Miten koet, jos vaistoat/huomaat/tiedät ettei joku pidä lapsestasi?

viimeks tänään kun oli luokan pikkujoulut. Lapseni hillui siellä aika tavalla. Ollaan tutkimuksissa ja haen lapselleni apua, mutta eihän muut sitä tiedä. Ajattelivat varmaan, että onpas ärsyttävä ja huonosti kasvatettu kakara.

reaktiot tai mielipiteet hetkauta. Rakastan lastani enkä oleta muiden niin tekevän.

että olisin huomannut mitään sellaista, että joku ei suoranaisesti pitäisi lapsistani.



Tosin itse ihmettelen joskus sitäkin, kun eräs ystäväni hehkuttaa aina toisen kaverini lasta, mutta ei koskaan mainitse mitään mun samanikäisistä lapsista. En mä siitä loukkaannu tms., koska saan niin paljon muualta positiivista palautetta lapsistani, mutta kieltämättä hiukan ihmetyttää, ettei ystäväni ilmeisesti näe mun lapsiani niin positiivisesti. On kyllä heille ystävällinen, mutta tavallaan niputtaa mun lapset huomaamattomaksi ryhmäksi :D

kyllä sitä yhteydenpitoa vähentää sellaisen kanssa joka ei osaa olla näyttämättä, että ei pidä lapsistani. Jos siis on läheinen ihminen.

enää niin paljon..

Lapseni kärsii aistisäätelyhäiriöistä (toimintaterapeutin mukaan), mikä ei sinänsä näy päällepäin, mutta lapsen käytös on joskus ikätasoa lapsellisempaa (=huonoa)

mutta en mä ota siitä mitään sen suurempaa stressiä. Varsinkin lapsettomat voi kokea ihan tavallisen, rauhallisenkin lapsen joko rasittavaksi, tai sitten muuten vaan eivät osaa ottaa lapsia lapsina. En minäkään suoraan sanottuna kaikista lapsista tykkää - tosin en ikinä näytä sitä.

Onhan toi aika raskas. Sitä mä en ymmärrä, ettei aikuinen ole osannut feikata riittävän hyvin, että asia on mulle paljastunut..

niin silloin on tämä toinen aikuinen aika moukka. Välttelen helposti epämielyttäviä ihmisiä joten varmaan välttelisin tuollaista epämiellyttävää ihmistä mahdollisimman pitkään.

tätä tyyppiä. En ainakaan toisi lapsen lähelle. Lapsi aistii helposti jos joku ei tykkää. Ei ole reilua lapselle jos tulee olo että ei ole toivottua seuraa.