Ahistaa, kun miehen suku "piirittää"

Huoh... Viime sunnuntaina oli kiva herätys. Miehen mummo kissoineen talomme pihassa taksin kyydissä. Pihassamme on myös huonohko kuntoinen, pienen pieni talo. Mummo meinasi sinne muuttaa. Eikä hänellä ollut tavaroita mukana, ei puhelinta, ei lääkkeitä... Kissat vain.



Ja siellä talossa hän nyt asuu. Miehen vanhemmat asuu muutaman kymmenen metrin päässä mäen päällä ja mummo alle kymmenen metrin päässä meistä pihalla. Miehen vanhemmat kantaa sitä mukaa mummolle tavaroita elinolojen kohentamiseksi, kun kerkeevät. Ja olevinaan "väliaikanen ratkaisu" sanoo ne.



Alkaa vähän ahistaa, kun niin lähellä naapuri ja koko miehen suku melkein lähellä... Ja lähinaapuri on vielä sellanen, että jos jää lääkkeet ottamatta niin voi pelottaa... Miten aikoinaan on voinu sukupolvet asuu jopa saman katon alla perheineen? Ja miten taajamissa voi ihmiset asuu niin lähekkäin? Kyllä oma rauha on vaan ihana... Sitä ihanuutta ei anopit ja appiukot alakerrassa tuo, eikä kymmenen metrin etäisyys naapurista...