Oli siis erittäin innoissaan. Toki hän oli huolissaan, miten pärjään, koska tiesi minun jäävän yh:ksi. Järkeili asian vain niin, että hän ja äitipuoleni on sitten apuna =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 19-20v. seurustellut jotain 3 vuotta. Puhelimessa kerroin, jännitti kamalasti, mutta ihan turhaan onneksi. Vanhemmat onnittelivat ja olivat vähän ihmeissään. He eivät pahemmin kommentoineet koko raskausaikana mitään, välillä toki kyselivät, mutta suurimmaksi osaksi olivat niin kuin koko asiaa ei olisikaan. Se vähän harmitti koska pieni hössötys olisi ollut ihan hauskaa, mutta luultavasti he eivät halunneet tuppautua liikaa. Lapsen synnyttyä sitä hössötystä kyllä sitten riitti.
Ite oli 19 kun tulin raskaaks, suunnitellusti. Täytin kuitenkin ennen lapsen syntymää 20. :)Porukoille kerrottiin niin että näytettiin ekaa ultra kuvaa, ja kysyttiin että tiättäkö mikä toi on?
Kyllähän niillä leuat loksahti :D Ja kun isosiskoni (28v) oli kertonu omasta raskauestaan muutama päivä ennen meitä :D
Mulla ja miehellä (25v) takana oli raskauden alusa yhteisiä vuosia 2 :) Mutta mun mies on semmonen 'unelma vävy' niin se varmasti vaikutti vanhempien suhtautumiseen!!
Epäileviä kommentteja ei tullu, vaan he kertovat tosi asialliseen (ehkä vähä liianki) sävyyn siitä, kuinka elämä tulee muuttumaan, vastuu ymymymym. Mutta he myös muistutti, että ovat aina tukena kun sitä tarvitaan! :)
Pitiköhän vielä vastata johonki kysymykseen? :D
Taustalla oli neljän vuoden on/off-suhde huomattavasti mieheen.
Soitin vain molemmille (ensin isälleni, joka on läheisempi) ja onnittelin siitä, että tulee saamaan ensimmäisen lapsenlapsen(äidilläni on yksi lapsi edellisestä suhteestaan, joten hänelle minun esikoiseni oli toinen lapsenlapsi).
Tiedä sitten reaktioista. Äitini ei koskaan ilmaissut millään tavoin ajatuksiaan raskaudestani, onnitteli toki. Isäni taasen oli ihan eri maata. Alkoi etsiä minulle asuntoa läheltä häntä jne. =D Oli siis erittäin innoissaan. Toki hän oli huolissaan, miten pärjään, koska tiesi minun jäävän yh:ksi. Järkeili asian vain niin, että hän ja äitipuoleni on sitten apuna =)