Mua pelottaa.

-

uusi nainen. Ei siinä ainakaan monta viikkoa mennyt. Olihan siinä sellainen fiilis, että ai noin äkkiä löytyi nainen, vaikka exä ei edes halunnut erota.



Toisaalta tiesin, että saan exän takaisin jos vaan haluan. Mutta kuka nyt sellaista häntäheikkiä haluaa. Myönnän kyllä, että paneskeltiin eron jälkeenkin. Hyh, nyt oikein ällöttää ajatella että saatoinkin antaa.



Niin tämä uusi suhde ei kauaa kestänyt, ei varmaan kahta kuukauttakaan. Saattoi olla että nussi meitä samaan aikaankin (ei kirjaimellisesti). Eli neuvona on, ettei kannata eksyä samaan sänkyyn exän kanssa.



Vaikka auttoihan se tavallaan siihen ikävään kun tunteita vielä oli. Mutta kannattaa ehkä kuitenkin mennä eteenpäin, ei ehkä heti uutta miestä jos nyt ei joku ihana satu kohdalle.

onko sun elämä muutenkin samanlaista kilpailua yhtä järkevistä asioista?



Mulla ois ollut parikin tarjokasta uudeksi suhteeksi jo valmiina, mutta en halunnut mitään suhteita, halusin vain olla rauhassa. Exän suhteista olen kiinnostunut vain sikäli kuin ne vaikuttavat lapsiin (siis lähinnä että jos kaikki on hyvin, hyvä; jos ei, lapsia tarvii tukea enemmän).

ja yksi ratkaisevista tekijöistä siinä että sain lopulta päätöksen tehtyä oli se, että tajusin, että olen vaikka mieluummin yksin kuin naimisissa exäni kanssa. Minua ei haittaa vaikka exäni löytäisi uuden ennen minua. En itse asiassa edes tiedä, haluanko enää itse uutta miestä ikinä. Lasten kannalta on hyvä, jos isä on mahdollisimman onnellinen joten uusi nainen on enemmän kuin tervetullut kuvioon, kunhan, kuten joku edellä totesi, osaavat hoitaa sen niin, että asia ei vaikuta lapsiin haitallisesti.



Tältä tuntuu nyt, jännä nähdä miten sitten jos ja kun asia joskus todella konkretisoituu.

Jos mies saa vasta jälkeesi uuden emännän?

Tai jos mies jää täysin yksinään.

Ex alko seurustella vajaa 2 kk sen jälkeen, ku ero oli laitettu vireille. Ei haitannu mua, mutta asiaan vaikutti kyllä se, että tunsin myös naisen ja "tiesin", ettei tuu kestämään, en tiiä oisinko ottanu niin rauhallisesti muuten. No, oltiin kyllä "tehty" (miehen aloitteesta) eroa liki 2 vuotta kaikkine terapioineen ym., joten olin kyllä jo sinut juuri tuon faktan kanssa, että emme pysty toisiamme onnelliseksi tekemään, ja rakastin ja rakastan yhä siinä mielessä, että toivon hänen löytävän pysyvän onnen jonkun muun kanssa.

Eroa ei kannata ensisijaisesti miettiä tuolta kannalta. Jos te ette sovi kuitenkaan tosillenne, on parasta toivoa exälle onnea, etä löytäisi itselleen sopivamman samalla tavoin kuin toivot itsellesikin onnea. Kuitenkin ex on sinulle varmaan tärkeä henkilö kun olette niin paljon jakaneet, joten tietenkin voit toivoa hänelle hyvää ja ihan yks hailee kuka löytää ekana uuden. Kun ei se eroon liity. Tsemppiä!