Kävin aamulla ruokakaupassa. Poistuessani seisahduin oven eteen, hengitin

olit toisten edessä kun oven eteen jäit pönöttämään. Minä en nyt tajua..?

ennen seisahtumista - moneenko silmään tökkäsit sateenvarjollasi, kun sitä siinä keskellä kulkuväylää ryhdyit aukomaan?



Oletko ajatellut, että lapsesikin saattaisivat olla onnellisempia maalla?

koska eivät ilmeisesti olleet viitsineet lähteä sateeseen. Olin tiellä, juu, mutta kun ilman raikkaus tuntui niin nenässäni, että hetkeksi unohdin olevani Helsingissä. Ohi olisi päässyt molemmilta puoliltani. Katson aina sentään, että en töki ketään sateenvarjollani.



ap

myös rullaportaiden jälkeen seisoskelemaan muiden tien eteen ja nauttimaan kerroksen näkymistä?

Sen sijaan, että puhuisimme siitä, mitä ap tuossa OIKEASTI sanoo eli että koki valaistumisen hetken ja tajusi, että miehensä yrittää nitistää häntä - sen sijaan ämmät taas tarttuu sivuseikkaan eli siihen, missä tilanteessa ap tajusi asian.



Ap, hyvä että huomasit, että et tule olemaan onnellinen miehesi kumppanina. Onko hän aina ollut tuollainen, että haluaa korostaa omaa erinomaisuuttaan halveksumalla sinua? Voiko miehen asenteeseen mitenkään vaikuttaa vai onko hän menetetty tapaus?



Jos on, niin onko sinun pakko odottaa, vai kannattaisikohan erota jo nyt? Jos mies saa vielä useamman vuoden jatkaa "myyräntyötään", sinulla ei ehkä ole enää voimia ja itsetuntoa antaa miehelle kenkää. Lapset oppivat, että äiti on kynnysmatto ja isä saa äitiä morkata mennen tullen.



Voimia, mitä sitten päätätkin.

ja poistua siitä portaiden yläpäästä.



Mielestäni en ole aivan kohtuuttoman huonokäytöksinen.



ap

Asumme isossa, tyhhjässä maassa eikä meillä ole käsitystä itsestämme tilassa, emme tajua että on muitakin. Ap pysähtyi nauttimaan ihanasta ilmasta ilm. keskelle oviaukkoa. Ilma olisi ollut tod. näk. yhtä ihanaa vaikka hän olisi ottanut askeleen jompaankumpaan oviaukon laitaan.

Tämä sama piirre näkyy metrossa, busseissa, rullaportaissa, hisseissä jne. Toisille ei anneta tilaa kun ei tulla ajatelleeksi, että toisia voisi olla olemassa.

Sen sijaan, että puhuisimme siitä, mitä ap tuossa OIKEASTI sanoo eli että koki valaistumisen hetken ja tajusi, että miehensä yrittää nitistää häntä - sen sijaan ämmät taas tarttuu sivuseikkaan eli siihen, missä tilanteessa ap tajusi asian. Ap, hyvä että huomasit, että et tule olemaan onnellinen miehesi kumppanina. Onko hän aina ollut tuollainen, että haluaa korostaa omaa erinomaisuuttaan halveksumalla sinua? Voiko miehen asenteeseen mitenkään vaikuttaa vai onko hän menetetty tapaus? Jos on, niin onko sinun pakko odottaa, vai kannattaisikohan erota jo nyt? Jos mies saa vielä useamman vuoden jatkaa "myyräntyötään", sinulla ei ehkä ole enää voimia ja itsetuntoa antaa miehelle kenkää. Lapset oppivat, että äiti on kynnysmatto ja isä saa äitiä morkata mennen tullen. Voimia, mitä sitten päätätkin.

Tässä viestissä oli kyllä monta sanomaa. Naisen mielsetä mies on idiootti kun huomauttaa, ettei nainen osaa todellakaan käyttäytyä, nainen tajus sopimattomuutensa kaupunkiasujaksi mikä loistava juttu sinällään.

