Mä en kerta kaikkiaan ymmärrä näitä lahjalistoja (=vaatimuksia) joita alkaa sadella

Mun mielestä vanhempien tehtävä on täyttää ne lasten tärkeimmät toiveet, ei muiden. Muille voidaan toki antaa vinkkejä PYYDETTÄESSÄ, mutta ei muuten.

Voisko ahneuden sijaan olla kyse siitä, että useimmat haluaa nykyään sekä antaa että saada jotain järkevää ja käyttökelpoista. Moni kokee pelkästään positiivisena sen, että voi antaa jotain tarpeellista ja toivottua. Siksi toiveita (huom. ei vaatimuksia) sanotaan ääneen. Mikään pakko ei ole toiveita toteuttaa.

Monilla on pienet tilat ja paljon tavaraa ennestään. Varsinkin, jos on lapsia, niin tavaraa kerääntyy huomaamatta, ja niistä eroon pääseminen +jatkuva järjestely ja siivoaminen vie paljon aikaa ja vaivaa.



Olen tosi iloinen että omat kummilapseni sanovat selkeästi, mitä haluavat.Kiva ostaa lahja josta varmasti tykätään. Itsekin olen sanonut lahjatoiveita lasteni kummeille silläkin uhalla, että loukkaantuvat. Ostavat sitten, jos ostavat, mut mua harmittaa, jos lahja ei ole ikätasoon sopiva ja joko sillä ei leikitä tai sitten joudun panttaamaan sitä kaapissa kunnes lapsi on sillä kypsä leikkimään.

kyllä se nyt vaan niin on, että toiveita voi esittää kysyttäessä ei muuten.

Itse kyllä kyselen ihan suoraan näiltä lapsilta toiveitaan tai ostaan jotain ylläriä, jonka uskon miellyttävän. Toki saatan varmistaa juuri ennen ostamista vanhemmilta, ettei sellaista jo ole.



Vanhempien itsensä määräämiä lahjatoiveita en kyllä minäkään käsitä ollenkaan.

oli lapsettomana suuri apu. Ei mulla ollut mitään käsitystä, mitä minkäkin ikäiset lapset tykkäävät tehdä, tai mikä on "in".

Itse ostin just viime jouluna juuri sen (varsin kalliin) lelun, jonka kummilapsen äiti ilmoitti toiveeksi. Kylläpä oli kiva kuulla lapsen suusta joulun jälkeen miten oli ihan tyhmä ja ruma lelu (ei tiennyt minun antaneen sen). Oli vissiin näyttänyt katalogissa kivalta mutta ei sitä sitten käytössä ollutkaan.

oma-aloitteisesti vai vasta kysyttyäsi? Mitään lahjoja ei ole sopivaa itse toivoa ja olettaa saavansa. Kysymykseen vastaaminen on eri juttu.

kylpyläkäynnin kanssani tms.

Mutta ei taida onnistua, kun känny piipaa listaa kaiken maailman krääsätavaroista.

On toki moukkamaista lähettää "vaatimuslista", mutta eipä ole järkeä siinäkään, että omapäisesti päättää ostaa, mitä itse haluaa kysymättä yhtään. Se kun voi olla ihan muuta kuin mitä lahjan saaja haluaa... Eikös lahjan pointti ole ilahduttaa?

lähettää lahjapyyntöjä? Millaisia ihmisiä he muuten ovat?

kylpyläkäynnin kanssani tms. Mutta ei taida onnistua, kun känny piipaa listaa kaiken maailman krääsätavaroista.

kylpyläkäynnin kanssani tms.

Mutta ei taida onnistua, kun känny piipaa listaa kaiken maailman krääsätavaroista.

