Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa perhe-elämään täysin kyllästynyt?
22.11.2011 |
Haukkumaviestejä varmasti satelee, mutta ensisijaisesti haluaisin tietää onko kukaan muu niin kyllästynyt perhe-elämään, että olisi valmis jättämään kaiken taakseen?
Olen itse niin loppu elämään päivästä toiseen kolmen lapsemme, mieheni, kodin jne. tarpeita toteuttaen, että en jaksa enää. Siksi olen pätynyt siihen että muutan pois ja en ole perheeseeni enää missään yhteydessä. Tiedän että tämä on kamalaa, mutta en näe muuta vaihtoehtoa.
Tunnetko ketään joka olisi tehnyt tällaisen kamalan teon? Mitä siitä seurasi?
Kommentit (4)
varsin samanlainen olo ! Lapset 7v, 4v ja 2,5v. Raksa-ajasta selvittiin, mutta nyt puol vuotta mies on tehnyt kahta työtä ja kotona ollessakin kaikki kotihommat kuuluu mulle !! :/ Oon niin poikki, ettei lyhyt oma hetki auta, vaan tunne palaa heti takasin kun lapsetkin.
Tunnen itseni neuvottomaksi ja haaveilen pois lähtemisestä, mutta oikeasti en sitä pysty tekemään. Kun vaan tietäis mitä vois tehdä ?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, niin tuttu tunne. Onneksi meillä lapset kohta isoja, joten voi miettiä ratkaisuja suuntaan ja toiseen.
Minun mielestäni kaikille, mutta varsinkin sinulle itsellesi, olisi varata aika psykologille ja selvittää, mikä oikein mättää. Olet tehnyt kolme lasta, eli joskus on ollut aika, jolloin olet tykännyt lapsiperheen elämästä ja halunnut elää sitä. Täytyyhän sun ensin tietää, mitä tarkalleen ottaen pakenet ja mihin haluat muutosta, ennen kuin teet noin radikaaleja ratkaisuja.
Harrastatko ollenkaan liikuntaa? Onko sinulla omaa aikaa?
Jos vastasit yhteenkään kyllä, korjaa asia ennenkuin teet jotain noin peruuttamatonta! Peruuttamatonta itsellesi, lapsillesi ja miehellesi myös.
Minulla ei ole tuollaisia ajatuksia, mutta aika syvällä on käyty kolmen lapsen kanssa, jotka syntyivät kolmessa vuodessa. Nyt kun raskain aika on takana, tunnen valtavaa iloa ja kiitollisuutta lapsistani ja perheestäni.
Näin ei ollut silloin, kun sain liian vähän unta, en käynyt koskaan yksin kaupassa, ja liikunta oli roskapussin viemistä ulos.
En usko, että kukaan järkevä ihminen haukkuu sinua, koska viestistäsi huomaa, että tunnet olevasi täydellisessä umpikujassa, ja oikeasti epätoivoinen.
Kuinka pieniä lapset ovat? Onko sinulla masennusta, vai tuntuuko vain että elämä on pyykinpesua ja ruuanlaittoa ja siksi niin kamalaa?
Kaikkea hyvää sinulle, toivon ettet jätä lapsiasi ja löydät tasapainon itsesi ja perheesi kanssa!