Mitä mieltä? Etä ei hoida lapsen tapaamista omalla, sovitulla

Toki satunnainen pakollinen meno päällekkän on ymmärrettävää, mutta kuvaamassasi tilanteessa en antaisi. Aikuisen on opittava että lapsista huolehditaan ja heille annetut lupaukset pidetään sovittuna aikana. Sitten kun säädetyt tapaamiset menee sovitusti, voi tavata ylimääräiselläkin ajalla.

teidän muuttaa sovittuja tapaamisaikoja jos tällainen on jatkuvaa? Vaikka nyt kyllä vähän kuullostaa siltä, että taitaa etällä mennä ne viikonlopun baarikierrokset lasten edelle...

sunhan ei tarvii suostua tapaamisiin muuten kuin sopimuksen mukaan, eikä jatkuvasti olla joustamassa omia suunnitelmiasi. kun ensin tapaamiset menee sopimuksen mukaan, sitte vois sitä joustoo anella/sopia...

tuosta tulee ongelmia myöhemmin. Näissä asioissa on oltava johdonmukanen ja rajat selvillä alusta asti. Mikä sovitaan, se pidetään. Näin se on aikuisten maailmassa.

Vaikka etävanhemmalle ne viikonlopun baarikierrokset tms. menisivätkin lapsen edelle, niin vaikka se ikävältä tuntuukin, niin silti lapsen etu on saada tavata ja tuntea etävanhempansa.



Meillä ei enää (valitettavasti) ole ajankohtaista. Vanhimman lapseni isä oli aiemmin juuri tuollainen tapaus, joka viikonloppuisin ei pystynyt pysymään viinasta erossa, joten silloin ei lastamme halunnut. Viikolla kuitenkin oli vielä selvinpäin, kun lapsi oli pienempi ja silloin pystyi tapaamaan. Tilanne valitettavasti paheni ja lopulta hän kohelsi itsensä kännissä hengiltä, mutta lapselle on nyt isompana tärkeää, että sai tuntea isänsä. Ja että nimenomaan sai tavata tätä, kun isä oli selvinpäin.



Itseäni kieltämättä aikanaan riepoi ja kunnolla, mutta olen nyt todella tyytyväinen, että pystyin olemaan aikuinen ja laittamaan lapsen edun oman ketutukseni edelle.

lapsen puolesta, haluaisin kuitenkin että välit etään säilyisivät mutta en jaksaisi joka viikko keikauttaa kaikkia suunnitelmia ympäri etän mukaan...

Vaikka etävanhemmalle ne viikonlopun baarikierrokset tms. menisivätkin lapsen edelle, niin vaikka se ikävältä tuntuukin, niin silti lapsen etu on saada tavata ja tuntea etävanhempansa.

Meillä ei enää (valitettavasti) ole ajankohtaista. Vanhimman lapseni isä oli aiemmin juuri tuollainen tapaus, joka viikonloppuisin ei pystynyt pysymään viinasta erossa, joten silloin ei lastamme halunnut. Viikolla kuitenkin oli vielä selvinpäin, kun lapsi oli pienempi ja silloin pystyi tapaamaan. Tilanne valitettavasti paheni ja lopulta hän kohelsi itsensä kännissä hengiltä, mutta lapselle on nyt isompana tärkeää, että sai tuntea isänsä. Ja että nimenomaan sai tavata tätä, kun isä oli selvinpäin.

Itseäni kieltämättä aikanaan riepoi ja kunnolla, mutta olen nyt todella tyytyväinen, että pystyin olemaan aikuinen ja laittamaan lapsen edun oman ketutukseni edelle.