Mun lapset tekee aina ennen joulua toivelistat, joista sitten sanotaan toiveita kummeille ja sukulaisille, jotka niitä kysyvät. Mä en kehtaisi lasteni puolesta toivoa yhteistä leffailtaa kummin kanssa, koska tiedän heidät kiireisiksi. Mutta sen parempi, kun hyvin monena vuonna jonkun lapsen kummi on ehdottanut sitä itse! Nää leffa, teatterit jne. kummin kanssa kaksin ovat olleet muistorikkaimpia lahjoja lasteni mielestä.

Ja jotenkin kyllä tuntuu oudolta että esim. 5-vuotiaan pojan hartain toive on joku merkkineule tai lakanasetti niin kuin joskus kuulee...

Entä jos lahjan antaja tunteekin lapsen jonkin toivomuksen paremmin kuin vanhemmat?

On toki moukkamaista lähettää "vaatimuslista", mutta eipä ole järkeä siinäkään, että omapäisesti päättää ostaa, mitä itse haluaa kysymättä yhtään. Se kun voi olla ihan muuta kuin mitä lahjan saaja haluaa... Eikös lahjan pointti ole ilahduttaa?

mutta joskus, näin äitinä, toivoisin kovasti että lahjatoiveita kuunneltaisiin. Esimerkkinä; toivoimme lapselle lahjaksi lumilapiota. Lapsi sai pienoismallin, jossa on valtava määrä pieniä ruuveja, terävä ruumimeisseli jne (lapsi 2,5-vuotias). Meillä on konttaava vauva, joten yksikään ruuvi ei saa olla lattialla, ja sinne ne aina päätyvät. Jokainen leikkikerta vaatii sen, että mä sitten lasken noita ruuveja hiki otsalla ja konttaan pöydän alla etsimässä puuttuvia pieniä osia.



Toinen huippulahja (edelleen toivoimme sitä lumilapiota :) oli puinen miekka. Miekalla ei voi leikkiä muita kuin huitomisleikkejä. Koiralta meinasi lähteä näkö heti ekan puolen minuutin jälkeen, ja pihalle ei mennyt yhtään paremmin, kun lapsi toikkaroi miekkansa kanssa lumihangessa ja meinasi sokeuttaa vaihteeksi itsensä. Miekka odottaa varastossa päivää parempaa.



Mä ymmärrän oikein hyvin lahjojen antajien kauniit ajatukset kehittävistä ja hauskoista leluista. Mut meillä ne on aiheuttaneet vain ylimääräistä vaivaa ja huolta. En mä esitä lahjatoiveita pomottaakseni ketään, vaan auttaakseni.

mutta harvemmin ne toiveet on noin edullisia.

mutta joskus, näin äitinä, toivoisin kovasti että lahjatoiveita kuunneltaisiin. Esimerkkinä; toivoimme lapselle lahjaksi lumilapiota. Lapsi sai pienoismallin, jossa on valtava määrä pieniä ruuveja, terävä ruumimeisseli jne (lapsi 2,5-vuotias). Meillä on konttaava vauva, joten yksikään ruuvi ei saa olla lattialla, ja sinne ne aina päätyvät. Jokainen leikkikerta vaatii sen, että mä sitten lasken noita ruuveja hiki otsalla ja konttaan pöydän alla etsimässä puuttuvia pieniä osia.

Toinen huippulahja (edelleen toivoimme sitä lumilapiota :) oli puinen miekka. Miekalla ei voi leikkiä muita kuin huitomisleikkejä. Koiralta meinasi lähteä näkö heti ekan puolen minuutin jälkeen, ja pihalle ei mennyt yhtään paremmin, kun lapsi toikkaroi miekkansa kanssa lumihangessa ja meinasi sokeuttaa vaihteeksi itsensä. Miekka odottaa varastossa päivää parempaa.

Mä ymmärrän oikein hyvin lahjojen antajien kauniit ajatukset kehittävistä ja hauskoista leluista. Mut meillä ne on aiheuttaneet vain ylimääräistä vaivaa ja huolta. En mä esitä lahjatoiveita pomottaakseni ketään, vaan auttaakseni.