Lue keskustelun säännöt.
Todellako yhteiskunta hylkää, kun menettää läheisensä?
07.12.2011 |
Olen joutunut kokemaan lyhyessä ajassa useamman läheisen menetyksen ja olen kaikesta niin turta, että tuntuu, etten jaksa tätä arkea.
Olen käytännössä nykyään aivan yksin. Sukulaisiin ei ole koskaan ollut ns. lämpimät välit ja pitkän välimatkan takia ne vähäisetkin välit ovat hiipuneet olemattomiin. En kyllä heitä ole kaivannutkaan, koska lähes aina oli vaan jostain riitaa.
Minulla oli perhe (mies ja lapsi 2v ja vauva tulossa), mutta menetin heistä jokaisen ja viimeisenä piikkinä vauva kuoli kohtuun.
Olen niin väsynyt tähän yrittämiseen jaksaa päivästä toiseen. Aluksi joka paikassa kyseltiin miten jaksan ja sanoin, että ihan hyvin, koska sillon en ollut vielä tiedostanut kaikkea tapahtunutta. Nyt kun aikaa on kulunut, niin tuntuu, etten enää jaksa ja että olisi parempi vain kuolla pois ja mennä perheeni seuraan taivaaseen.
Olen yrittänyt pyytää ja hakea apua, mutta joka paikassa vaan sanotaan, että koita jaksaa, kyllä se elämä vielä hymyilee jne. Nyt olen niin turta, etten jaksa enää edes yrittää hakea apua, koska kaikki ovat niin välinpitämättömiä.
Kuolema/itsemurha on käynyt monesti mielessä, koska elämäni on totaalisesti menettänyt merkityksensä. Toisinaan on taas päiviä, jolloin en haluaisi kuolla, mutta avun hakeminenkin on aivan liikaa, en vaan jaksa.
Kommentit (15)
valitettava tosiasia. Jos menetät perheen ja masennut niin itse on selvittävä. On syy ero, masennus, kuolema, konkurssi tms.
1. Pyri läheistesi luo ja katso onko heistä apua
2. Pidä asunto ja työ vaikka väkisin, muuten tiput alemmas heti
3. Hae lääkitys että pärjäät sen aikaa että saat asiat junailtua kuntoon
4. Pyri läheistesi luo ja katso onko heistä apua
Apua saa paremmin jos on lapsi itsellä, mutta muuten hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyit syytä elää. En osaa siihen vastata. Itselläni se oli lapset, joiden takia sitten sinnitellyt. Minusta voisit hakea lääkeapua ja sinnitellä eteenpäin siihen asti, kunnes elämä alkaa helpottua.
muistuttaa jälleen kerran siitä että maailmassa on todella suurta kärsimystä, niin suurta että se hajottaa pienen ihmisen kokonaan. Sellainen kärsimys on niin pelottavaa, pimeää ja ahdistavaa että se jättää ihmisen aivan yksin. Kukaan toinen ei voi ymmärtää paitsi sellainen joka on kokenut saman.
Se hätä on niin suuri että se saa ihmisen aivan voimattoaksi. Jos ihmiset tietäisivät edes murto-osan siitä tuskasta niin he juoksisivat apuun. Mutta eivät he tiedä. Eikä heitä kai oikein kiinnosta. Mitä enempi hyvinvointia ja vaurautta maassa, sen vähempi lähimmäisenrakkautta.
Toivon että löydät sen pienen kipinän itsestäsi jonka voimin haet itsellesi apua. Psykologi, parantaja, pappi...ihan mitä vain. Mutta yksin et saa jäädä surusi kanssa!
Paljon voimia sinulle ja toivon että saat uuden merkityksen elämällesi, sellaisen joka saa sinut jälleen tuntemaan rakkautta!
kyllä todellakin noin yleensä käy. Ihmiset eivät oikein osaa toimia kuoleman kohdatessa, vaan pyrkivät antamaan "sururauhaa"ja kun itse on heikoilla, niin se tuntuu hylkäykseltä. Sitä se onkin.
