Lue keskustelun säännöt.
Oletko kokenut, että sinut suljetaan "äitipiireistä" pois?
01.12.2011 |
Itse koen vahvasti näin. Ei tervehditä ja esim koulun juhlissa ei istuta lähellekkään.
Olen ulkopaikkakuntalainen ja en taida koskaan päästä piireihin. Itsellä masennustausta ja olen aika arka. Tosin olen yrittänyt tervehtiä ja olla ystävällinen. Mutta eipä sitä jaksa loputtomiin yrittää.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (5)
mutta toisaalta ei haittaa pätkääkään kun en ole "äitipiireistä" kiinnostunut. Naapureissa on mukana "äitituttuja" mutta silloinkin he ovat enemmän naapureita kuin "toisia äitejä".
Mulla ei ole minkäänlaista tarvetta kokea yhteenkuuluvuutta äitipiireihin, oma äitiyteni on vahva ihan omillaan. Vanhemmuusasioita puin puolisoni kanssa sekä tällä palstalla, ja se riittää, ainakin nyt. Lapsia kolme, taaperosta koululaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuo äitien väliset suhteet toimivat samanlailla kuin muut ihmissuhteet. Sen saat mitä annat. Olen luonnostani ujo (vaikkakin äärettömän puhelias) ja, jos tsemppaan niin kummasti niitä tuttuja alkaa löytymään. Reippaasti vaan juttelemaan muiden äitien kanssa!
Sinällään minuakaan ei äitipiirit kiinnosta, mutta lapsen takia jaksan ystävystyä hänen kavereiden ja tuttujensa vanhempien kanssa. Meilläpäin ainakin kutsutaan aina ensimmäisenä ne lapset joiden äidit on kutsujan tuttuja.
Kuuluuko äitien moikata toisiaan vastaantullessa, vähän niinkuin motoristit tekevät??
Eiku oikeesti, minua kummastuttaa vanhemmat, jotka eivät edes tervehdi, kun ovat samaan aikaan hakemassa lapsiaan hoidosta. Ovat varmaan samoja tyyppejä, jotka eivät tervehdi naapureitaan rappukäytävässä.
Kuuluuko äitien moikata toisiaan vastaantullessa, vähän niinkuin motoristit tekevät??
Eiku oikeesti, minua kummastuttaa vanhemmat, jotka eivät edes tervehdi, kun ovat samaan aikaan hakemassa lapsiaan hoidosta. Ovat varmaan samoja tyyppejä, jotka eivät tervehdi naapureitaan rappukäytävässä.
on just niitä, joista äitipiireihin pääsy on hankalaa.
Juttelen itse tosi suorasti toisille, joten olen saanut paljon äitituttuja. Yritän myös aina jutella kaikille muillekin, siis ei-tutuille, jotta kukaan ei kokisi olevansa ulkopuolinen. Aina se ei vain ole helppoa. Jotkut eivät anna itse keskusteluun mitään. Keskustelu menee silloin kutakuin näin:
-Hei, onpas kiva paita tytölläsi tänään.
-Juu.
-Miten on syksy mennyt teillä? On ollut tosi pimeää.
-Joo.
-mm. Tylsää kyllä aina ulkoilla hämärässä, tulisipa lunta.
-Niin.
-Onko sun mielestä ollut vaikeaa keksiä miten lapset vaatettaa, kun kelit niin vaihtelee? Mun mielestä on, aina joko kuuma tai kylmä.
-Juu.
Ei sitä jaksa kovin pitkään, toisen pitäisi aina keksiä jotain vastaan, jatkaa lausetta vähän pidemmälle ja ehkä kysyä jotain takaisin.