Kun en halua että mies enää koskaan olisi missään yhteydessä "ystäväänsä"..
Pitkä tarina, mutta nuoruusvuosina meillä oli ystävä, miehen puolelta, joka on hyvä huuliveikko, sosiaalinen ja aina puheessa. Ja aika flirtti. Kerran opiskeluaikoina osuin samalle lennolle hänen kanssaan, koneessa oli tilaa ja istuimme vierekkäin. Koneemme oli myöhässä ja tajusimme nopeasti että tulemme molemmat myöhästymään jatkolennoiltamme, hän vaati minua soittamaan "että voidaan jatkaa iltaa" jos jäädään samaan kaupunkiin, mitä en ikinä tehnyt ja sain kuulla siitä ja kuinka häntä kadutti kun en soittanut. Myöhemminkin hän oli TODELLA flirtti useampaan otteeseen ja sanoin siitä miehelleni (silloiselle poikaystävälleni) onneksi näimme häntä jatkossa vähemmän. Pari vuotta myöhemmin mieheni oli ulkona ystäviensä kanssa ja he törmäsivät "tähän ystävään"; hän yritti yökerhossa iskeä MIEHENI!!! Lähenteli, yritti suudella jne, mieheni palasi kotiin aivan kauhuissaan työnnettyään hänet syrjään. Myöhemmin hän muutti ulkomaille opiskelemaan.
NYT vuosia myöhemmin mieheni on törmännyt häneen uudestaan työasioissa, meillä on lapsia jo, hänellä tyttöystävä, ei lapsia. Mieheni mielestä vanhat on unohdettu ja hän muuttunut "nuoruuden harhahdukset jääneet" mutta minä näen hänessä vaan kamalan saalistajan, valmiina rikkomaan perhe-elämämme, pettämään minua TAI miestäni, kumpaa vaan, kaikkihan hänelle olisi aikanaan kelvannut!
Jouduin illalistamaan heidän kanssaan ja minua kuvotti, mieheni näkee häntä joskus lounaalla ja saan aina raivarit, en halua että hän on tekemisissä tämän henkilön kanssa, illalliskutsut meille molemmille olen hylännyt (lapsiin tms vedoten). Nyt meiheni oli nähnyt häntä "salaa" kaveriporukassa, kutsunut lounaalle koska oli tämän niljakkaan synttärit ja suutuin ihan kamalasti, eikö minulla muka ole oikeus?!!
Minusta ihmiset eivät muutu...
Kommentit (2)
Miestäni tosiaan menneisyys ei haittaa mutta minusta hän viimeksi nähdessämme oli aivan yhtä flirtti ja hunajainen kuin ennenkin, mutta se on ehkä sitten hänen persoonansa.
Toinen asia mikä hänessä minua ärsyttää, on että mieheni käyttää hänen seurassaan aivan kamalia summia rahaa.. Monen sadan euron lounaita ja kamalassa kaatokännissä kotiin kun tähän ystävään on törmätty jossain ja hänelle pari lasia tarjottu, kallis maku kaiken lisäksi molemmilla..
Rasittavaa lukea näitä romaaneja, joissa on hirveästi asiaa, mutta kaikki on kirjoitettu yhteen kappaleeseen.
No kuitenkin. Lähdetään siitä että jos miehesi ei kaverinsa seurasta ahdistu, eli se kaveri ei ole "yrittänyt" mitään niin eiköhän asia ole hänen kannaltaan ok. Ja jos miehesi ei ole bi tai homo niin miksi sinun pitäisi pelätä että se kaveri rikkoo teidän pikkuperheen?
Toisekseen ihmiset voivat muuttua. Harmi jos et itse kykene sellaiseen (tässä vaiheessa yleensä ihmiset älähtävät että "olen muuttunut ihmisenä paljon", mikä kumoaa heidän väitteensä siitä että ihmiset eivät muutu), mutta suurin osa ihmisistä kasvaa henkisesti paljonkin, varsinkin siinä 20-30 vuotiaina, tuota kasvua voi kuvata muutokseksi.
Itse olen henk. koht. muuttunut ainakin, ja paljon. En ole enää kynnysmatto, en pelkää ihmisiä. Toki tuosta vaihe meni siihen että petin ex-kihlattuani ja paljon, enkä sen jälkeen kyennyt pitkään aikaan sitoutumaan, mutta sen jälkeen kun tapasin nykyisen aviomieheni, ja saimme lapsia, olen ollut uskollinen, eikä pettäminen ole käynyt kertaakaan mielessäni tämän 15 vuoden aikana.
Kolmannekseen, tiedän kyllä tuon tunteen, ainakin käytännössä. Miehen yksi parhaista ystävistä tunnusti olevansa ihastumisensa minuun mieheni ja minun häissä. Yritti sen jälkeen pitkään tehdä alotteita jne. mutta no, kuten aiemmin kerrottu, en ole pettänyt miestäni, enkä petä. En haluaisi olla tuon miehen kanssa tekemisissä, mutta en kuitenkaan ala vetämään herne-maissi-paprikoita nenääni jos mieheni häntä näkee, vaikka tietääkin tapahtuneista. Jos mieheni antoi hänelle anteeksi, tulee minunkin niin tehdä.