Mihin ET ole pettynyt elämässä?
On tosiasia, että moniin asioihin pettyy elämässä. Toisiin ihmisiin, unelmiin, itseensäkin.
Mutta jokaisella lienee myös kokemus siitä, että kannattaa luottaa? Mihin sinä et ole pettynyt?
Onko se joku ihminen? Vuorenluja, joka ei petä.
Vai onko se joku riski, jonka otit, mutta huomasitkin, että se kannatti.
Mielenkiinnolla kokemuksianne jakamassa
diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Kommentit (31)
Viisitoista vuotta hän on ollut juuri se ihminen, ja enemmänkin, johon rakastuin. Hän on suuri, hyvä ja rakastettava, älykäs ja tunteellinen. Niin suuri on rakkaus häntä kohtaan, ja hän ei luottamusta petä.
Oli myös oikea ratkaisu muuttaa pois Suomesta. Olen muuttunut ihmisenä sellaiseksi, joka olen aina halunnut olla.
en ole koskaan todella pettynyt vanhempiini.
Tama ei tarkoita sita, etta kaikki olisi aina ollut meilla taydellista, painvastoin. Vanhempani ovat eronneet ja valilla on on ollut jos minkalaista ongelmaa puolin ja toisin.
Olen kuitenkin aina voinut luottaa siihen , etta vanhempani rakastavat minua ja toivovat parastani.
He myos tukevat minua niin paljon kuin vaan pystyvat.
Mutta muuten elämä ei ole vastannut toiveitani ja odotuksiani.
Toivoin tästä touhusta niin paljon enemmän. Ihmettelen miksi Jumala haluaa yhä pyörittää näin epätoivoista projektia kuin tämä elämä ylipäätään on. Ihmisen elo täällä on niin säälittävää räpistelyä toivon ja epätoivon välissä yrittäen tavoittaa jotakin ja lopulta kaikki on kuitenkin ollut niin kovin turhaa. Ja aika mnenee niin kovin nopeasti.
En ole pettynyt puolisooni, jonka kanssa olemme olleet yhdessä nyt 20 vuotta.
Unelmiin en pety, koska unelmat kantavat elämässä eteenpäin. Aina ne eivä toteudu, mutta en silti voisi kuvitella pettyväni niihin. Unelmat ovat aina hyviä.
En ole pettynyt lapsiini, enkä perhe-elämään.
Minulla on myös lähisukulaisia, joihin en ole pettynyt. Samoin ystäviä.
En ole pettynyt työni perusluonteeseen, josksin olen pettynyt työn ulkoisiin muutoksiin. Mutta se perustyö, jota teen (olen toimittaja) on yhä vaan yhtä ihanaa.
Tapahtui puolivahingossa, kun yliopistolla haahuilin. En halunnut opettajaksi, mutta tulevaisuus pelotti, joten tein testin ja pääsin koulutukseen. Kävin läpi koulutuksen vähän sillä fiiliksellä, että kokeillaan tätä nyt.
Nyt 10 vuotta työelämää takana ja tyytyväinen olen. On rankkaa ja välillä todella väsyttävää työtä, mutta silti pitkällä tähtäimellä pidän työstäni ja tiedän, että vahingossa osuin oikeaan.
En myöskään kadu lapsettomuushoitoja. Minulla on täydelliset ja ihanat lapset. Rahaa näihin tosin on palanut yli 15 ooo euroa mutta se on onneksi vain rahaa. Vaikka ollaan velkaisia, ollaan kuitenkin onnellinen perhe, ja työnteollahan niistä veloista pääsee...
Onpa upeaa, että noin isoja asioita on tässä jaettu, joihin on kannattanut ja saaanut luottaa.
Omalla kohdallani lista sisältäisi varmaan moniakin erilaisia asioita, mutta haluan ehkä tähän tuoda yhden: en ole pettynyt uskossani siihen, että aito kohtaaminen ja aito dialogi ovat mahdollisia. Olen etuoikeutettu siinä, että olen saanut kokea keskustelun ja kohtaamisen suuren voimaannuttavan merkityksen, niin itseäni kohtaan kuin toivottavasti myös niitä kohtaan, jotka ovat minulle omassa kipupisteessään uskoutuneet. Uskon siihen, että jaetttaessa voima ja hyvä lisääntyvät, enkä ole siihen pettynyt.
ainoa asia mihin olen pettynyt on parisuhteeni ja se, että se ensimmäinen vakavampi seurustelusuhde, joka toiveideni mukaisesti johti avioliittoon ja perheen perustamiseen on ollut tuskallisen raskas ja hankala ja tuonut itsestänikin esiin piirteitä joita en olisi halunnut nähdä ja tuntea.
