Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että juuri vauva-ajan ohittaneena
10.12.2011 |
en jaksa OLLENKAAN tuttujen vauvoja ja vauvajuttuja? Siitä, kun itsellä oli vielä vauva, on niin vähän aikaa, eikä aika ollut kovin helppoa. Nyt tuntuisi paremmalta, kun saisi unohtaa vuodeksi pariksi koko vauva-arjen eikä tarvitsisi osallistua tuttujenkaan hössötykseen eikä oikeastaan edes heidän tukemiseensa eikä juttujensa kuuntelemiseen.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen vauva-aika oli minulle lapsen allergioineen, tuntikausia jatkuvine huutoineen ja oman synnytyksen jälkeisen masennukseni takia niin kova kokemus, että vielä pari vuotta sen jälkeen oli suhteeni pikkuvauvoihin lähinnä pelokas.
Toisen lapsen uskalsin tehdä, kun esikoinen oli lähes 4 vuotta. Kuopuksen vauvavuosi oli helpompi kuin esikoisen, mutta ei ihan helppo sekään. Kolmannesta kerrasta en varmaan selviäisi.
En todellakaan ole erityisen "vauvamyönteinen" ihminen, vaikka omia lapsiani toki rakasten yli kaiken, hankalasta alusta huolimatta. Jos voin sen välttää, en halua erityisesti olla tekemisissä vauvaperheiden kanssa. Ymmärrän siis sinua paremmin kuin hyvin.