Mutta mielestäni tapaamisajankohdan muuttaminen olisi tässä tapauksessa kaikkien etu. Näin ei tule niitä ikäviä jatkuvia peruuntumisia, lapsi ei odota turhaa etälle menoa (jos se kuitenkin lähes aina peruuntuu), näkevät sitten viikolla ja lähikin voi näin olla edes jotenkin varma, koska lapsi menee etälle.

terv. 3

Vaikka etävanhemmalle ne viikonlopun baarikierrokset tms. menisivätkin lapsen edelle, niin vaikka se ikävältä tuntuukin, niin silti lapsen etu on saada tavata ja tuntea etävanhempansa.

Meillä ei enää (valitettavasti) ole ajankohtaista. Vanhimman lapseni isä oli aiemmin juuri tuollainen tapaus, joka viikonloppuisin ei pystynyt pysymään viinasta erossa, joten silloin ei lastamme halunnut. Viikolla kuitenkin oli vielä selvinpäin, kun lapsi oli pienempi ja silloin pystyi tapaamaan. Tilanne valitettavasti paheni ja lopulta hän kohelsi itsensä kännissä hengiltä, mutta lapselle on nyt isompana tärkeää, että sai tuntea isänsä. Ja että nimenomaan sai tavata tätä, kun isä oli selvinpäin.

Itseäni kieltämättä aikanaan riepoi ja kunnolla, mutta olen nyt todella tyytyväinen, että pystyin olemaan aikuinen ja laittamaan lapsen edun oman ketutukseni edelle.

niin olisko ollut mahdollista, että se isukki olisi lapsen edun takia edes koettanut olla selvinpäin jonkun viikonlopun. Ei se lapsen etu ole äidin vastuulla. Ja miksi tapaamiset pitää sopia vkonlopuksi? Kukin sopikoon elämäntyyliinsä sopivan ajan kohdan, mutta jos toinen osapuoli ei noudata sopimusta, ei toisen kuulu lapsen edun nimissä joustaa, sillä se EI ole lapsen etu. Ja juu, on omakohtasta kokemusta, nimenomaan lapsena.

niin olisko ollut mahdollista, että se isukki olisi lapsen edun takia edes koettanut olla selvinpäin jonkun viikonlopun. Ei se lapsen etu ole äidin vastuulla. Ja miksi tapaamiset pitää sopia vkonlopuksi? Kukin sopikoon elämäntyyliinsä sopivan ajan kohdan, mutta jos toinen osapuoli ei noudata sopimusta, ei toisen kuulu lapsen edun nimissä joustaa, sillä se EI ole lapsen etu. Ja juu, on omakohtasta kokemusta, nimenomaan lapsena.

Alkoholismi onkuitenkin sellainen sairaus, että sitä ei paranna edes se rakkaus omaan lapseen. Ja lapseni isä taatusti rakasti tytärtään. Mutta elämä on.

Ja vaikka sinulla olisikin kokemusta lapsen asemasta sopimusriidoissa, niin äitiydestä sinulla ei taida olla kokemusta, jos olet sitä mieltä, että lapsen edun ajaminen ei ole äidin asia tai vastuulla. Sitä se nimenomaan on. Vanhempien kuuluu asettaa lapsen etu oman etunsa edelle ja jos toinen vanhempi ei tähän kykene, niin sitä ei todellakaan korvaa se, että kostoksi toinenkaan ei sitten ajattele lapsen etua. Päin vastoin, jos tilanne on niin ikävä, että toinen vanhempi ei pysty tai halua ajatella lapsen etua, pitää toisen vanhemman huolehtia lapsen edusta molempien puolesta, koska kukaan muukaan sitä ei tee ja lapsi itse ei pysty.

6

niin olisko ollut mahdollista, että se isukki olisi lapsen edun takia edes koettanut olla selvinpäin jonkun viikonlopun. Ei se lapsen etu ole äidin vastuulla. Ja miksi tapaamiset pitää sopia vkonlopuksi? Kukin sopikoon elämäntyyliinsä sopivan ajan kohdan, mutta jos toinen osapuoli ei noudata sopimusta, ei toisen kuulu lapsen edun nimissä joustaa, sillä se EI ole lapsen etu. Ja juu, on omakohtasta kokemusta, nimenomaan lapsena.

