Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mun lasten olisi parempi olla ilman minua! :(
20.10.2011 |
Mulla on vaan täysin hermot menneet lapsiin. Huudan niille tauotta, ja välillä tuntuu että vihaan niitä. Tiedän että ne on pohjimmiltaan hyviä ja kilttejä, mä vaan käytökselläni pilaan ne.
Ja varmasti olen jo aiheuttanut aikamoiset traumat lapsille. Tänäänkin hakkasin rikkaharjalla lattiaa ja seiniä ja huusi täysillä varmaan minuutin, kun vaan pinna paloi. Nuorimmainen pillahti itkuu ja itki aika lohduttomasti varmaan 10 minuuttia.
Mä vaan olen tällainen hirviö jolla ei pitäisi olla lapsia. Mutta miten niistä pääsee eroonkaan? Kai pitäisi vaan häipyä ja jättää lapset miehelle. Tosin sitten ne olisivat anopin kasvatettavina, mies kun on koko ajan töissä.
Kommentit (19)
olla masentunut/uupunut. Hae apua itsellesi esim. terveyskeskuksen lääkäriltä, alatte kaikki voimaan paljon paremmin! voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oot lopen väsyny ja miehes ei kanna vastuuta lapsistaan eikä avioliitostaan. Jos ei muuta niin saat säpinää elämääs ja vapaita viikonloppuja ku anoppi hoitaa lapses kun mies haluaa olla töis.
lapsia pelottaa tosi paljon moinen käytös. Mee ees ulos hakkamaan halkoja tai jotain.
Tai sitten, eroa ja ala etävanhemmaksi. Sekin on ihan hyvä vaihtoehto.
Et sinä vihaa lapsiasi vaan tilannetta joka nyt on. Voisitko saada lastenhoitoapua mistään tai terveyskeskuksen kautta sos.toimesta?
Ihan turha yksin rimpuilla.
raivon-tunteen. Voisitko pyytää jotain läheistäsi soittamaan puolestasi perheneuvolaan, siis jos se sinulle itsellesi tuntuu liian vaikealta.
Nyt luovut kaikesta ylimääräisestä pätemisestä ja kulissien pitämisestä ja hoidat vain perusasiat. (Ruoka jne.) etkä yritä liikoja. Ole itsellesi armollinen. SINÄ OLET HYVÄ ÄITI! Sen kertoo jo sekin, että tunnet syyllisyyttä ja se on mahdollisus muutokseen. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet todella vaikeassa tilanteessa mutta olet tehnyt sen tärkeimmän, eli aloittanut avun hakemisen. Moni muu jää vaan roikkumaan tilanteeseensa, antaen asioiden mennä.
Ihan ensin, puhu tilanteestasi ammattilaisten kanssa. Löysin netistä ainoastaan nämä kontaktit, jotka voivat auttaa nopeasti. Ota ihmeessä ensiksi yhteys heihin, heti, he varmastikin osaavat ohjata eteenpäin. Voimia!
Suomen Mielenterveysseuran Valtakunnallinen kriisipuhelin
01019 5202
- arkisin klo 9-06
- lauantaisin ja arkipyhinä klo 15-06
- sunnuntaisin klo 15-22
Kriisipuhelin on tarkoitettu kaikille, joilla itsellään tai joiden läheisellä on elämässään kriisi tai muuten vaikea elämäntilanne.
Sos-keskuksen päivystys.
Liikkuva Sos-yksikkö 24h
040 503 2199
mieliala- ja masennuslääkkeitä jo pari vuotta. Ja perheneuvolassa kävimme muutama vuosi sitten. Ei siitä ollut oikeastaan mitään apua, siellä todettiin että keskimmäisellä lapsella on pelkotiloja yms. Vuorovaikutuksessa ei ollut huomattamista, mutta enhän minä siellä raivonnut.
En vaan osaa nauttia lapsista ja tiedän tasan tarkkaan että olen niille se tärkein ihminen, ja sen takia haluaisinkin että se tärkein ihminen olisi joku turvallisempi kuin minä.
Viime talvena heitin (kirjaimellisesti) 4-vuotiaan alusvaatteisillaan hankeen, kuopusta olen pitänyt pimeässä vessassa rangaistuksena, uhkailen jatkuvasti lapsia sillä että lähden pois enkä tule takaisin jos eivät ole kiltisti jne. Ihan varmasti on jo jonkinlaiset traumat tullu.
Mies tavallaan välittää, mutta ei sillä ole aikaa puuttua asiaan. On vaan töissä koko ajan. Itsekin olen töissä, onneksi lapset ovat edes päiväkodissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieliala- ja masennuslääkkeitä jo pari vuotta. Ja perheneuvolassa kävimme muutama vuosi sitten. Ei siitä ollut oikeastaan mitään apua, siellä todettiin että keskimmäisellä lapsella on pelkotiloja yms. Vuorovaikutuksessa ei ollut huomattamista, mutta enhän minä siellä raivonnut.
En vaan osaa nauttia lapsista ja tiedän tasan tarkkaan että olen niille se tärkein ihminen, ja sen takia haluaisinkin että se tärkein ihminen olisi joku turvallisempi kuin minä.
Viime talvena heitin (kirjaimellisesti) 4-vuotiaan alusvaatteisillaan hankeen, kuopusta olen pitänyt pimeässä vessassa rangaistuksena, uhkailen jatkuvasti lapsia sillä että lähden pois enkä tule takaisin jos eivät ole kiltisti jne. Ihan varmasti on jo jonkinlaiset traumat tullu.
