Miksi naiset keskittyvät pelkkään äidin rooliin ja unohtavat puolison roolin?

Kyllä minusta on itsestäänselvää, että useimmat naiset pyrkivät olemaan sekä äitejä että puolisoita että työroolissaankin selviytymään ja ihan vain omia itsejään, naisia. Minä ainakin kovasti yritän, mutta tietenkään se ei poista mahdollisia ongelmia parisuhteessa, joita varmaan lähes jokaisessa perheessä koetaan kun saadaan lapsia. On vaikeaa suorittaa kaikkea täydellisesti.

Ex-vaimo oli lehmä.

jolta luonnistuu täydellisesti sekä isän että puolison rooli... Joten sanomattakin selvää, ettei niitä täydellisiä voi naistenkaan joukossa olla kovin montaa.

äitejä lapsen myötä.

Mutta vastaan kuitenkin:



Pikkulapsivaiheesta selvinneenä ja montaa samassa tilanteessa olevaa seuranneena toteasisin että se on vaihe joka johtuu uuteen sopeutumisesta, kuvioissa selviytymisestä ja erilaisesta tärkeysjärjestyksestä.



Toisilla se menee ohi hiljalleen ja se naiseus tulee taas esiin kun selviää kakkavaipoista ja maitoa tursuavista rinnoista.. Palautuu naisellisemmaksi menettämättä äidin rooliaan.



Toisilla se jää päälle, erinäisistä syistä joihin saattaa liittyä monenlaiset sisäiset ongelmat kuten masennus, pelko, ratkaisemattomat parisuhdeongelmat, turvallisuudenkaipuu..



Toisilla se kestää aikansa olla 115% äiti 24/7 askarrellen, taaperoimettäen, luomuruokaa kokkaillen oman kasvimaan tuotteista lapsi kantoliinassa keikkuen kunnes tulee mitta täyteen ja sitten palataan toiseen ääripäähän jossa äitiys raahautuu pakollisena taakkana seksiä tihkuvan itseään etsivän MILFin perässä

jos mies auttais yhtään vauvan hoidos, mul olis enemmän voimia ja mielenkiintoo panostaa suhteeseen.

jos mies auttais yhtään vauvan hoidos, mul olis enemmän voimia ja mielenkiintoo panostaa suhteeseen.

Ok?

muistaneet puolison roolin kysyn minä???????????

Mies keskittyy todellakin vain miehen rooliin, ei puolison eikä isän. Uunoilee vaan.

että mitä pienempiä lapset ovat, sen enemmän ne vievät naiselta voimavaroja. Ehkä ei pysty paljoa keskittymään muuta kuin siihen, että saa arjen pelaamaan ja lapset hoidetuiksi? Jatkuva yövalvominen on ainakin kammottavinta mitä tiedän.

Uskoisin, että jos miehetkin ottaisivat enemmän osaa vauvan kanssa yövalvomisiin (ainakin silloin kun heillä on vapaata töistä tai muuten mahdollisuus), lasten ulkoiluttamiseen, lastenhoitoon yleensäkin ja kotitöitten tekemisiin niin tämä juttu voisi paljonkin parantua.

mutta monella vätysmies pakottaa siihen. Jos mies kuluttaa sohvaa enempi kuin imuria niin turha ihmetellä mitään.



Enemmän jää aikaa ja halua sille mistress-osastolle kun ei o joutunut koko päivän sylittelemään lapsia (yliannos ihokontaktia) ja tekemään kaikki kotityöt niin että päivän päätteeksi tuloksena on uupumus ja vitutus. Eipä siinä mielentilassa tee paljoa mieli korsettia ja korkkareita kaivella.



Sitä saa mitä tilaa