Alkoholismi onkuitenkin sellainen sairaus, että sitä ei paranna edes se rakkaus omaan lapseen. Ja lapseni isä taatusti rakasti tytärtään. Mutta elämä on.

Ja vaikka sinulla olisikin kokemusta lapsen asemasta sopimusriidoissa, niin äitiydestä sinulla ei taida olla kokemusta, jos olet sitä mieltä, että lapsen edun ajaminen ei ole äidin asia tai vastuulla. Sitä se nimenomaan on. Vanhempien kuuluu asettaa lapsen etu oman etunsa edelle ja jos toinen vanhempi ei tähän kykene, niin sitä ei todellakaan korvaa se, että kostoksi toinenkaan ei sitten ajattele lapsen etua. Päin vastoin, jos tilanne on niin ikävä, että toinen vanhempi ei pysty tai halua ajatella lapsen etua, pitää toisen vanhemman huolehtia lapsen edusta molempien puolesta, koska kukaan muukaan sitä ei tee ja lapsi itse ei pysty.

6

löytyy ja ensimmäisen isä ns. sairas eli alkoholisti. Minulla oli syöpä, mutta sen sijaan, että olisin jättänyt hoitamatta sen hainkin apua ja paranin ja vaakakupissa painoi aikalailla lapset. Sorry, mutta en symppaa dokuja.

löytyy ja ensimmäisen isä ns. sairas eli alkoholisti. Minulla oli syöpä, mutta sen sijaan, että olisin jättänyt hoitamatta sen hainkin apua ja paranin ja vaakakupissa painoi aikalailla lapset. Sorry, mutta en symppaa dokuja.

Olen itse asiassa hyvinkin vihainen lapseni isälle, mutta ei se mitään muuta. En minä hänen alkoholismiaan voinut parantaa. Ja siitä huolimatta minun tyttäreni etu oli saada tuntea isänsä. Minua kiinnosti enemmän tyttäreni etu, kuin exäni sairaudet.

Jos et olisikaan parantunut syövästä, olisiko ollut parempi, että lapsesi eivät olisi saaneet hoitojen aikana ja terminaalivaiheessa tavata heitä? Lapsen oikeus on tuntea vanhempansa ja tavata häntä turvallisella tavalla, oli vanhempi melkein mitä vain. Ei sitä dokaavaa vanhempaa tarvitse sympata, riittää, että symppaa lastaan.

Minun ex ei ollut mikään "joka päivä-juoppo", mutta pe-la-viihdejuominen, eikä ollut väliä, oliko hän vastuussa lapsista. Sunnuntaisin poti aina krapulaa työviikon alkamista odotellessa.



Tästä syystä hän tapaa lapsia ti-, torstai-ja sunnuntai-iltaisin 18-21.30. Ei meinannut suostua suosiolla, mutta kun kuuli, että hänen äitinsä lähtee tarvittaessa minun puolelleni, taipui.



Mulle nimenomaan oli tavoitteena se, että lapset saavat tavata isäänsä, eikä se, että aina perutaan. Tai isä alkaa ryypätä, kun lapset ovat siellä.



Minusta nämä säännölliset arkitapaamiset olisi muutenkin lasten kannalta parempia, kuin nämä joka toinen-viikonloput tai "viikko- ja viikko" ylipäänsä. Lasten ei tarvitse olla matkalaukkuja.



Ja jos joku kysyy, että miksi teit tuolle lapsia, niin kolme ensimmäistä vuottamme hän ei juonut juurikaan, mutta kun tapahtui kaikenlaista ja vanha terveellinen harrastus jäi, hän alkoi täyttää tyhjiötä. Alkoi kaveerata parin viinaanmenevän työkaverin kanssa, homma lipsui käsistä. 9 vuoden liiton jälkeen erosimme.



Se on tietysti aina pelko persiissä, että mitä, jos alkaa mennä viikollakin pullo auki.