Mihin ET ole pettynyt elämässä?

Olen aina ottanut onnen omiin käsiini eli en ole jäänyt odottelemaan että joku tulisi hakemaan kotoa töihin tai parisuhteeseen vaan olen tehnyt kovasti töitä että olen päässyt elämässä eteenpäin. Siihen ominaisuuteen olen tyytyväinen itsessäni. Minun ei ole koskaan kauaa tarvinnut olla itselleni epätyydyttävässä tilanteessa.



Olen myös onnellinen lapsistani enkä usko että heihin voisin ihan helposti pettyä!



Uskon ihmisiin ja heidän hyvyyteensä. Ja koska uskon siihen ja se huokuu minusta, ihmiset käyttäytyvät aina minulle mukavasti takaisinpäinkin.



Olen onnellinen kovan työni tuomasta vauraudesta. Vaikka se onkin pinnallista, se tuo elämään turvaa.



Olen tyytyväinen puolisostani. Hän on ihana, hyvä mies.



On paljon, mihin en ole pettynyt. Oikeastaan olen pettynyt vain ex-avopuolisooni.

Menetin sen takia työni. Muuten olen onnellinen perheestäni. Mies ja neljä lasta.

Jos pääsen eläkkeelle tuo sairastumiseen pettyminenkin on ihan ok.

Kaikista vaikeuksista huolimatta en ole katkeroitunut tai muuttunut pessimistiksi, vaan osaan yhä odottaa hyviä asioita elämältä.

olen tehnyt elämässäni rohkeita ratkaisuja muutaman kerran, sellaisia "uskonloikkia". Kuten uskaltanut lähteä ulkomaille ja tavata siellä mahtavia ihmisiä, muuttaa uudelle paikkakunnalle, jättää manipuloiva ja aggressiivinen mies...



Parasta on ollut se, että uskalsin heittäytyä parisuhteeseen nykyisen mieheni kanssa ja raskautua hyvin nopeasti tapaamisemme jälkeen. Nyt meillä on aivan ihana ja hyvinvoiva 2-lapsinen perhe.



Olen uskaltanut tehdä ratkaisuja ja elää elämääni miettimättä liikaa sitä, mitä muut ajattelevat.



Tällä hetkellä elän taas sellaista vaihetta elämässäni, jossa vaadittaisiin rohkeutta "uskonloikkaan" mutta tuntuu, että olen menettänyt tämän uudistumiskykyni.

aito kohtaaminen ja aito dialogi ovat mahdollisia. Olen etuoikeutettu siinä, että olen saanut kokea keskustelun ja kohtaamisen suuren voimaannuttavan merkityksen, niin itseäni kohtaan kuin toivottavasti myös niitä kohtaan, jotka ovat minulle omassa kipupisteessään uskoutuneet. Uskon siihen, että jaetttaessa voima ja hyvä lisääntyvät, enkä ole siihen pettynyt.

Voi sanoa esim. että "on ihanaa, että olen päässyt todella lähellä muita ihmisiä, kohdannut heidät aidosti. Se on antanut minulle voimaa - toivottavasti myös niille, jotka ovat kertoneet mulle vaikeuksistaan. Olen aina ajatellut, että hyvien asioiden jakaminen lisää hyvyyttä, enkä ole pettynyt tähän."

on kaukaa ja läheltä tarkasteltuna yksi iso vastoinkäyminen, mutta olen huomannut että yksi ei petä: minulle on annettu sellainen sisäinen maailma että osaan nauttia asioista. Olen myös hyvin lahjakas, kunhan löydän sille menestyksekästä käyttöä, olen varma ettei se petä!

koska heti keksin paljon asioita.



-Työni,tuntuu että mitä pitempään sitä teen sen enemmän saan koko ajan omasta ammattitaidostani irti ja kehityn



-Mieheeni joka jaksaa ja jaksaa,mutta osaa myös sanoa jos ei joskus voimat riittäisikään



-Perhe-elämään ja äitiyteen. Tulin nuorena äidiksi ja esikoisen kohdalla jouduin läpikäymään aikamoisen kasvuprosessin. Mutta nyt tuntuu,että se todellakin kannatti ja NAUTIN arjestani ja lapsistani



-Perheeseeni. He jaksavat aina kannustaa ja keskustella sekä keksiä ihan konkreettisia ratkaisuja ongelmiin. Heille voi myös aina soittaa tai mennä käymään.



-Itseeni. Elämä on oikeasti sitä miksi sen tekee. Monesti huomaan,että ihan oma asenne on se mikä tekee jostain päivästä suoraan sanoen paskan. Aina löytyy joku ratkaisu kun hetken hengittää syvään tai ottaa kahvikupin mittaisen aikalisän

onhan näitä: omaan lapseen (on vielä niin pieni ettei ole ehtinyt aiheuttaa pettymyksiä, voi vielä olla tulossa), mieheeni, äitiin, isään, sisaruksiin. Eivät ole pettäneet koskaan, tiedän että apua on tarjolla, jos sitä joskus tarvitsen.



Itseeni olen pettynyt, on niin heikko itsekuri että olen kuin pullasorsa!

aito kohtaaminen ja aito dialogi ovat mahdollisia. Olen etuoikeutettu siinä, että olen saanut kokea keskustelun ja kohtaamisen suuren voimaannuttavan merkityksen, niin itseäni kohtaan kuin toivottavasti myös niitä kohtaan, jotka ovat minulle omassa kipupisteessään uskoutuneet. Uskon siihen, että jaetttaessa voima ja hyvä lisääntyvät, enkä ole siihen pettynyt.

Voi sanoa esim. että "on ihanaa, että olen päässyt todella lähellä muita ihmisiä, kohdannut heidät aidosti. Se on antanut minulle voimaa - toivottavasti myös niille, jotka ovat kertoneet mulle vaikeuksistaan. Olen aina ajatellut, että hyvien asioiden jakaminen lisää hyvyyttä, enkä ole pettynyt tähän."

tuo oli hyvä! Sinusta tulisi mulle hyvä oikolukija ! Tässä kun yksinään tekee tätä, olisikin hienoa, jos olisi joku työpari pähkäilemässä :)

mieti kirjoittaessasi, miten sanoisit samat sanat kasvoista kasvoihin, puhekielellä. Älä yritä saada tekstiisi liian "kirkollista" kaikua, se erottaa sut tavallisesta kansasta. Sehän se just ammattitaitoa kysyy, että osaa sanoa asiat mieleenpainuvalla ja kiinnostavalla tavalla ilman ulkoaopittua kaunopuhetta.

suuresti pettynyt mihinkään. Elämä on sellaista, millaiseksi sen itse tekee, omalla asenteella pystyy vaikuttamaan aika lailla vastoinkäymisiinkin. Toiset katkeroituvat, itse olen ajatellut, että ne kuuluvat elämään ja ovat tehneet minusta sen, mitä olen nyt.



Taidan olla outo.