Kerroin lapsillemme, että tänään mennään kauppaan ja ostetaan leluja.

Lapset (pojat 4 v ja 6 v) pukivat reippaasti ja lähtivät innolla ostoksille. Kaupassa ehdottelin monia jopa yli 100 euroa maksavia leluja, jos jokin niistä kiinnostaisi, mutta ei, lapseni kauhistuivat.



"Eihän me äiti voida ostaa noin isoa. Eihän sille ole paikkaa meidän huoneessa." Huolestui 6 v. Lupasin, että paikka kyllä löytyisi, mutta siltikään eivät halunneet esim formularataa.



6 v halusi lopulta 7,5 euroa maksavan nanoötökän. Houkuttelin häntä valitsemaan kolme muutakin pientä lelua. Jouduin houkuttelemaan!



Monesti lapset sanovat, että "Miksi ei saada tänään lelua?" Nyt kun olisivat saaneet vaikka mitä, eivät huolineetkaan. Olivat kyllä tyytyväisiä uusiin pieniin leluihinsa:) Nuorempi valitsi vain pehmolelun, mutta ovathan lelut heillä monesti yhteisessä käytössä.



Miten teillä kävisi, jos lupaisit ostaa jotain kaveripiirissä todella haluttua? Kerroin lapsilleni, että kaveritkin haluaisivat varmasti tällaisen, mutta en tehnyt heihin sanomisillani vaikutusta. Leluja hankimme lähinnä jouluksi ja syntymäpäiviksi, mutta koska olimme saaneet kodin suursiivouksen valmiiksi, päätinkin yllättää lapset leluilla. Lapset eivät pidä yllätyksistä?