Lue keskustelun säännöt.
2,5v aloitti hoidossa... hämmentävää.
06.10.2011 |
Meillä on kolme lasta. Kaksi vanhinta on olleet hoidossa aikasemminkin jonkin aikaa. Kuopus on ollut tähän asti kotihoidossa ja muutenkin missään hoitopaikoissa todella vähän, aivan vieraalla ei koskaan.
Sain nyt sitten töitä ja kaksi nuorinta meni pph:lle (vanhin on jo koulussa)
Noh, maanantaina aloitettiin kevyesti kyläilemällä tulevan hoitajan luona. Tiistaina ja keskiviikkona olivat pari tuntia aamusta vähän harjoittelemassa ja tänään oli mun eka työpäivä, tosin vajaa päivä tämäkin eli vein muksut ennen lounasta hoitoon ja hain neljän jälkeen pois.
Ei meillä yksikään lapsista ole ollut mikään perään huutaja, joten en edes odottanut, että aamuisin mulla kukaan roikkuisi parkuen puntissa. Jäävät hoitoon ihan ilman isompaa draamaa ja hyvä niin. Hoitajalla ei tällä hetkellä ole hoidossa muita vieraita lapsia, itsellään hänellä on yksi lapsi (vähän meidän keskimmääistä nuorempi)
Mutta se mikä mua hämmentää nyt suuresti, on kuopuksen reaktiot hoidon jälkeen. Olin varautunut siihen, että illat istutaan ainakin aluksi hyvinkin tiiviisti sylitellen (kaikkien lasten kanssa), jotain kirjoja lukien ja ekstrahuomiota jakaen. Ja ketunmarjat. Tänäänkin nuorimmainen pinkaisi yläkertaan leikkimään ja puljasi aivan omissa oloissaan koko illan lelujensa kanssa. Ei halunnut leikkiä edes sisarustensa kanssa! Yleensä kimppaleikki kyllä kiinnostaa. Ja yleensä hakee minut mukaan leikkiin, jos en itse mene tytön kanssa leikkimään. Tänään ei tuntunut kaipaavan seuraa. Iltapalan jälkeen vasta hetki pötköteltiin läjässä sohvalla ja sitten lähti tyytyväisenä nukkumaan. Siis ei edes mitään kirkumista, kiehnäämistä, huomionhakua, kiukuttelua... (Kaikkea koettu, kun noi isommat on aikanaan hoitoon eka kertaa menneet)
Olen sanaton. Kertakaikkiaan. Olin varautunut miltei mihin tahansa, mutta en tähän... :O
Ja nyt mä olen sitten huolestunut, että onko tää nyt terve merkki ollenkaan... :roll:
Vai olenko MÄ nyt ihan sekaisin? :D
Kommentit (6)
Mulle tuli myös mieleen, että jos pikkuinen tarvitsee omaa aikaa sulatella päivän tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kyseessä olisikin keskimmäinen lapsi, en kummeksuisi lainkaan. On aina viihtynyt omissa oloissaan, eikä ole edes vauvana viihtynyt sylissä kovin hyvin.
Mutta tää kuopus on se, joka on tähän astisen elämänsä roikkunut puntissa ja sylissä enemmän kuin kukaan noista. 2-vuotiaaksi asti luuli kai olevansa jonkinlainen pussieläin :D
Uusia tuulia todellakin.
Noh, olen itsekin ollut lapsena (ja edelleen) toisinaan täydellistä yksinäisyyttää kaipaava...
"pussieläin", mutta juuri tuossa 2-2,5 vuoden välillä äitiriippuvaisuus yhtäkkiä katosi. Ilmeisesti kuuluu siihen ikään. Meilläkin osui hoidon aloitus samaan vaiheeseen ja meni todella helposti. Välillä on ollut kiukkua enemmän illalla, mutta sangen vähän. Tuossa iässä lapsen huomasi vaan yhtäkkiä viihtyvän ilman äitiä paljon paremmin, mummolassa ollessa ei käynyt vähän väliä varmistelemassa onko äiti paikalla vaan saatoin ottaa rauhassa vaikka päikkärit.
Vielä 2 v:nä lapsi huusi ihan hysteerisenä, jos lähdin käymään pikaisesti kaupassa hänen jäädessään tuttujen isovanhempien kanssa. Mutta tämä katosi lähes yhtäkkiä reilu parin vuoden iässä.
Minusta lapsia ei pidä viedä KOSKAAN hoitoon kodin ulkopuolelle. Vasta sitten kouluun. Itse hoidin poikiani kotona ja olen vieläkin kotona vaikka pojat ovat lukiossa. Myös imetin heitä isoiksi, toine sai tissiä vielä 6v (!), joten miksi olisin työssäkäynyt. Jos kauhistelet imetystäni , katsopa imetystukilinjaa, siellä kannustetaan imettämään niin kauan kuin äiti ja lapsi haluaa.
tuli mieleen että on vielä vähän hämmentynyt uudesta tilanteesta ja alkaa ehkä hiukan myöhemmin "oireilemaan" ikävää äidistä ja pitkää erossa oloa.
Tuonikäiselle tosin voi olla kivaakin vaihtelua hoidossa oleminen ja kuitenkin kun on sisarus mukana, niin se luo turvallista oloa.
Tsemppiä uuteen elämäntilanteeseenne :)
Toisaalta voi tajuta viikon parin päästä että hoitoon mennäänkin joka arkipäivä ja reagoida sitten esim. kiukuttelulla tms.
Ole huoleti nyt vaan :)