Lue keskustelun säännöt.
Sisältää vuodatuksen, jota ei voi missään äänen sanoa,
02.12.2011 |
ei voi kertoa edes rakkaimmalle ystävälle:(
Elän todella etuoikeutettua elämää, mulla on ihana mies, rahasta ei ole puutetta, 3 maailman ihaninta lasta.
Mutta
Mua tympii aamulla mennä vaatekaapille ja katsoa sitä vaatemäärää mikä kaapissa on. Edustusvaimolla pitää olla edustusvaimon vaatekaappi.
Ja paljon muutakin. Laskin juuri, että kaapissani on 42 farkut, ihan tajutona.
Asutaan ulkomailla, valtava talo uima-altaineen ja henkilökuntineen. En muista koska olisin viimeksi silitysrautaan tai lattiamoppiin koskenut, siitä on vuosia.
Ja musta tuntuu, että olen maailman onnettomin ihminen. Sitten keinutan orpokodissa vauvaa sylissäni ja olen vielä onnettomampi kun valitan ja maailmassa on niin paljon kamalaa ja kurjaa.
Mikä oikeus mulla on valittaa ja olla tyytymätön.
Anteeksi, oli pakko johonkin tämä purkaa.
Itken aamulla kun perhe on lähtenyt töihin ja kouluun, itken lähes aina kun olen yksin.
Mutta päivästä toiseen puen kasvoilleni onnellisen ja iloisen ilmeen aina kun tapaan ihmisiä.
Kommentit (15)
oot masentunut. hae apua.
ai että,kun ei tarttis koskaan siivota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sano siivoojalle että vedä sinä duunari yksi gini tonikki niin minä siivoa?
Miksi et tee jotain älytöntä lastesi kanssa? Kantakaa hiekkaa sisään ja viettäkää biitsi juhlat olkkarissa.
Miksi et lähde lomalle ja vieraile köyhien suomalaisten sukulaistesi luona?
Miksi väännät naamasi iloisen ilmeen? Sellaisesta saa syövän.
sano siivoojalle että vedä sinä duunari yksi gini tonikki niin minä siivoa? Miksi et tee jotain älytöntä lastesi kanssa? Kantakaa hiekkaa sisään ja viettäkää biitsi juhlat olkkarissa. Miksi et lähde lomalle ja vieraile köyhien suomalaisten sukulaistesi luona? Miksi väännät naamasi iloisen ilmeen? Sellaisesta saa syövän.
Ei oo lähimaillakaan hiekkaa mitä kantaa sisään.
Kyllä me kaikkea lasten kanssa touhutaan, muta aika on aika rajallinen. Teinejä kaikki ja koulubussi hakee portilta 6.30 koulu loppuu klo 15 ja sen jälkeen koululla harrastukse, ovat kotona klo 17-18 aikaan. Läksyt ja dinneri, sit pitääkin jo mennä nukkumaan. La menevät kavereidensa kanssa ja harrastuksissa. Su on kyllä pyhitetty omalle perheelle.
Lomailemme kesät ja joulut suomessa, muuten en halua niin kauas lähteä perheestäni turhaan. Eikä mulla ole köyhiä sukulaisia kylläkään. Ihan normituloisia.
Hyvä kysymys, miksi väännän naamani iloiseen ilmeeseen, en tiedä. No lapset ovat hyvä syy.
kukaanhan ei voi asua ulkomailla, ei ainakaan kukaan joka täällä palstailee?
JA en mä nyt lähellekkään niin varakas ole kuin herttuatar C
Ja me maksamme yhdelle työntekijälle n. 170€/kk
kuuden päivän työstä, ette se nyt niin kallista ole pitää useampaa työntekijää. Ja jos kauhistuttaa palkka se on 3 kertaa enemmän, mitä paikalliset työväelleen maksaa.
Niin, mistäpä sä sen tietäisin miksi itkeskelen, kun en sitä itsekkään tiedä.
Pakko vaan johonkin purkaa.
oot masentunut. hae apua. ai että,kun ei tarttis koskaan siivota!
masentunut, kun en ole ollut.
Olen vain jostain kummallisesta syystä niin äärettömän surullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai jotenkin sulla on elämän motivaatio ainakin hukassa. Voisitko mitenkään hakea jostakin apua tai edes irrotella vähän? Onko sulla oikeesti yhtään hyvää ystävää?
koska sulla on paljon rahaa, pääset tuosta olosta eroon. 7 vuoden kokemuksella sanoisin, että älä jää ihmettelemään, varaa aika psykiatrille, hyvälle ravintotieteilijälle ja lääkärille, otata kaikki mahdolliset verikokeet (kilpirauhaset, hormonit jne), varmasti löydät syyn olollesi ja saat siihen apua, olipa syy fyysinen tai psyykkinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai jotenkin sulla on elämän motivaatio ainakin hukassa. Voisitko mitenkään hakea jostakin apua tai edes irrotella vähän? Onko sulla oikeesti yhtään hyvää ystävää?