Kaikesta muusta voin vain olla äärettömän kiitollinen.
aito kohtaaminen ja aito dialogi, voimaannuttavan merkityksen, kipupisteessään uskoutuneet.
Mutta jos sä käytät tällaisia lässyttäviä muoti-ilmaisuja, sun tekstistä tulee aika sietämätöntä lukea. Voisitko palata hieman lähemmäs maan pintaa?
aito kohtaaminen ja aito dialogi, voimaannuttavan merkityksen, kipupisteessään uskoutuneet.
Mutta jos sä käytät tällaisia lässyttäviä muoti-ilmaisuja, sun tekstistä tulee aika sietämätöntä lukea. Voisitko palata hieman lähemmäs maan pintaa?
yritän jatkossa vältellä jargonia vielä tehokkaammin... On vaan kauhean vaikea keksiä suht lyhyessä ajassa ihan tuoreita sanoja, miten asian ilmaisisi. Itseänikin ärsyttää kun tietyt sanat kuluu loppuun, kuten vaikka "rakkaus". En pidä kliseistä ja fraaseista, mutta näemmä niitä on tosi vaikea vältellä. Mutta koetan!
kaikkeen muuhun olen. Läheisiin ihmisiin ja itseenikin olen tosi pahasti pettynyt monesti, mutta Jeesukseen voi aina luottaa.
Ps. 107:
"1 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa."
En myöskään nuorena tekemiini isoihin ratkaisuihin, vaikka ne olivat aikuisten mielestä vastuuttomia ja typeriä, "virheitä joita myöhemmin katuisin". En ole katunut, ja olen sen sanonut myös näille jotka näin arvelivat käyvän. Ne ovat olleet elämäni parhaita ratkaisuja!
En ole myöskään pettynyt ratkaisuumme vaihtaa paikkakuntaa täysin vieraaseen kaupunkiin kauas kaikista rakkaista. Täällä on meidän kotimme, vaikka läheisiä ihmisiä onkin ikävä melkein päivittäin!
ainakaan, monia muita asioita on, joihin olen pettynyt vain väliaikaisesti, mutta en syvimmiltään (esim. mieheni ja lapseni).
Joo, mä olen myös sitä mieltä, että jos KirkkoSisko haluaa kirjoitella täällä, niin ärsytyksen välttämiseksi älä kirjoita niin kuin kirkon hurskas työntekijä. Dialogi on yksi kaikista kuluneimpia sanoja, jolla ei ole mitään sisältöarvoa.
Voisitko kertoa joskus myös jotakin henkilökohtaista? Sinusta jää välillä olo, että olet vähän niin kuin muiden yläpuolelta kirjoittelemassa tänne, mutta et ole halukas jakamaan omaa elämääsi ollenkaan. Sinänsä kyllä kiva, että osallistut, mutta tässä asiassa olisi petraamisen paikka sinulla!
Jotenkin erityisen ihanaa on, että moni sanoo, ettei ole lapsiinsa pettynyt. Siinä on jotain semmoista suurta, näin sen tulee ollakin. Äidin ja isän tulee aina olla lastensa "takana" vaikka elämä riepottelisi mihin tahansa. Tähän mun itsenikin on helppo yhtyä
ainakaan, monia muita asioita on, joihin olen pettynyt vain väliaikaisesti, mutta en syvimmiltään (esim. mieheni ja lapseni).
Joo, mä olen myös sitä mieltä, että jos KirkkoSisko haluaa kirjoitella täällä, niin ärsytyksen välttämiseksi älä kirjoita niin kuin kirkon hurskas työntekijä. Dialogi on yksi kaikista kuluneimpia sanoja, jolla ei ole mitään sisältöarvoa.
