Sossuiksi hakeutuvat kaikista puusilmäisimmät kultalusikka persiissä syntyneet.

mutta onneksi et parin kokemuksen perusteella yleistä. :)

alalla työskentelevien ihmisten todelliset ajatukset, samalla tavalla kuin se yksi ainoa juoppo yhoo edustaa kaikkia lapsiaan huonosti kohtelevia horoperseyksinhuoltajia..

En yleistä joo.

sellainen hassu kuvitelma, että he voisivat pienen elämänkokemuksensa ja tasottoman koulutuksensa tukemana neuvoa vaikeissa elämäntilanteissa oleville ihmisille miten heidän tulee elää. Näitä ylemmyydentuntoisia, mutta mielestään hyvää tarkoittavia idiootteja on sosiaaliala pullollaan. Ja tutkimusten mukaan juuri suomalaiset sosiaalityöntekijät ovat eurooppalaisella mittapuulla kaikkein kylmimpiä ja oikeistolaisimpia arvoiltaan. Eli moni hakeutuu sossuun töihin voidakseen päteä heikompiosaisille ja voidakseen käyttää viranomaisvaltaansa heikommassa asemassa olevia ihmisiä nöyryyttääkseen.

Kysymys on siitä, että sossuksi ja vaikka opettajaksi yms on niin vaikea nykyään päästä, että sinne hakee ja pääsee sisälle lähinnä nämä ns. kympin tytöt, joilla ei tosi elämästä ole mitään hajua. Kaikki on mennyt aina putkeen, ei ole vakavia sairastumisia, koulukiusaamista saati vanhempien päihdeongelmaa yms yms, mitä nyt maailmassa voikaa pahaa olla.



Totuus on kuitenkin se, ettei niistä kirjoista opi kuin sen teoreettisen puolen, käytäntö on sitten aivan eri.



En ole itse koskaan sossujen kanssa ollut tekemisissä, mutta mitä olen muualta kuullut ja voin hyvin kuvitella, että homma ei aina oikein pelaa. Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.

Miksei se noinkin voi olla jossain sosiaalitoimistossa.



Minä olen eksynyt alalle kai siitä syystä, että omassa perheessä on ollut niin paljon kaikkea, mihin oltaisiin tarvittu apua, mutta ei haettu, eikä kukaan osannut tarjotakaan. Nyt teen paljon työtä päihdeongelmaisten kanssa ja joskus olen ajatellut, että aivan hullua, että yritän saada raittiiksi kaikkia muita päihteidenkäyttäjiä, paitsi sitä yhtä jonka raittius oli lapsuuteni suurin haave- eli oma isäni.



Ja kyllä huomaan, että työkavereillakin on aika omakohtaisia ja vaikeita asioista takana, jotka varmaan on vaikuttaneet alavalintaan.



En sitten tiedä kumpi on asiakkaan kannalta parempi: omia lapsuutensa ja elämänsä arpia kantava sossu vai arveton ja ylimielinen sossu kultalusikka ahterissa.

Ihan totta. Olen tavannut kokeneita, elamaa nahneita, alykkaita naisia. Kaikilla aloilla on seka hyvia etta sitten niita vahemman hyvia.

Vaikka olin kyllä tosi järkyttynyt, kun työkaverini projektissa (sosiaalialan opiskelija) ei suostunut mm. matkustamaan bussilla, koska siellä joutuu istumaan ventovieraitten ihmsiten viereen. Hän ei myöskään voinut käyttää pyykkitupaa, koska uskoi että hänen vaatteensa ovat sitten likaisia sen jälkeen, siis naapureiden lika tarttuu siitä koneesta hänen koneeseensa. Mä ihmettelin syvästi, miksi tuollainen ihminen, joka on suorastaan neuroottinen puhtauden ja yksityisyyden suhteen, hakeutuu juuri sille kaikkein ihmisläheisimmälle alalle.

suhtautuvat sitä empaattisemmin asiakkaisiinsa, mitä korkeampi koulutus heillä on. Sossuinahan toimii paljon epäpäteviä ihmisiä, joilla on keskimäärin kovempi asenne apua hakeneita kohtaan, vähemmän ymmärrystä ongelmien kasaantumisen mekanismeista ja ongelmien yhteiskunnallisista taustoista kuin niillä, joilla on taustalla korkeakoulututkinto sosiaalityöstä. Mutta toki näissä epäpätevissäkin ja ammattikorkeasta valmistuneissa on ymmärtäviä ja laaja-alaisesti työnsä perusteet hallitsevia ammattilaisia.

Opiskelen viimeistä vuotta sosiaalityötä yliopistossa, enkä todellakaan ole syntynyt kultalusikka suussa. Omat henkilökohtaiset vaikeudet monella tasolla osoittivat tietä sosiaalityön opiskeluiden pariin. Minun vanhempani eivät ole tukeneet minua taloudellisesti, eivätkä muutenkaan.

Olen kolmekymppinen, joten joku varmaan saattaa pitää tytönhupakkona, jos istuu ensi kerran sosiaalitoimistossa työpöytäni ääreen. Olen kuitenkin saanut paljon hyvää palautetta työotteestani. Pyrin katsomaan asiakkaan tilannetta aina yksilökohtaisesti, enkä missään tapauksessa halua tuomita tai syyllistää. Lastensuojelussa on kyllä välillä vaikea ymmärtää esim. vanhempia, jotka hakkaavat vaippaikäistä lasta, mutta ei siinäkään tuomitseminen auta. Olen kyllä itsekin nähnyt opiskelijakollegoissani suuria ennakkoasenteita ja ylemmyyden tunnetta asiakkaita kohtaa. Yksi opiskelijatoverini sanoi, ettei ikinä alentuisi hakemaan toimeentulotukena. Minä olen hakenut toimeentulotukea mm. silloin, kun ei opintotuki ole riittänyt korkeisiin lääkekustannuksiini. Mielestäni sekin on antanut näkökulmaa siihen, miten turhauttavaa asiakkaan asemassa on sahata eri papereita sossuun ja katsella bykratian rattaiden pyörintää. Jokaisella saattaa tulla joskus eteen tilanne, että tarvitsee toimeentulotukea tai muita sosiaalitoimen palveluita. Parempi siis olla ketään asiakastaan syyllistämättä.Toivottavasti kirjoituksen aloittaja saa vielä positiivisiakin kokemuksia meistä sossuista.

Mielestäni arpia kantava sosiaalityöntekijä on parempi, jos hän käsitellyt asiansa siihen kuntoon, ettei jollain tavoin hoida itseään asiakkaidensa kustannuksella tai toimi katkeroituneesti ja vähättele asiakkaidensa ongelmia.

Mutta kyllä ihmisistäkin, joilla ei ole henkilökohtaisia kokemuksia, löytyy niitä, jotka pystyvät suunnattoman hyvä empatiakyvyn avulla asettumaan asiakkaidensa asemiin.

Ajattelin, että olisi varmaan hyvä sanoa sossulle suoraan, että mitä sä oikein tuomitset, yleistät tai syyttelet, jos siltä tuntuu. Luulisi, että sellainen palaute laittaa sossun miettimään omaa käytöstään, jos on yhtään järkeä päässä. Olis tietysti hyvä, että tämä palaute tulisi edes jollain tavalla asiallisesssa muodossa, ettei aiheuta ainoastaan sanaharkkaa.



Mä ainakin haluan, että sanotaan suoraan, jos toisesta tuntuu, että käyttäydyn sopimattomasti.