Miksi juon?
Mulla on ihana nelivuotias lapsi, joka tekee minut onnelliseksi, onnistuneeksi ja täydeksi. Nautin elämästä hänen kanssaan. Haluaisin viettää enemmän aikaa yhdessä, mutta tietenkin yksinhuoltajana joudun käymään kokopäivätöissä taataksemme elämäämme sujuvuutta ja taloudellista toimivuutta.
Tunnen syyllisyyttä yhteisen ajan vähyydestä.
Työni on haastavaa, mielekästä ja innostavaa.
Toki tietenkin usein myös raskasta.
Silti, usein, lähes joka toinen päivä, mieleni tekee mieli juoda muutama olut, tai pari lasia viiniä. Jos joku kysyisi miksi, en tiedä.
Sekin syyllistää minua. Että lapsi joutuu haistamaan alkoholin vaikken ikinä humalaan itseäni juokaan. Tuntuu vain että tarvitsen sitä. Miksi? En tiedä.
En tiedä kalvaako itseäni yksinäisyys parisuhteettomuudesta, syyllisyys lapsen isättömyydestä.
Mutta syyllisyys raastaa. Miksi teen näin vaikka tiedän että se on typerää, väärin ja vielä epäterveellistäkin!!???
Olin ihan saman tavan kourissa. Oli vaan niin "rentouttavaa" ottaa se pari juomaa. En tiedä mikä napsahti, mutta sitten vaan päätin olla juomatta tippaakaan lapsen ollessa kotona.
Päätöksen se vaan vaati, enkä sen jälkeen ole ottanut. =)