Ja saan kyllä irrotella ihan niin paljon kuin haluan, ei siitä ole kyse.
Muodollisten juhlien ja juttujen lisäksi on paljon kaikkea hauskaa, yhdessä ja erikseen mieheni kanssa.
koska sulla on paljon rahaa, pääset tuosta olosta eroon. 7 vuoden kokemuksella sanoisin, että älä jää ihmettelemään, varaa aika psykiatrille, hyvälle ravintotieteilijälle ja lääkärille, otata kaikki mahdolliset verikokeet (kilpirauhaset, hormonit jne), varmasti löydät syyn olollesi ja saat siihen apua, olipa syy fyysinen tai psyykkinen.
Kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin pari vuotta sitten, siihen on lääkitys.
Hormoneja ei kyl ole mittailtu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä aloitin vielä lukio-opiskelut vanhalla iällä ihan vain siksi ettei ollut muutakaan tekemistä kun lapset eivät minua enää tarvitse niin paljoa. Harrastukset tuo sisältöä elämään, mitä sinulla ei kuulosta olevan ollenkaan.
Kai sitä nyt vähemmästäkin masentuu, jos ei tunne olevansa hyödyllinen. Raha ei oikeasti tuo mitään onnea, mutta tarpeellisen työn tekeminen tuo.
Keksi projekteja, joita tykkäät tehdä. Osaisitko kirjoittaa vaikka kirjaa edustusvaimoista? Voi sitä pöytälaatikkoonkin ja vaikka omia jälkipolvia varten kirjoitella, vaikkei julkaistavaksi yltäisikään. Tai tehdä sukututkimusta, opetella uusi taito, urheilulaji, käsitöitä, soittamaan jotain. Opiskella joku ammatti, tehdä pientä bisnestä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko oikeasti puolisosi kanssa onnellinen?
Itse olin kaltaisessasi tilnteessa ja kuvittelin olevani onnellinen ja kaikki olevan hyvin, kunnes hyvä ystäväni avasi silmäni onnettoman suhteemme edessä.
Enempiä vaamatta tiivistetysti: elin mieheni elämää, en omaani. Mieheni maailmassa. En omassani. Mieheni tyylillä, en omallani. Liikaa myönnytyksiä, vaikka ajattelin, että näin se menee rakastamansa ihmisen kanssa.
Ei muuten mene.
Olen nykyään köyhä, mutta onnellinen. Näin sen ei tarvitse kaikkien kanssa mennä. Mutta haepa tosiaan keskusteluapua.
Tsemppiä ja voimahali, ystäväni. :)
Kai sitä nyt vähemmästäkin masentuu, jos ei tunne olevansa hyödyllinen. Raha ei oikeasti tuo mitään onnea, mutta tarpeellisen työn tekeminen tuo.
Keksi projekteja, joita tykkäät tehdä. Osaisitko kirjoittaa vaikka kirjaa edustusvaimoista? Voi sitä pöytälaatikkoonkin ja vaikka omia jälkipolvia varten kirjoitella, vaikkei julkaistavaksi yltäisikään. Tai tehdä sukututkimusta, opetella uusi taito, urheilulaji, käsitöitä, soittamaan jotain. Opiskella joku ammatti, tehdä pientä bisnestä tms.
Nimenomaan tunne siitä, että on hyödyllinen yhteiskunnalle tai yhteisölle, ei vain omalle perheelle, tuo onnen tunnetta. Voisitko alkaa vetämään jotain hyväntekeväisyysprojekteja? Tai onko aivan mahdoton ajatus hakeutua töihin? Jos ei ole oman alan töitä tarjolla, voisitko kouluttautua uudelleen?
Myös itsensä haastaminen opiskelun tai liikunnan kautta tuo mielekkyyttä elämään. Tee listaa miten haluat kehittää itseäsi ihmisenä esim. haluat oppia ymmärtämään enemmän muita, ala opiskella psykologiaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raha ja helppo elämä ei tuo onnea sen enempää kuin tavallinen elämä. Ei tarvitse hävetä surun tunnetta. Ilo voi palata, tsemppiä!
Oleko mahdollisesti Herttuatar Catherine, joka täällä tulkin avustuksella tilittää? Ai niin, mutta sulla on lapsia...
Tekstistä ei oikein selviä mitä itkeskelet?