Netissä toimii erittäin lämminhenkinen sivusto tuntematon enkeli kohtukuoleman kohdanneille.
http://health.groups.yahoo.com/group/tuntematon-enkeli/
Voimia suruusi.
mistä päin olet kotoisin, toivon sinulle hartaasti voimia. Itse olen menettänyt vauvan kohtuun ja tiedän osittain miltä sinusta tuntuu. Lapsen menetys on ehkä vielä hirveämpää:(
Olen pahoillani tilanteesta ja haluaisinkin kirjoittaa sinulle henkilökohtaisesti, jos sinulla on s.posti minkä voit luovuttaa näin "julkisesti"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sähköpostini on enkeliperhe10@gmail.com
ap
mistä päin olet kotoisin, toivon sinulle hartaasti voimia. Itse olen menettänyt vauvan kohtuun ja tiedän osittain miltä sinusta tuntuu. Lapsen menetys on ehkä vielä hirveämpää:(
Olen pahoillani tilanteesta ja haluaisinkin kirjoittaa sinulle henkilökohtaisesti, jos sinulla on s.posti minkä voit luovuttaa näin "julkisesti"?
äkkiä yhteyttä sairaalaan. Pääset varmasti heti psykologin juttusille kun kerrot tilanteesi ja sanot ettet enää jaksa.
Elämäntilanteesi on äärimmäisen rankka, ja ymmärrän että olet lopussa. Suomessa suruun ei osata suhtautua mitenkään, sitä pelätään ja todella ihmisille halutaan antaa tilaa surra, moni pelkää tunkeutuvansa ja loukkaavansa surijaa. Moni myös odottaa, että sureva itse ottaisi yhteyttä.
Toivon sinulle ap voimia ja kaikkea hyvää. Haethan apua, sinun ei tarvitse päästä tästä yli yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että yksin saat jäädä jos et jaksa ja pysty tai osaa VAATIA apua. Huomaa sana vaatia, nykyään asioita saadaan vain vaatimalla. Pyytäminen ei riitä mihinkään.
kylmä tosiasia on, että SINÄ olet ensin hylännyt muut (itsehän sanot, ettet ole ketään kaivannutkaan silloin kun kaikki oli hyvin etkä vielä pitkää nsen jälkeenkään). Nyt sitten kun SINÄ tarvitsisit apua, olet sitä mieltä, että muiden pitäisi olla monella mutkalla tarjotakseen sinulle sitä ja kun eivät lopeta omaa elämäänsä suntakiasi, he mielestäsi hylkäävät sinut. Ihan oikeasti, mieti, mitä sä olet viitsinyt tehdä näidfen ihmisten eteen silloin kun sulla meni hyvin ja joku heistä saattoi kaivata sinua. Joo, et mitään, koska olit mielestäsi heitä parempi, etkä tarvinnut heitä mihinkään.
Se on nyt vaan niin, että sun pitää luoda nuo suhteet alusta uudestaan ja siihen menee aikaa.
VÄlitöntä apua varten sun kannattaa liittyä johonkin oman paikkakuntasi tai seurakuntasi sururyhmään, leskiryhmään tai käpyryhmään tai vastaavaan. On myös auttavia puhelimia, joiden numeroita löytyy netistä. Niiden avulla jaksat eteenpäin ja löydät ehkä uusiakin ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylmä tosiasia on, että SINÄ olet ensin hylännyt muut (itsehän sanot, ettet ole ketään kaivannutkaan silloin kun kaikki oli hyvin etkä vielä pitkää nsen jälkeenkään). Nyt sitten kun SINÄ tarvitsisit apua, olet sitä mieltä, että muiden pitäisi olla monella mutkalla tarjotakseen sinulle sitä ja kun eivät lopeta omaa elämäänsä suntakiasi, he mielestäsi hylkäävät sinut. Ihan oikeasti, mieti, mitä sä olet viitsinyt tehdä näidfen ihmisten eteen silloin kun sulla meni hyvin ja joku heistä saattoi kaivata sinua. Joo, et mitään, koska olit mielestäsi heitä parempi, etkä tarvinnut heitä mihinkään.