Ehkä kannattaisi erota heti, jos sen kannattimet on noin heikoissa, ettei toiselle saa edes sanoa, ettei jäisi tukkimaan kulkuväyliä

Työkavereidensa kanssa hän on toinen itsensä, sivistynyt.



En haluaisi alkaa muuttamaan toista mitenkään. Minulta on mennyt maku. Odotan, että toinen on mikä on ja jos ei miellytä niin sitten ei.



Myyräntyö ei etene, vaikka odottaisinkin. Jos lapset alkavat sanomaan, että eivät tykkää, niin sitten täytyy harkita heidän vuokseen. Toivoisin, että isä asuisi lähellä lapsiaan.



ap

näitä avaruudellisen tilan huonosti hallitsevia kerääntyy esim. kauppojen käytäville kärryineen, tietä ei anneta hevillä vaikka pyytäisi!



Mikä lie magneettikentä käytävillä ja niissä aikaisemmin mainituissa rullaportaissa, oviaukoissa joihin pitää jumahtaa kuin kivi meditoimaan?

Työkavereidensa kanssa hän on toinen itsensä, sivistynyt.

En haluaisi alkaa muuttamaan toista mitenkään. Minulta on mennyt maku. Odotan, että toinen on mikä on ja jos ei miellytä niin sitten ei.

Myyräntyö ei etene, vaikka odottaisinkin. Jos lapset alkavat sanomaan, että eivät tykkää, niin sitten täytyy harkita heidän vuokseen. Toivoisin, että isä asuisi lähellä lapsiaan.

ap

että ihminen itse ottaa vastuun käytöksestään.

Lähinnä ajan takaa sitä, että mies ei välttämättä tajua moppaavansa sinua! Jos hänellä syystä tai toisesta on oma itsetunto hajalla tai masennusta, hän saattaa purkaa sen sitten sinuun, koska olet läheinen (vieraita hän ei uskalla painaa alaspäin).

Ihminen on sillä lailla metkasti rakennettu, että hän peilaa itseään läheisiinsä ja jos oma mieli on hauras, voi yrittää nostaa sitä painamalla sitä kumppaniaan. OIKEIN se tietenkään ei ole, eikä siihen rooliin pidä suostua, mutta joskus siihen voi ulkopuolinen apu tehota.

Meillä on vähän samaa parisuhdeongelmaa, ja käymme sen vuoksi pariterapiassakin.

Jotka eivät koskaan näytä pettymystään ja pahaa oloaan. Pitää vaan sisällään ja joku päivä vaan häviää kuvioista. Vaarallisia tällaiset naiset. Miehille pitäisi opettaa jo terveystiedon tunnilla yläasteella, että kannattaa pysyä erossa.



Mies 38 v

heti hermostu tai ala valittaa? Saako mies sadistista mielihyvää, kun kokeilee, kuinka paljon vaimoa voi mollata, "eikä se mokoma vieläkään kehtaa tai uskalla sanoa, että olen asiaton!"



No juu ei. Mehän emme muuten tiedä, onko ap jo montakin kertaa yrittänyt sanoa miehelleen, että jatkuva kritisointi on väärin.



-7-

Mieheni on/oli tällainen sisäänpäinkääntynyt, onneton kommunikoimaan, ei saanut sanottua mikä painoi jos painoi...vaistosin jo yhteiselämämme alussa, että tästä ei hyvää seuraa.....Roikuin vähän niinkuin löysässä hirressä 15 vuotta, yritin saada miestä puhumaan jos jollakin konstilla...



Hän sanoi aina, että kyllä hän sitten sanoo, jos on toinen, kyllä hän sitten sanoo, jos haluaa erota, kyllä hän sitten sanoo, jos ei enää rakasta...



Nyt sitten, 15 avioliittovuoden jälkeen kuin puskista, oli 3 kk puhumatta ja haki avioeroa.



se tapahtui, mitä eniten pelkäsin. Merkit oli nähtävissä jo alussa, en vain halunnut niitä uskoa.