Mies tavallaan välittää, mutta ei sillä ole aikaa puuttua asiaan. On vaan töissä koko ajan. Itsekin olen töissä, onneksi lapset ovat edes päiväkodissa.
ap
Onneksi meillä on vaan yksi lapsi eikä enempää tule, muuten olisin varmaan jo seonnut lopullisesti. Meillä mies hoitaa oman osuutensa kutsumalla äitinsä apuun joka ottaisi lapsen heti itselleen jos vaan saisi. Tuntuu siltä että parasta olisi kun kuolisin pois tai jos erottaisiin niin mies ja äitinsä saisivat lapsen huoltajuuden eikä tarttisi enää minusta välittää. Parhaani yritän mutta ei minusta ole äidiksi, mummi on aina mukavampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etkä paras äiti lapsillesi. Paras äiti ei heitä lastaan lumihankeen tai hakkaa seinää kymmenen minuuttia.
Nyt oikeasti luovutat tai sitten ryhdistäydyt, toivottavasti joku laittaa rotia tohon hommaan jos et itse pysty.
Mun masentunut äiti (joka siis kyllä käyttäytyi huolehtivasti ja rakastavasti) oli niin loppu, että oli antamassa meitä lapsia jollekin toiselle ja kertoi tästä meille. Se tuntui silloin ihan hirveeltä! Joten varmasti lapsesi kärsii todella, jos uhkailet poislähtemisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun täytyy hakea apua HETI. Heti huomenna. Älä lykkää sitä enää yhtään. Sinä todella vahingoitat lastasi tuolla käytöksellä. Tuntuu tosi pahalta lastesi ja sinun itsesi puolesta. :( Kaiken mitä edellisessä viestissä kerroit, kerro rehellisesti neuvolassa.
Lapsesi ovat turvattomia ja peloissaan uhakailujesi ja arvaamattomuutesi takia. Pyydän: hae apua. Ole rehellinen.
Voimia sinulle tehdä se, minkä tiedät oikeaksi! Mahtavaa, että tiedostat käytöksesi, ja haluat lapsillesi parasta!
silloin muutama vuosi sitten puhuin neuvolassa, josta päästiin perheneuvolaan, siellä käytiin pitkään. Pääsin terapiaan, sain lääkityksen jota on pariin kertaan vaihdettu.
En enää keksi miten minua voisi auttaa. Seuraavaksi pitää auttaa lapsiani.
Toivon jatkuvasti että minulle tapahtuisi jotain, en siksi että haluaisin kuolla, vaan siksi että se olisi helpoin ja selkein tapa saada minut pois lasteni elämästä.
Oikeasti haaveilen että voisin vaan lähteä ja jatkaa elämääni yksin. Tietenkin lapsia tulisi ikävä, mutta tiedän että niin olisi parasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ukkosi on pakko ottaa lapsista vastuu ja itse näet onko yksin eläminen se mitä haluat.
ettet ole heitä hylkäämässä ja aiot pysyä lastesi elämässä jatkossakin. Joillekin miehille ei mene asiat perille ennen kuin äijät laitetaan seinää vasten ja pakkotilanteeseen.
Jossain kunnissa apu ei ole riittävää.
Teinkin samanlaisia juttuja. Tai en hankeen heittänyt, mutta lähetin mukamas 4-vuotiasta repun kanssa yöllä metsään, kun ei lopettanut huutamista. Olin aivan poikki. En pystynyt menemään lähelle ja ottamaan syliin. Itku ei herättänyt mussa mitään, vaan raivostutti. Väsymys ei tosin ole mikään puolustus. Olin huono äiti, erityisesti esikoiselle ja nimenomaan esikoiselle. Silti kuopus pelkäsi minua aikanaan enemmän. En tiedä, mitä tapahtui. Toivuin jotenkin ja lapset kasvoivat, elämä helpottui. Meillä on jo vuosia ollut normaali perhe-elämä. Kaduttaa edelleen se, miten kamala äiti olen ollut. Myös sitä ihmettelen, miksi suhteesta esikoiseen tuli niin kylmä, miksi hänen itkunsa vieläkään ei herätä samalla tavalla sääliä kuin kuopuksen vaan enemmänkin suuttumusta. Olisiko kyse ollut jostain synnytysmasennuksesta ja vuorovaikutksen häiriintymisestä jo vauvaiässä.
Tuli mieleeni, että saatko koskaan omaa aikaa? Onko sinulla omia harrastuksia? Tapaatko ystäviäsi? Ovatko lapset koskaan yökylässä?
Oikeasti, miehesi silmien on avauduttava ja heti. SINÄ tarvitset apua, muuten et enää jaksa!!! Ja voi tapahtua jotain vieläkin kamalampaa.
Jos olisin sinä varaisin koko viikonlopuksi huoneen hotellista. Laittaisin puhelimen kiinni tai sitten sopisin ihanaa tekemistä ystävän kanssa. Pakottaisin isän ottamaan vastuun vaikka väkisin. Viikonlopun jälkeen olisit eri ihminen.
Oikeasti, paha mieli sinun ja lastesi puolesta. Itse olin yh melkein kuusi vuotta. Voin jollain tasolla eläytyä uupumukseesi. Minulla onneksi oli tukiverkko, joka kannatteli hädän hetkillä. Sitä toivon ihan jokaiselle. Tsemppiä!!!
Neuvolaan heti ja asia puheeksi. Osaavat auttaa.