Se on nyt vaan niin, että sun pitää luoda nuo suhteet alusta uudestaan ja siihen menee aikaa.
VÄlitöntä apua varten sun kannattaa liittyä johonkin oman paikkakuntasi tai seurakuntasi sururyhmään, leskiryhmään tai käpyryhmään tai vastaavaan. On myös auttavia puhelimia, joiden numeroita löytyy netistä. Niiden avulla jaksat eteenpäin ja löydät ehkä uusiakin ystäviä.
Ap. kertoi ettei ole saanut terveydenhoidosta apua, heidän kuuluisi auttaa!
sukuuni on välit katkenneet ja siitä en ole yhtään pahoillani, koska sieltä suunnalta ei ole koskaan saanut muuta kuin pahaa mieltä.
Ystäviä sekä muita tuttuja minulla/meillä oli paljonkin, mutta mieheni sairastuttua jouduimme muuttamaan toiselle paikkakunnalle (jatkuva matkustaminen alkoi rasittaa liikaa) ja kaikki tutut jäivät kuin myös yhteydenpito heihin hiipui enkä ole juuri ehtinyt saada täältä ketään uusia tuttuja/ystäviä.
Sen sijaan kun kirjoitat, että olisin kirjoittanut, etten olisi kaivannut apua vielä pitkään aikaan, niin ei se aika nyt niin pitkä ollut, kun aloin tajuta koko todellisuuden, että olen menettänyt perheeni, mutta olin silloin ja olen yhä niin väsynyt enkä jaksa enää pyytää apua, kun monesti olen käynyt lääkärissä ym, jotta saisin jotain apua, mutta mitään ei koskaan tapahdu.
Ja kyllä olen auttanut ystäviäni/tuttujani paljonkin aikanaan, kun he ovat apua tarvinneet. Harmi vaan, etteivät he olleet sitten kuitenkaan todellisia ystäviä, jotka olisivat pysyneet tukena vaikeinakin aikoina.
Nyt kaipaisin apua siihen, että mistä löydän uuden syyn elää, ilman perhettä tai ketään muutakaan tärkeää ihmistä.
ap
kylmä tosiasia on, että SINÄ olet ensin hylännyt muut (itsehän sanot, ettet ole ketään kaivannutkaan silloin kun kaikki oli hyvin etkä vielä pitkää nsen jälkeenkään). Nyt sitten kun SINÄ tarvitsisit apua, olet sitä mieltä, että muiden pitäisi olla monella mutkalla tarjotakseen sinulle sitä ja kun eivät lopeta omaa elämäänsä suntakiasi, he mielestäsi hylkäävät sinut. Ihan oikeasti, mieti, mitä sä olet viitsinyt tehdä näidfen ihmisten eteen silloin kun sulla meni hyvin ja joku heistä saattoi kaivata sinua. Joo, et mitään, koska olit mielestäsi heitä parempi, etkä tarvinnut heitä mihinkään.
Se on nyt vaan niin, että sun pitää luoda nuo suhteet alusta uudestaan ja siihen menee aikaa.
VÄlitöntä apua varten sun kannattaa liittyä johonkin oman paikkakuntasi tai seurakuntasi sururyhmään, leskiryhmään tai käpyryhmään tai vastaavaan. On myös auttavia puhelimia, joiden numeroita löytyy netistä. Niiden avulla jaksat eteenpäin ja löydät ehkä uusiakin ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinne entiselle asuinalueellé, jossa niitä ystäviä on edelleen.
apua tarvitsevat jäävät yksin, elleivät sitten jaksa vaatia sitä apua, pelkkä pyytäminen ei riitä.