Mikä urheilullinen harrastus, jossa kilpailu ei ole tärkeää?

tai temppukoulu

näistä kaikista on "kursseja" harrastuksen tueksi.

kesällä pyöräily, potkulautailu.



Miksi pitää olla joku urheilullinen harrastus välttämättä, voithan vaan ulkoilla riittävästi lapsen kanssa ja liikkua samalla aktiivisesti, kiipeillä, leikkiä hippaa ja muita pihaleikkejä.



Sisälle voit hankkia myös liikunnallisia juttuja, esim. wii vai mikä se peli on.



Miksi lapselle on aina pakko olla joku harrastus, ellei hän itse jotain ehdota ja halua mennä? Jos tarkoitus on saada sosiaalisia kontakteja niin harrastus voi olla jotain muutakin kuin urheilua.

kaupungeistakin löytyy usein lähistöltä pieniä luontopolkuja ja lintutorneja yms. joita on mukava käydä kävelemässä koko perheen voimin

esim. hiphop, break dance ovat poikien suosiossa

sen puitteissa on liikunnallisia leikkejä usein esim. hippa, pallopelit, vaeltelu jne.

ihan sopivalta meidän lapselle. Ratsastus kuulostaa aika kalliilta, tai ainakin hankalalta, kun itseäni eivät hevoset kiinnosta ollenkaan.



Temppukoulut olisivat myös kivoja, mutta vaikuttaa siltä, että täällä niitä järjestävät lähinnä voimisteluseurat. Eli jos tahtoo jatkaa harrastusta, vaikuttaa siltä, että kilpailut tulevat mukaan aika pian.



Skeittaus ja lumilajut on varmaan 3-5-vuotiaalle vielä liian aikaisia, mutta muuten noita voisi harkita. Itse olen lasketellut aikanaan, joten rinteeseen voisin lähteä seuraksi.



Mitenkäs judo, eikö siinä tyypillisesti lähdetä kilpailuihin tms?



Toivoisin, että harrastus olisi sellainen, että sitä halutessaan voi harrastaa ihan vakavastikin, mutta kilpailu ei olisi ainakaan kovin pian, jos koskaan "se juttu".



Olisiko joku tanssin laji mitä kannattaisi kokeilla? Joka ei olisi ihan tyttövaltaista harrastajiltaan?



t. ap

omaa viestiä kirjoittaessani.



Lapsi vaikuttaa erittäin ketterältä ja on aina liikkeessä. Siksi ajattelin, että jossain vaiheessa olisi ihan kiva olla harrastus, jossa voi ohjatusta kehittää tuota puolta, kun tuntuu, että jo nyt on innoissaan, jos saa koordinaatiota tai ketteryyttä kehittäviä haasteita. (Toki joku muukin harrastus voisi olla, mutta nyt mietin juuri tuota liikunnallista puolta.) Vielä kiipeilytelineet ja muut riittävät, mutta uskon, että vuoden parin sisään viimeistään olisi kiva, jos lapsi voisi kokeilla taitojaan jossain vähän ohjatummassa ympäristössä.



En kuitenkaan haluaisi lasta kovin pian kilpailulliseen ympäristöön, sillä lukemani perusteella lapsen kehitykselle ne eivät ole erityisen suotuisia.



t. ap

-tanssia ehdottanut

paikallisia tanssikouluja, ja ajattelin, että vuoden vaihteen jälkeen voitaisiin mennä jotain kokeilemaan. Lapsi on vasta 3 v, eli ei tässä mitään kiirettä, mutta voisi käydä katsomassa mitä lapsi tykkää ja tuota on aika helppo kokeilla jo tässä iässä.



t. ap

paikallisia tanssikouluja, ja ajattelin, että vuoden vaihteen jälkeen voitaisiin mennä jotain kokeilemaan. Lapsi on vasta 3 v, eli ei tässä mitään kiirettä, mutta voisi käydä katsomassa mitä lapsi tykkää ja tuota on aika helppo kokeilla jo tässä iässä.

t. ap

eikä vielä välttämättä mitään tiettyä lajia. Mutta ainakin tanssikoululla jolla itse käyn (ei pääkaupunkiseutu) on lastentanssitunneillakin poikia. Vähemmistössä tosin. Breikkitunneilla tosin tuntuu sukupuolijakauma sitten olevan toisin päin ja hiphopissakin käy poikia.

eikä vielä välttämättä mitään tiettyä lajia. Mutta ainakin tanssikoululla jolla itse käyn (ei pääkaupunkiseutu) on lastentanssitunneillakin poikia. Vähemmistössä tosin. Breikkitunneilla tosin tuntuu sukupuolijakauma sitten olevan toisin päin ja hiphopissakin käy poikia.

ja tässä iässä se vielä olisikin ihan sopiva. Mielestäni 3 v:lle on ihan turha alkaa opettamaan vielä mitään täsmällistä tanssin lajia tai muutenkaan kovin kunnianhimoisesti. Mutta mukava, että "poikamaisempikin" jatkoreitti tanssista löytyy, jos poika innostuisi tanssimaan myöhemminkin, mutta ei haluaisi vain tyttöjen seurassa harrastaa.

Tanssin, voimistelun tai sirkuksen uskoisin parantavan koordinaatiota, josta tuskin on haittaa, jos haluaa myöhemmin alkaa harrastamaan vaikka jalkapalloa. Mutta nyt siis olisi tärkeintä löytää kiva juttu, josta lapsikin tykkäisi ja jota ei tarvitsisi ottaa liian vakavasti ja kilpailla vielä moneen vuoteen.

t. ap

rauhanomainen budolaji, jossa ei kilpailla

rauhanomainen budolaji, jossa ei kilpailla

Budolajit aloitetaan yleensä vasta kouluiässä, ainakin aikido

rauhanomainen budolaji, jossa ei kilpailla

Budolajit aloitetaan yleensä vasta kouluiässä, ainakin aikido

Ihan tarkoituksella en maininnut aloitusviestissä lapsen ikää. Ajattelen mahdollisia harrastuksia tulevia vuosia silmällä pitäen, ei tarvitse olla sellainen harrastus, jota voi aloittaa ihan lähivuosina.

Kiva, että mainitsit tuon. Itse harkitsin joskus aikidon harrastamista ja filosofialtaan se voisi olla hyvinkin kiinnostava sitten jossain vaiheessa.

t. ap

ja laji sopii tytöille ja pojille htä hyvin.

Täytyy kirjoitella näitä ylös ja tutustua lajeihin tarkemmin ja viedä lapsi katsomaan, jos joku noista kiinnostaisi.



Jumpat olisivat muuten kivoja, mutta kun naperojumpassa joskus käytiin, tuli katsottua isompien ryhmien harjoittelua ja tuntui, että aika pian se muuttuu kilpailemiseksi, ainakin jos on lahjakas. Pitääkö paikkaansa, te jumppia tuntevat?



Tykkäisin, että lapsellani on harrastus, jossa hän voi haluttessaan kehittyä pitkällekin ilman, että heti ollaan ohjaamassa kilpailemaan. (Voihan tietty olla, että lapsi kyllästyy ja haluaa lopettaa harrastuksen piankin, mutta jos löytyisi mieluisa harrastus, olisi kiva, että sitä voi harrastaa kilpailematta.)



t. ap