Lue keskustelun säännöt.
Pakkomielle nettitutusta
02.12.2011 |
Olen ollut uupumuksen partaalla töissä ja kotona on vallinnut kylmä tunneilmapiiri jo pitkään. Nyt sitten kuin valonpilkahduksena arkeen törmäsin vanhaan nettituttuuni 10 vuoden takaa, jolloin harrastimme kuumaa nettiseksiä. Tapasimme silloin oikeastikin ja koin jonkinlaisen hullaantumisen, emme kuitenkaan menneet sänkyyn, koska olimme varattuja.
Nyt huomaan, että samat tunteet taas herää kuin silloin, odotan hänen viestiään koko ajan, ja jos ei viestiä tule pariin päivään, olen ihan kuin sairas. Lisäksi mietin koko ajan, kuinka pian voin vastata etten ole liian tyrkky. Tämä vie energiaa työltä ja muulta elämältä, mutta on toisaalta hyvin koukuttavaa.
Olemme vasta päässeet sille asteelle, että yritämme sopia milloin tapaisimme netissä, mutta molemmat on olleet niin kiireisiä ettei olla vielä edetty siihen asti. Toisaalta epäilen, että haluaako hän edes jatkaa yhteydnpitoa. Lisäksi asumme eri maissa. Miten pääsisin tällaisesta riivaavasta tunteesta eroon, kun en kuitenkaan voi mitään odottaa tältä suhteelta enkä edes haluaisi tavata oikeasti. Tämä on kuitenkin ainoa kiinostava asia tällä hetkellä tyhjässä elämässäni, niin en malta päästää irti. Kokemuksia?
Kommentit (2)
tyhjyyden tunteesta. On kiva kuulla imarteluja, joita ei muualta kuule. Ja kun on tavannut livenä ja ihastunut, sekin vaan lisää huumaa. Yritän harventaa viestittelyä ja ajatella jotakin muuta. Vaikeaa se on. Kiitos kun vastasit. (ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokemus itselläni, vaikkakin asutaan ihan samassa maassa ja ollaan tavattu joskus livenäkin.
Ja olen myös joskus miettinyt, että mitä tämä kertoo itsestäni tällänen pakonomainen odottaminen ja ehkä jopa kyttääminen esim. fb:ssä.
Eikä kyse ole siitä, etteikö elämässäni olisi muuta, päinvastoin, aikaa millekään "ylimääräiselle hömpötykselle" ei edes olisi.