Voisitko kertoa joskus myös jotakin henkilökohtaista? Sinusta jää välillä olo, että olet vähän niin kuin muiden yläpuolelta kirjoittelemassa tänne, mutta et ole halukas jakamaan omaa elämääsi ollenkaan. Sinänsä kyllä kiva, että osallistut, mutta tässä asiassa olisi petraamisen paikka sinulla!
joo, tämä ketju on ollut mulle todella opettavainen, ja ihana että osaltanne autatte mua kehittämään työtäni ja itseäni.
Mutta tuosta dialogista mun on nyt pakko hieman avautua. Se aito dialogi mitä tarkoitan, on äärettömän harvinaista. Usein ihmiset puhuu keskenään peräkkäisin monologein. Todellinen kuulluksi tuleminen ei tapahdu, koska seuraavan puheenvuoron käyttäjä siirtyy vain omiin asioihinsa. Olen ollut sellaisessa dialogisuutta käsittelevässä koulutuksessa, jossa koin ymmärtäväni (edes alkeet) siitä, mitä se aito dialogi on. Siinä kuullaan oikeasti mitä toinen sanoo, ei kiiruhdeta vain omaan puheenvuoroon, liitytään kyllä toisen tarinaan oman tarinansa kanssa mutta siten, että siitä syntyy jotain enemmän kuin vain kaksi peräkkäistä puheenvuoroa. Syntyy jotain uutta, jota kumpikaan yksin ei ois tavoittanut. Useinhan esim. parisuhteissa käy tää perinteinen sudenkuoppa vaikkapa näin: Sä et ikinä tee niinkuin mä toivon. Toinen ei kysy, mitä sä sitten toivot, kuulostat pettyneeltä tms vaan siirtyy vaan omaan monologiinsa: itsehän sä et ikinä kuuntele mua. Todellista kontaktia ei synny, kumpikin on omissa bunkkereissaan. Sama varmaan esim. puoluepolitiikassa. Tahtooko eri puolueet ollenkaan kuunnella mitä toisella on sanotttavaa, vai vain toitottaa omaansa?
Joten---- se, että voi oikeesti keskustella, jakaa kokemuksiaan ja sen keskustelun aikana syntyy jotain uutta, merkittävää, se on minusta harvinainen MUTTA mahdollinen lahja. En mä osaa tätä sanoa sen epäkuluneemmin.
Mutta parantamista on mulla, kiitän asiallisesta ja fiksusta vinkistä!
Kirjoitin taas luullen, että olen kirjautuneena! en ymmärrä, miksi tänään tuo kirjautuminen ei pelitä. Kone heittää mut ulos vähän väliä, aiemmin on kirjautuminen pitänyt sisällä koko päivän. Onkohan tää palsta muuttanut asetuksia, tai sitten koneeni temppuilee.
diakoni Meiju
Että voisit oikeasti lopettaa jo! Ylläpitokin on työlääntynyt sinuun.
olla missään tekemisissä, mutta onhan se taito laittaa noin paljon muoti-ilmauksia ja kliseitä noin lyhyeen pätkään.
Minä olen pettynyt elämässäni kaikkeen, mikään ei ole hyvin eikä mennyt niin kuin olisin halunnut. Minulla ei ole ketään läheisiä ja joskus mietin miten yksi ihminen voikin jäädä näin yksin, tuntuu kuin koko maailma olisi unohtanut minut. Jos tähän päälle laitettais pari metriä multaa niin ei se mitään muuttaisi.
On tosiasia, että moniin asioihin pettyy elämässä. Toisiin ihmisiin, unelmiin, itseensäkin.
Mutta jokaisella lienee myös kokemus siitä, että kannattaa luottaa? Mihin sinä et ole pettynyt?
Onko se joku ihminen? Vuorenluja, joka ei petä.
Vai onko se joku riski, jonka otit, mutta huomasitkin, että se kannatti.Mielenkiinnolla kokemuksianne jakamassa
diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Kyllä se näin on että perheen perustaminen on ollut yksi niistä, välit lapsiin ja vaimooni ovat hyvät. Onhan tässä tullut muissa asioissa tehtyä virheitä, ja niitä onkin sitten aika paljon mitä olisi saanut olla tekemättä. Jari
mikään muu varmaa kuin hihhulin uupumattomuus.