Vaarallisia tällaiset ihmiset, jotka pitävät kaiken sisällään, kuin kiusallaankin, ja saavat voimaa siitä ajatuksesta, että kyllä mä joskus tolle näytän....

niin kaikki sanominen menee sillä kuin vesi hanhen selästä. Ehkä ap vaan on luovuttanut jo. Ja koska ero on mahdoton hänen elämäntilanteessaan, haluaa odottaa vähän ennen kuin kriisiyttää homman lopullisesti.

Me vaan arvaillaan...



-7-

tästä monestikin, mutta sama kuvio toistuu.



Olen onnistunut luomaan läheiset tunnesuhteet lapsiimme. Minulla on riittävästi aikaa heille. Sovitan työni huomoiden lasten tarpeet, vaikka urani siitä kärsiikin. Jonkun on otettava vastuuta.



Miehellä ei ole samaa kykyä olla läsnä. Isyys kun on liian kaikkensa nielevää ja vain hyviä hetkiä ei siitä voi poimia, vaikka hän niin haluaisi ja yrittäisi! Lapset eivät sopeudu liian tiukkoihin raameihin. Ansiotyö vie liikaa voimia. Lasten tarpeet vyöryvät hänen ylitseen ja hän hermostuu. Hän on sivistynyt ihminen vain silloin, kun on aikuisten, siis muiden kuin minun, kanssa tekemisissä. Minua voi syyttää kaikista ongelmista.



Toivoisin toki, että isällä olisi paremmat välit lapsiinsa, mutta enhän minä voi huonontaa omaa suhdettani lapsiin vain siksi, että hänellä menisi paremmin. Tästä siis syntyvät moitteet, joita minä saan osakseni, uskoisin.



En roiku lapsissa kiinni, vaan päin vastoin, yritän työntää heitä isänsä seuraan ja luoda isään uskoa olla omien lastensa kanssa. Mies kyllä pyytää anteeksi puheitaan, mutta on tämä vain tylsää..



ap

hengähtämään raikasta ilmaa ja pohtimaan lehmiä, ah sadepisarain pärske sierainten sopukoissa.

tästä monestikin, mutta sama kuvio toistuu.

Olen onnistunut luomaan läheiset tunnesuhteet lapsiimme. Minulla on riittävästi aikaa heille. Sovitan työni huomoiden lasten tarpeet, vaikka urani siitä kärsiikin. Jonkun on otettava vastuuta.

Miehellä ei ole samaa kykyä olla läsnä. Isyys kun on liian kaikkensa nielevää ja vain hyviä hetkiä ei siitä voi poimia, vaikka hän niin haluaisi ja yrittäisi! Lapset eivät sopeudu liian tiukkoihin raameihin. Ansiotyö vie liikaa voimia. Lasten tarpeet vyöryvät hänen ylitseen ja hän hermostuu. Hän on sivistynyt ihminen vain silloin, kun on aikuisten, siis muiden kuin minun, kanssa tekemisissä. Minua voi syyttää kaikista ongelmista.

Toivoisin toki, että isällä olisi paremmat välit lapsiinsa, mutta enhän minä voi huonontaa omaa suhdettani lapsiin vain siksi, että hänellä menisi paremmin. Tästä siis syntyvät moitteet, joita minä saan osakseni, uskoisin.

En roiku lapsissa kiinni, vaan päin vastoin, yritän työntää heitä isänsä seuraan ja luoda isään uskoa olla omien lastensa kanssa. Mies kyllä pyytää anteeksi puheitaan, mutta on tämä vain tylsää..

ap

Meillä mies ei niinkään morkkaa minua, vaan mököttää milloin mistäkin pikkuseikasta, ja aina tietenkin vika on minussa.

Mutta kyllä siinä tietysti on sitä aimo annos mukana, että mies ainakin alitajuisesti tajuaa, ettei hanskaa ja onnistu asioissa kuten haluaisi ja projisoi sen pettymyksen sitten puolisoon.

-7-

Onko tuo ap jossain psykoosissa?

vai onko teidän mahdoton muutenkin pysyä asiassa?



Komppi seiskalle, minustakin on vähän huono ajatus jäädä kärvistelemään suhteeseen, jossa puoliso koko ajan mollaa ja moittii.