Akateeminen, onko taustasi työläisperhe vai akateeminen perhe?

Maanviljelijäperhe. Isoäiti on kyllä ylpeä, kun on jotenkin sen ajan ihmisiä että oppiarvo määrittää ihmisarvonkin... Muuten on ihan tervehenkistä suhtautumista eli ei paheksuttaisi vaikka valitsisin minkälaisen tien.

varmaan ainakin isäni, muusta suvusta en tiedä. ei vaikuta kamalan ylpeiltä.

miehen suku akateemisia herra ties mistä asti, joku esi-isä opiskeli jo 1600-luvulla Saksassa ja siitä jaksavat kuuluttaa.

Oma sukuni ei ole ylpeä saavutuksestani, sillä olen pelkkä maisteri. Mun ja mun miehen suvussa se on pelkkä normisuoritus, jolle ei kukaan korvaansa lotkauta. Sitten ne voi vähän kiitellä, jos tekee kaksi ylempää tutkintoa ja varsinaisen hyväksynnän saa oikeastaan vasta kun on väitellyt.

työläistaustasta olen. Ei edes yhtäkään ylioppilasta suvussa ennen minua. Ovat ylpeitä, vaikka eivät paljon asiasta ymmärräkään. Eivät esimerkiksi tiedä, mitä eroa on maisterilla ja tohtorilla jne.



Olen itsekin oikein ylpeä saavutuksistani, vaikka av:lla aina huudellaankin, että "ei akateemisella tutkinnolla enää nykyään ole mitään arvoa". No minulle on! Ei voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut, että miltä tuntuu saada akateeminen koulutus ja ammatti kun on lähtöisin rikkonaisesta, moniongelmaisesta ja tietenkin kouluttamattomasta työläisperheestä. Yliopistoon pääsy on 8 kertaa todennäköisempää jos vanhemmat ovat akateemisia. Lisäksi minulla oli ristinäni lapsuudenperheen mielenterveys-, taloudelliset ja alkoholiongelmat. Ei tähän ihan jokainen pysty :)

työläistaustasta olen. Ei edes yhtäkään ylioppilasta suvussa ennen minua. Ovat ylpeitä, vaikka eivät paljon asiasta ymmärräkään. Eivät esimerkiksi tiedä, mitä eroa on maisterilla ja tohtorilla jne.

:)

äitini ja isäni ovat hyvin ylpeitä. Molemmat köyhistä oloista maalta lähtöisin ja hyvin vähän käyneet kouluja. Olen edelleen ainoa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut kun mukaan lasketaan mun äidin ja hänen sisarustensa perheet sekä isä ja hänen veljensä perhe. Nää muut kyllä enimmäkseen mollaa ja haukkuu mua ja korostavat aina tavatessamme sitä miten turhaa akateemiset opinnot ovat. Näin siis edelleen vaikka olen jo 33-vuotias ja valmistunut jo 10 vuotta sitten ja tätä on jatkunut koko ajan.

ja työläissuvusta, mutta suht. varakkaasta. Olivat iloisia että opiskelin, koska niin halusin ja olin itse onnellinen. "Ylpeitä" eivät niinkään, ovat kaikki vaatimatonta porukkaa, ei ole tapana kehuskella millään. Hyväksyntä ja rakkaus ei ole ollut mistään meriiteistä kiinni, minkäänlaisia paineita ei ole ollut koskaan.

Isovanhemmat ovat toisella puolen työläisiä ja toisella maanviljelijöitä. Yliopistoon meno oli meille lapsille itsestäänselvyys.

Ovat ylpeitä.

Olen työläisperheestä. Perheeni eivät ole erityisen ylpeitä saavutuksistani. Ovat itse perinnöillä monessa polvessa vaurastuneita vanhan rahan rikkaita. Ilmeisesti jossain sukuhaarassa on ollut akateemista sivistystä.

Äiti ja isä ja isovanhemmat ovat ylpeitä, muista en tiedä.

Sairaanhoitajavanhempien lapsi olen siis. Isovanhemmistani isäni vanhemmat ovat akateemisia, samoin isän kaikki siskot. Äidin puolelta harvempi. Ja vanhempani ovat kyllä ylpeitä saavutuksistani, muistakin kuin akateemisesta loppututkinnosta.

kai ne ylpeitä on, mutta ovat ylpeitä kaikista sisaruksista, oli sitten vaikka duunariammatissa. Lukioon menoa kyllä pidettiin itsestäänselvyytenä JOS ei ollut jo toiveammattia tiedossa.

ei koulutusta



En tiedä. Itse en erityisen suuresti arvosta akateemisuutta sen koulutuksen nähtyäni vaan että kukin löytäisi sen mistä tykkää, missä hyvä. Itse toivoisin olevani hyvä kädentaidoissa.

Eivät ole ylpeitä. Ovat paljon ylpeämpiä kouluttamattomasta siskostani, jolla on iso talo, kylpypalju, kaksi autoa, moottoripyörä ja mökki Lapissa.

äidin puolelta, myös isovanhemmat. Olen meidän perheen luuseri kun olen vain maisteri, kai ovat ylpeitä että sain kuitenkin joskus opinnot loppuun ja ammatin :)

sukuni ei takuulla ole ylpeä mun saavutuksistani. En ole saanut mitään aikaiseksi, olen toki koulutustani vaativissa töissä mutten missään ylevissä. Ihan tavallisesti yrityselämän palveluksessa, en tee tiedettä enkä pelasta maailmaa.

Osa on ja osalle sanat "yliopisto" ja "akateeminen" on kuin punainen vaate, joten sanojaan saa varoa. En ole mitenkään menestynyt, päinvastoin, mutta tietty lukeneisuus (kaksi akat. tutkintoa) saa elämän tuntumaan mielenkiintoiselta.

Maanviljelijä/työläistausta on. Muutama serkku oli päässyt ylioppilaaksi toiselta puolen sukua. Vanhemmat ovat ruvenneet koulunpenkiltä töihin. Ovat arvostaneet koulutusta ja antaneet tehdä sitä mitä me sisarukset olemme halunneet.



Ylpeämpiä varmaan olisivat, jos vielä olisi töitä tällä akateemisella. Toisaalta luulen, että akateemisen taustan omaavilla vanhemmat avittavat työn saannissa jo varhain.

Isä on akateeminen, mutta hänen isänsä syntyi torpparin tupaan, joten henkisesti lasken itseni työläistaustaiseksi.



Onhan nuo ylpeitä, mutta olis ne ylpeitä vaikka olisin valinnut minkä ammatin.

Vaikeita ovat nuo arvot ja tittelit. Hauskin oli eräs sukulainen, joka onnitteli miestäni tohtorin tutkinnon johdosta: "Onnea nyt kovasti professorille!"