Kukaan laihduttanut norm.painosta sen alarajalle?

174cm ja painoin jotain 74 kiloa ja nyt kai 60 kiloa.

Olin 165/59 ja oli tarkoitus laihduttaa 5 kiloa. Takaisin vanhaan painoon ja niihin vaatteisiin, joita kaappi oli pullollaan.



Yksinkertaisesti: lisäsin liikuntaa ja vähensin herkkuja. Pääsin tavoitteeseen ja pysyinkin siinä hetken, kunnes tuli yksi henkisesti rankka talvi ja painoa putosi. Olin alimmillaan 47-kiloinen, joka oli ihan liian vähän. Paino oli tosi vaikea saada nousemaan, mutta lopulta pääsin viiteenkymppiin.



Nyt painan 51 kiloa ja olen pysynyt tässä muutaman vuoden. Laihdutusaikaiset liikunta- ja ruokatavat on pysyneet ja olo on hyvä. Painoa ei tarvitse tarkkailla. Minulla ei menkat jääneet pois tai muuttuneet edes tuolloin 47-kiloisena.

Olen 160cm ja nyt 50kg. Tarkoitus olis laihduttaa vielä 3kg jotka tuli talven aikana. Minulla syy laihduttamiseen on se että viihdyn omassa kropassa parhaiten hoikkana ja haluan mahtua kesällä pursuilematta pikku bikineihin.

haluaisin. Mitat on nyt 175/65 ja haluaisin n.5 kiloa pois. itsekuri on kuitenkin niin olematonta etten tule tavoitteessani varmaan ikinä onnistumaan :)

ja mielestäni ei ole mitään syytä olla yhtään hoikempi. Riitän itselleni näin, enkä usko elämänlaatuni korjaantuvan lainkaan alipainoisena. Lopultakin ketä varten laihduttaisin, itsenikö. Silloinhan olisin tyytymätön elämääni nykyisellään.Laihduin sairauden takia joskus rumaksi ja laihaksi ja sitä olotilaa en kaipaa lainkaan.

Syynä se, että vaatekaapillinen kivoja vaatteita, jotka mahtuvat 5 kg laihempana. Olen käynyt kehonkoostumismittauksessa ja siinä selvisi, että rasvaprosentti on tosi korkea: on varaa laihduttaa läskiä vaikka kuinka.

Tässä minun kokemukseni:



Aikoinani olin 172cm/63kg. Päätin tiputtaa 10 kiloa pois... Onnistuinkin siinä.

Vähentelin syömistä (ensin margariinit pois leivän päältä, ruoalla lisukkeet vähemmälle, enemmän salaattia jne) ja lisäsin päiviini paljon liikuntaa. Lisäsin myös vedenjuontia.

Kaikki sujui hyvin, kunnes tämä laihuuden ihannointi johti siihen, että oli päiviä jolloin en syönyt mitään, kittasin vain paljon kahvia.

Jos olin syönyt jotain "sopimatonta" niin oli pakko käydä oksentamassa lihoamisen pelossa.

Välillä juodessani alkoholia, ystäväni ihmettelivät miten tulin niin helposti humalaan. Tottakai, kun tyhjään vatsaan kittaa... Pienessä humalassa aloin aina salaa ahmia ruokaa kovaan ruoanpuutteeseeni ja oli pakko oksentaa aina ähky pois.

Kerkesin laihtua 46 kiloon, ihmiset huomauttelivat minulle suuresti äkillisestä laihtumisestani...Ajattelin pitkään, ettei laihtumisesta/syömättömyydestä ole enää tietä ulos...

Nyt tästä on muutama vuosi aikaa. Selvisin tästä "syömisongelmasta" lopulta tavattuani mieheni.

Nyt paino pysynyt pitkään 55 kilossa (nyt synnytyksenkin jälkeen). Ja olen tyytyväinen näin.

Ei ole enää tarvetta laihdutella... :/

mutta vaati niin ankeaa kituuttamita pitää se paino yllä että palasin takaisin normaalipainon ylärajoille. Nuorena pysyin normaalipainon alarajoilla luonnotaan ilman mitään painontarkkailua saati nälkää ja kituutusta, mutta eipä ole kolmekympin jälkeen näköjään sama enää.



Tiputin kyllä painoon 48 kg jonka painoin nuorena (olen 160 cm pitkä) tiukalla Nutrilettauksella, ja kai ihan hyvältä näytinkin mutta eipä se kiinnostanut pitkän päälle kun täytyi elää äärimmäisen askeettisesti jos ei halunnut painon nousevan taas. Tässä noin 63 kilossa paino sen sijaan pysyy ns. itsestään ja voin nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta, joten olen päättänyt pysyä tässä painossa vaikka sitten olenkin nykyisiä muoti-ihanteita pulleampi.

sattumien takia laihduin alarajalle. Olen samanpituinen kuin sinä ja painossa 54 kroppa meni minulta sekaisin. Menkat tuli silloin 2 viikon välein eli menkat kun kesti viikon, niin mulla oli joka toinen viikko menkat. Menin gynelle, joka sanoi, että lihota, niin tilanne paranee ja näin kävi. Joltain jää menkat pois, mutta mä sain tuplariesan. Minulle siis ainakaan ei sovi noin pieni paino kuin mitä suunnittelet.