Lapsen kuulon alenema
Huomasin kauhukseni, että 4-vuotiaani kuulo on huonontunut. Pientä flunssaa ollut viikon ajan, mutta tuskin sen pitäisi vaikuttaa näin paljon. Mitään kuiskaten sanottua ei todellakaan kuule, aivan ääneen täytyy sanoa ja sitten ikäänkuin toistaa sanotun eli varmistaa, että on kuullut oikeen.
Tämä kuulonalenema kyllä selittäisi monta juttua. Lapsi on alkanut viime aikoina puhumaan itse huutamalla tai ainakin isoäänisemmin kuin aiemmin, juonittelee tavallista enemmän ja hyräilee "omissa maailmoissaan".. Toisaalta mietin, voiko tämä olla jo pitempiaikainen vaiva, kun lapsella on myös puheenviivästymää. Puhuu, mutta puhe välillä epäselvää, R ja K puuttuvat puheesta kokonaan.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Miten tulisi toimia? Korvalääkärille meillä on tulossa aika parin viikon kuluttua tärykalvon tarkistusta varten. Neuvolalääkäri huomasi, että tärykalvossa jotain poikkeavaa putkituksen (putket jo kauan sitten lähteneet pois) jäljiltä.
Kommentit (9)
ihan tavis flunssa riittää siihen että lapsella on korvat tukossa, joskus tulee kunnon korvatulehdus siihen perään, joskus korvat "soivat" jokusen päivän (ilmeisesti niin tukossa että kuulee oman sydämen sykkeen tms) ja joskus tulee lievempi tulehdus johon en hae antibiootteja
lapsi on nyt 9 v ja kun flunssa ohi ja menee vielä viikko-pari-kolmekin niin kuulo toimii taas
ilmeisesti sitten ahtaat "röörit" siellä nenän-korvien tienoolla
Duodecimin lastentautien oppikirjassa on yksi luku aiheesta. Siinä mainittiin että joskus korvatulehdus ei aiheuta kipua mutta kylläkin kuulonalenemisen. Varaisin ajan korvalääkärille jo huomiselle. Huom. en tosin ole lääkäri.
asiallisista vastauksista. Kieltämättä säikähdin kovasti, mutta yritän nyt rauhoittua ja odotella rauhassa korvalääkärin aikaa. Kävinkin jo googlettelemassa aiheesta ja liimakorvakin vaikuttaisi mahdolliselta.
muuten oireeton liimakorva syynä. Menisin melkein korvalääkärille ennen jo tiedossa olevaa aikaa.
liimakorvaan. Minulle ei tule enää kipua korvatulehduksista, koska tärykalvot ovat jo niin vaurioituneet. Ainoa merkki on kuulon alenema tai jopa korvan lähes totaalinen kuurous.
En nyt halua pelotella, mutta minulla kuuloon on tullut pysyvä alenema, kun en tajunnut kerran hoidattaa tulehdusta (tai oikeammin poistattaa nestettä välikorvasta) tarpeeksi nopeasti. Minä en siis odottaisi oman lapseni kohdalla hetkeäkään vaan veisin suoraan lääkäriin.
Lapsella oli paljon korvatulehduksia, jotka ei kipuillut vaan huomattiin ne aina siinä vaiheessa kun lapsi ei enää kuullutkaan.
Toki voi olla pidempiaikaistakin, jos puheen viivästymääkin on, kannattaa tutkituttaa.
pojalla kuulon alenema huomattiin 5-vuotisneuvolan kuulokokeessa. Koe uusittiin parin kuukauden päästä ja kun se oli samanlainen eli yhtä "huono" niin saatiin aika korvalääkärille yliopistolliseen sairaalaan jossa tehtiin erittäin laajat kuulokokeet. Niissä todettiin että on joko synnynnäinen tai useiden pienenä olleiden korvatulehdusten aiheuttama, lievä kuulonalenema. Sai myös kuulokojeet ja käyttikin niitä vuoden ajan silloin tällöin. Nyt poika on 8-vuotias ja kokee itse ettei tarvitse enää kuulokojeita.
Kuulokokeessa ja korvalääkärillä käymme kuitenkin säännöllisesti vuoden välein ja saamme ottaa sinne aina yhteyttä kun siltä tuntuu. Esim. kesällä kun pojan korva puhkesi itsestään.
tarkistin paikallisen yksityisen lääkäriaseman nettisivuilta, että seuraavan kerran siellä on aikoja korvalääkärille 2 päivää ennen sairaalan korvapolille olevaa aikaamme. asumme suht pienellä paikkakunnalla eikä täällä ole mahdollista päästä siis rahallakaan korvalääkärille nopeammin. tk-lääkärille meno ei liene juurikaan diagnosointia nopeuta, kokemuksesta tiedän tämän, kun perheessä useampi korvakierrelapsi ollut..
tytölle huomattiin kuulon alenama 5-vuotisneuvolassa. Kotona ei arkielämässä käynyt ilmi, mutta neuvolassa tutkittiin kuulo koneella, niin se selvisi.
Tehtiin tarkempia tutkimuksia ja tulos oli, että se on synnynnäinen ja kuulo on huono vain jossain tietyillä taajuuksilla.
Kun saatiin tietää tästä, puhuttiin enemmän katsekontaktia ottaen ja koulussa lapsi ei istu koskaan takarivissä.
Mielestäni nyt on tärkeää, että lapsesi tutkitaan hyvin. Sitten saatte tietää, onko se kenties ohimenevää vai pysyvää ja saatte ohjeita.
Panikoituminen on turhaa, tuohon ongelmaan on yksinkertaiset "lääkkeet".